New York Times -bestselleristin Rebecca F. Kuangin mukaan hänen Yellowface-romaaninsa ”on pääosin kauhukertomus yksinäisyydestä alalla, jota leimaa vimmaisa kilpailu”. Samalla teos on pureva satiiri kustannusmaailman ja sosiaalisen median raadollisuudesta.
Tartun harhaisen
paniikin leimaamaan vieraantuneisuuden tilaani ja kompostoin sen luovuuden
hedelmälliseksi kasvualustaksi – sillä eivätkö kaikki parhaat romaanit ole
syntyneet hulluudesta joka taas on saanut alkunsa totuudesta?
Kolmikymppinen amerikankiinalainen Athena Liu ponkaisi heti esikoisromaanillaan bestsellerlistoille. Hänellä on kaikki edellytykset kirjallisen maailman maskotiksi. Athena on nuori ja kaunis, cool, eksoottinen ja sopivasti marginaalinen. Hän on ”Valtaapitävien Voimien valinta”.
Näin alkaa Rebecca F. Kuangin trilleriksi kehkeytyvä Yellowface-romaani (Teos). Sen minäkertojalla June Haywardilla, Athenan opiskelukaverilla, ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri.
Hänen ensimmäinen kirjansa osoittautui mahalaskuksi.
Millaista olisi olla sinä? June pohtii riittämättömyyden tunteiden ja kateuden
piinaamana.
Kun Athena menehtyy tapaturmaisesti, on kuin hän
ojentaisi soihdun Junelle, keskeneräisen käsikirjoituksensa Viimeinen rintama.
Se kertoo ensimmäisessä maailmansodassa Euroopan rintamalla taistelleista kiinalaisista
työläisistä.
June astuu Athenan saappaisiin, täydentää ja viimeistelee
Viimeisen rintaman omissa nimissään. Käsikirjoitus vaikuttaa niin hänen
agenttinsa kuin kustantamonsakin mielestä lupaavalta. Julkisuutta varten June
tuunataan aiheeseen sopivaksi. Hänet ristitään Juniper Songiksi, sehän
haiskahtaa kiinalaiselta, ja kuvataan siten, että iho vaikuttaa tummemmalta
kuin se onkaan.
Romaanin menestys saa aikaan kuohuntaa, sopan, jota
saostavat sensitiivisyyslukija, cancel, kulttuurinen omiminen ja hännänhuippuna
käänteinen rasismi. Kuangin romaanin ajankuva sekä kirjallisuus- ja
kustannusmaailman ylilyönnit naurattavat ja itkettävät. Vaikka ne ovat
liioiteltuja, kyllä lukija ne tunnistaa.
Kun netin mutaisista syövereistä poksahtaa syytös Junen
kirjallisesta varkaudesta, hän joutuu pilkkakirjoitusten ristituleen. Taistelun
tiimellyksessä näkökulmat tuuppivat toisiaan, Athenastakin leivotaan
”rotupetturi”. Huh! Vaikka heitot enimmäkseen eivät osu maaliin, ne satuttavat Junea
siitä huolimatta.
Se on
lamauttavaa, en voi keskittyä mihinkään muuhun, makaan vain kippurassa
sängyssä, selaan joko läppäriä tai puhelinta, luen uusia ja vanhoja kommentteja
viideltä eri alustalta.
Junen mielessä välähtää ajatus ryhtyä tekemään jotain
ihan muuta. Mutta en voi lopettaa sitä
ainoaa asiaa, joka antaa elämälleni tarkoituksen. Sitä paitsi loppupeleissä
merkitystä on ainoastaan kassavirralla, kustantaja lohduttaa. Mikä tahansa
kiista ja skandaali lisäävät teoksen myyntiä.
 |
| Yhdysvalloissa asuva Rebecca F. Kuangin romaani Babel oli menestys niin Suomessa kuin maailmalla. Kuva: John Packman |
Kuang kirjoittaa näennäisen eleettömästi, sarkastisella huumorilla. Samalla hän punoo teoksen monitasoista verkkoa niin taitavasti, että olen huomaamattani uinut sen silmukoihin ja odotan malttamattomasti, millainen käänteentekevä yllätys minua seuraavalla sivulla odottaa.
Ja niitähän piisaa, kun Juniperin on kirjoitettava
kustantajan hanakasti odottama seuraava romaani. Mutta kimmoke siihen puuttuu,
ja näyttöruutu tuijottaa häntä ilmeettömänä. Junesta tuntuu kuin Athenan haamu
kurkistelisi hänen olkansa yli ja virnistelisi: pystytkö johonkin ilman minua?
Kaiken lisäksi Athena ei suostu pysyttelemään haamuna
vaan ilmestyy ilmielävänä Junen elämään milloin missäkin. Oliko hänen
kuolemansa pelkkä performanssi? Tässä vaiheessa satiirista kehkeytyy lihaa ja
verta oleva kauhukertomus, trilleri, jota lukija seuraa henkeään pidätellen.
Koukuttavan tarinan sanoman voisi kiteyttää: totuus on
liukas kuin saippuapala, sen voi aina kertoa toisella tavalla näkökulmaa
vaihtamalla. Tämän Kuang satiirisessa romaanissaan vakuuttavasti osoittaa.
Mikäli olet ajatellut ryhtyä kirjailijaksi, sinun kannattaa
ensin lukea Yellowface, niin tiedät
mikä sinua kustannusmaailman syövereissä odottaa. Me muut voimme huoletta
nauttia vetävästi kirjoitetusta, monitasoisesta romaanista. Stephen Kingin sanoin: Vaikea laskea
käsistä, vielä vaikeampi unohtaa”.
Rebecca F. Kuang: Yellowface. Englannista suomentanut Helene Bützow
Teos. 2024. 336 s. https://www.teos.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti