Tini Sauvo: Ystäväni Afrikka – Kuvapäiväkirjoja 1980-luvun Afrikasta

Afrikka tulee iholle

Tini Sauvo reppureissasi Afrikkaa pitkin ja poikin 1980-luvulla. Hänen matkapäiväkirjojensa katkelmista ja ilmeikkäistä piirroksista syntyi teos Ystäväni Afrikka. Elämää pursuava kirja tempaa lukijan mukaan näkemään ja kokemaan toisenlaista arkea.

Vähän maailman terävää reunaa, vähän sen pehmeää poskea.

Taiteilija, kuvittaja ja animaationtekijä Tini Sauvo teki ensimmäisen pitkän matkansa Euroopan ulkopuolelle Intiaan 1970-luvun alussa. Elämyksellisistä matkakilometreistään hän kertoi kuvittamassaan teoksessa Aamuyön matkustajia (Momentum Kirjat) 

Seuraavana vuorossa oli Afrikka, jonne Tini teki kaksi pitkää matkaa vuosina 1982 ja 1986. Kairossa yösija löytyi olosuhteisiin nähden kelvollisesta hotelli Huvipuistosta. Yksin Tinin ei yötään siellä tarvinnut viettää, sillä sängyssä asuvat elukat viihdyttivät, haukkasivat palan sieltä, toisen täältä. Onneksi ötökät ovat vähälukuisia ja -ruokaisia.

Luxorin kaoottinen liikenne olisi saanut heikkohermoisemman jo tässä vaiheessa luovuttamaan ja kääntymään takaisin. Mutta Tinin sinnikkyydellä sompailu autojen, aasinkärryjen, hevospelien, käsirattaiden, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden improvisoidun koreografian sekamelskassa sujui kuin tanssi.

Intia-kirjaa lukiessa adjektiivi eksoottinen sai ihan uusia ulottuvuuksia; Afrikka-kirjasta kumpuava kokemus on päinvastainen. Sana eksoottinen hälvenee tarpeettomana, ja sen tilalle astuu arki likanaamaisten, nauravien romunkerääjälasten kujeilussa. Ihan tavallista arkeahan tämä on. Vain toisenlaista.

Assuaninssa Tinin muistikirjaan ilmestyvät rivit: Maailma on minulle sopiva kuin vanha lempivaate, joka on kulunut ja tullut tutuksi. Pesen sen illalla uudeksi ja pukeudun siihen aamulla mielelläni.

Junamatka Wadi Haifasta Khartumiin kesti kaksi päivää kolmannen luokan junassa. Täpötäydessä kulkupelissä Tinin kompastelu ”vessaan”, huonosti sulkeutuvan oven takana ammottavalle reiälle, osoittautui haasteelliseksi.

Kiipeillessä, pujottautuessa tahtoi jalan alle aina sattua jonkun helma, eväät, käsi taikka lapsi.

Rennolla otteella luonnostellut piirrokset tavoittavat ihmiset, tilanteet ja tunnelmat elävästi. Näinhän me kulkiessa näemme elämänmenon ohi lipuvana kavalkadina. Tekstejä lukiessa ja piirroksia tutkaillessa solahdan kuin huomaamatta Tinin siivellä kapealle kujalle, joka kiemurtelee ruokoaitojen välissä.

Kylän asumukset on kyhätty luovasti kokoon siitä mitä saatavilla on. Portit on taottu peltikanistereista. Katon olkitötterön tiukkaan sidotussa huipussa on kumollaan vihreä pullo.

Tini Sauvon tekstiiliteokset saivat inspiraatiota
residenssissä Beninin Villa Karossa. Tässä
taustalla Sateenkaari, tekstiiliväri, applikointi.
Kuva: Hannele Salminen

Tini tutustuu ihmisiin, ystävystyy ja kokee vieraanvaraisuutta. Joskus sitä löytyy yllättävältä taholta. Kassalassa, Sudanissa, seikkailijattaremme joutuu poliisin huostaan. Mutta iloisissa merkeissä: koska hotelliin ei mahtunut, poliisikolhoosi tarjosi majapaikan. Eikä tämä vielä mitään. Vaikka provinssissa on voimassa kieltolaki, poliisi kyllä tiesi mistä pimeä pullo illan ratoksi haettiin.

Lukuisten upeiden auringonlaskujen jälkeen kauneus paljastaa toisen poskensa. Tinin ystävä Razek vie hänet laittomaan, sähköttömään slummiin, joka on rakennettu kaupungin kaatopaikalle katsomaan maiseman kauneutta. Tini ei sitä näe ja miettii, millaista lapsuus täällä mahtaa olla.  Kunnes: Päivän hiipuva ruosteenkajo väritti tomun, ja naisten ohuet vaatteet leimahtivat hehkumaan viimeisen kerran.

 Joskus on matkustettava kauas, jotta näkisi lähelle. Slummissa omat lapsuusmuistot tulvahtavat Tinin mieleen, terva ja ruosteen tuoksu, sammakko-ojat. Lapsuuden halkeilleen asfalttipihan maailmankartta enteili tulevan maailmanmatkaajan seikkailuja.

Tini Sauvo on kirjallaan kuin lentävällä matolla kiidättänyt minua kokemuksesta toiseen; Afrikka on tullut tutummaksi. Lintuperspektiivistä näen torille, jossa tuuli kalisuttaa metallisia pöytiä ja tuoleja. Kuu loistaa lamppuja kirkkaampana. Nainen istuu keskellä aukiota kuin huoneessa ja kirjoittaa, eikä siinä ole mitään ihmettelemistä.

Tini Sauvo: Ystäväni Afrikka – Kuvapäiväkirjoja 1980-luvun Afrikasta. 149 s. Momentum Kirjat. https://www.momentumkirjat.fi/

Tini Sauvon retrospektiivinen näyttely Tekstiilien lumo – teoksia vuosilta 2002–2025 on esillä Laterna Magican Tiili- ja kellarigallerioissa 15.8.2026 asti. https://www.laterna.net/