”Venäjälle ei saa antaa periksi”
Palkitulla toimittajalla Arja Paanasella on
porttikielto Venäjälle. Ja hyvästä syystä. Hän on paljastanut Kremlin
häikäilemätöntä peliä yli 30 vuoden ajan. Toivottavasti teos Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin
avaa viimeisenkin myötäilijän silmät näkemään miten vaarallinen naapuristamme
on tullut.
Mitä enemmän
Venäjä rappeutuu, sitä aggressiivisempi se on ja sitä valmiimpi ottamaan
riskejä pitääkseen kiinni niistä imperiumin jäänteistä, joita sillä vielä on.
Pekka Toveri, Euroopan parlamentin jäsen
Hänen
yhdessä toimittaja Anu Kuistialan
kanssa kirjoittamansa, valokuvin varustettu teos Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin (Docendo) saa lukijan
haukkomaan henkeään järkytyksestä.
Paanasen omista kokemuksista, dokumenteista, haastatteluista ja asiantuntijoiden artikkeleista koostuva teos avaa hyytävän näkymän Neuvostoliitosta Venäjäksi muuntuneeseen mafiavaltioon.
Olinhan minäkin tiennyt millä mallilla
Venäjällä mennään, mutta Paanasen silmin katsottuna tilanteen katastrofaalisuus
paljastui koko julmuudessaan.
Paananen muistelee alkuaikojaan toimittajana
Neuvostoliitossa 1990-luvun alussa vielä lämmöllä. Venäläinen mentaliteetti
alkoi tuolloin tulla pikku hiljaa tutuksi. Miksi ihmeessä Moskovan torilla
myytiin loppuun palaneita hehkulamppuja? hän kummasteli. Neuvostoihmiselle
vastaus oli päivänselvä: Koska työpaikalla voi irrottaa toimivan lampun ja
kiertää palaneen tilalle.
Johdannossaan Ihmisten
hengellä ei ole mitään väliä hän kirjoittaa Dubrovka-teatterissa
tapahtuneesta kaappaajien kaasuttamisesta siviiliuhreista piittaamatta
lokakuussa 2002. Traaginen tapaus paljasti hänelle Venäjän johdon todelliset
kasvot. Tšetšeeniterroristien lisäksi Venäjän erikoisjoukkojen myrkkykaasuun
menehtyi yli sata pankkivankia.
Kaasuun olisi ollut vasta-aine ja uhrit olisi voitu
pelastaa, jos olisi kerrottu, mistä kaasusta oli kyse. Näin ei kuitenkaan
tehty, sillä Putinin mukaan
myrkkykaasu oli ”vaaratonta”, ja yli sata panttivankia menehtyi yllättäen
”kroonisiin sairauksiin”.
Vladimir Putin Sauli Niinistön vieraana Kultarannassa kesä-
kuussa 2013. Miesten eleet ja ilmeet ovat paljonpuhuvat.
Kuva: Mauri Ratilainen
Putinin henkilökulttia alettiin määrätietoisesti rakentaa
vuonna 1999, kun hänet nimitettiin pääministeriksi. Se selittää, miten
valjusta, pälyilevästä hiirulaisesta, KGB:n entisestä agentista leivottiin Pirkko Saision sanoin viemärirotta, venäläisten
ihailema julma diktaattori.
Viemärirotta vapisee bunkkerissaan, vaikka hänen
turvakseen on palkattu vähintään 7,5 miljoonaa ihmistä. He ovat levittäytyneet
kuin syöpä venäläiseen yhteiskuntaan niin kansalliskaartiin,
puolustusministeriöön, poliisiin, yksityisarmeijoihin kuin syyttäjänvirastoon.
Heitä voi bongata myös Junarmija-nuorisoarmeijasta sekä Kremliä tukevista
moottoripyöräjengeistä.
Niin Putinin kuin hänen lähipiirinsä manööverit eivät
kestä päivänvaloa, joten kukaan ei keikuta venettä, muutoin hän molskahtaa
itsekin uppoavan laivan mukana. Opposition edustajat vaiennetaan tehokkaasti. Heidät
tuomitaan ”länsimaisina agentteina” tekaistujen syytösten perusteella
vankilaan. He putoilevat ikkunoista, heidät myrkytetään teehen tai kalsareihin ujutetulla
myrkyllä.
Artikkelissaan Venäjän
täydellinen kyynisyys on hyytävää Suomen Moskovan-suurlähettiläs vuosina
2012–2016 toiminut Hannu Himanen toteaa
lännen olleen pitkään oman ajattelunsa vanki. Hänen mukaansa:
Erityisesti
suomalainen piirre on usko siihen, että jos emme ärsytä toista, hän on meille
suopeampi. Venäläinen näkökulma on toisenlainen: hyssyttelyä, hiljaa oloa ja
myötäilyä pidetään heikkouden merkkinä.
Hänen ennustuksensa Venäjän tulevaisuudesta on
pessimistinen: ”Kun yhdistetään tiedustelupalvelu, turvallisuuspalvelu,
korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus, tulevaisuus näyttää synkältä.”
Neuvostolapset totutettiin pienestä pitäen sotaleikkeihin.
Poika leikki lentokoneen pienoismallilla Ukrainan Donetskissa
huhtikuussa 1991. Kuva: Mauri Ratilainen
Paananen ei voi olla ihmettelemättä, miten täysin
poskettomat valheet uppoavat venäläisiin kuin veitsi voihin. Häikäilemättömiä
heittoja piisaa: ”Ukrainan natsit ja narkomaanit, yksinomaan venäläisiä vastaan
tehoavaa etnistä bioasetta kehittelevät Yhdysvaltain laboratoriot Ukrainassa.”
Kaiken potaskan kruunaa väite: ”Ukrainan sodan taustalla
on Washingtonin ovela suunnitelma slaavikansojen tappamisesta, kun venäläiset
ja ukrainalaiset usutetaan sotimaan keskenään.”
”Olen kuullut kaikki edellä esitetyt väitteet järjissään
olevien venäläisten suusta”, Paananen kirjoittaa. Kenties alamaiset on sokaissut
mantra, jota Venäjän propaganda taukoamatta toistaa: kaikki ongelmat ovat
Yhdysvaltojen ja lännen syytä.
Meidän on siis sinniteltävä viemärirotan ja hänen vasalliensa
informaatio- ja hybridivaikutusten syövereissä jatkossakin. Itämerellä kaapelit
katkeilevat, ja palvelunestohyökkäykset yhteiskunnassamme lisääntyvät.
Muinaiseen sinisilmäisyyteen ja vaikenemiseen meillä ei enää ole varaa.
Arja Paananen on saanut kolme kertaa
Suuren Journalistipalkinnon. Keväällä 2024
hänet valittiin Vuoden journalaistiksi.
Kuva: Mauri Ratilainen
Artikkelissaan Olemme
itse syöttäneet tätä hirviötä kenraalimajuri evp. Pekka Toveri ennustaa: ”Venäjä on kymmenen vuoden päästäkin
aggressiivinen ja autoritäärinen valtio, joka pyrkii horjuttamaan länttä.”
Surullinen ennustus saa vahvistusta Paanasen haastattelemilta venäläisiltä. ”Minä olen politiikan ulkopuolella” vastasivat venäläiset, kun Paananen kysyi, mitä mieltä he nykytilanteesta olivat.
Vauraita moskovalaisia ja pietarilaisia ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä heitä ei passiteta Ukrainan ”erikoisoperaation” kurimukseen.Heitä, joita kiinnostaa ja jotka haluaisivat rakentaa toisenlaisen, laillisuuteen perustuvan demokraattisen yhteiskunnan on tapettu tai vangittu.
He ovat paenneet maasta tai he vaikenevat pelätessään henkensä tai omaistensa hengen puolesta. Pelottavinta on, että tällä hetkellä suuri (suurin?) osa venäläisistä kannattaa arkkipiispa Kirillin siunaamaa ”pyhää sotaa” Ukrainassa
Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Tämän Arja Paananen
on saanut todeta Venäjällä moneen kertaan. Niinpä hän ei ihmettelisi, mikäli
venäläiset ”alkaisivat jonain päivänä kertoa tarinaa, jonka mukaan Putinkin oli
lännen salainen agentti Venäjän tuhoamiseksi.” Kunhan tuo aika naapurissamme
toivottavasti joskus koittaa. Siihen saakka meidän on varauduttava pahimpaan.
Anu Kuistiala & Arja Paananen: Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin.
Docendo. 2024. 367 s. https://docendo.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti