Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella

Hekumallisia säkeitä

Sinikka Vuolan toimittama eroottisen runouden antologia avaa tirkistelyaukkoja intohimon hämärään yli sadan runoilijan voimin.

Olet täyttänyt ruumiini tulella -antologian (WSOY) kaltaista teosta ei aiemmin ole Suomessa koottu. Kirjailija Sinikka Vuola teki melkoisen urakan käymällä läpi vuodesta 2000 vuoden 2017 alkuun julkaistut runot ja poimimalla niistä teemaan sopivia tekstejä. Toimituskuntaan hänen ohellaan kuuluivat Mikko Rouhiainen ja Anna-Riikka Carlson.

Kokoelma on varsin kattava, elävien runoilijoiden ikähaarukka ulottuu yhdeksänkymppisestä 1990-luvulla syntyneeseen. Kustantajia on mukana kolmisenkymmentä ja runoja lähes 240.

Kirja on kronologinen, jokaiselta ajanjakson vuodelta on mukana tekstejä. Muu ei olisikaan mahdollista, sillä eroottista ainesta on vaikea runoista pyydystää ja karsinoida, se vilahtelee milloin missäkin rivien välissä pulpahtaakseen jälleen riettaana pinnalle.

Tekstiensä perään runoilijoilla on ollut mahdollisuus kirjoittaa niihin saatevirkkeitä. Moni onkin avannut runojensa taustaa, syntyhetkeä, niiden eroottista luonnetta tai yleisesti kirjoittamisensa estetiikkaa. Heidän tarkoituksenaan ei ole tulkita runojaan, lukija tekee sen luonnollisesti ihan omillaan, mutta kiinnostavan lisän taustoitukset teokseen tuovat.

Sinkka Vuola Villa Kivessä.

J.K. Ihalainen, jonka runosta Ihosi alla kytevät sanat antologian nimi on poimittu, kertoo runonsa syntyneen hänen rakastuttuaan tulevaan vaimoonsa. ”Kirjoitin koko runon hänen alastomaan vartaloonsa, ja luin sen otsalampun valossa pertormancefestivaaleilla Kaapelitehtaalla vuonna 2000.”

Runot luovat odottamattomia yhteyksiä asioiden välille, ja kuten Vuola esipuheessaan toteaa, ne eivät useinkaan sano sanottavaansa suoraan. Lukijan tehtäväksi jää antautua runon vietäväksi ja antaa mielikuvituksen täyttää rivien välit.

”Vaistot ovat vahvinta mitä meillä on, eikä tiede niitä valjasta”, Johanna Venho kommentoi runoaan kokoelmasta Ilman karttaa, jossa tuttuja asioita katsellaan uudesta vinkkelistä. ”Jäit koukkuun, paksu made, mätipussit vatsaontelossa. / Jäit geenikartan taipeeseen, niljaiseen poimuun. / Kiinni jäit. Ja uit vain himosi perässä

Aika aiheuttaa päänvaivaa monelle runoilijalle. ”Läheisyyden huuma muistuttaa ikuisuutta, mutta on samalla jo menetettyä”, kirjoittaa Marjaana Aumasto What a Bitch -runonsa saatteessa. ”Kello ei tikitä / aika ei vie, mikään ei saavuta.” Kai Niemisen hetki puolestaan venähtää ikuisuudeksi runossa Alan oppia. ”Hetket haihtuvat, tovit ja tuokiot, / mutta uusia tulee ja tämä pysyy”

Eroottisissa kohtaamisissa ajantaju hämärtyy monien muidenkin runoilijoiden säkeissä. ”Aika hämmentyy miettimään tehtäväänsä / hänen lähellään” todetaan Eira Stenbergin runossa kokoelmassa Siksi seurustelen varkaiden kanssa. Pentti Holapalle kohtaaminen on pelkkää preesensiä runossa Penetraatio. ”Oi valoisia öitä! Sanoinkuvaamaton kauneus makaa minut. / lietsoo limakalvoja ja tietoisuutta, naulitsee preesensiin.”

Satu Rautiaisen maalaus Kolibrien esitys.

Jos ajan suhde erotiikkaan onkin vähän hämärä, erotiikan luontosuhde puolestaan on ongelmaton. Runoissa nämä kumppanukset vaeltavat käsi kädessä. Talvi tarjoaa valkoisia lakanoita rakastavaisten maata, puu valuttaa vihreää hunajaa heidän päälleen.

Mainiosta antologiasta jäin kaipaamaan Erkka Filanderin ääntä Hesarin esikoiskirjapalkitusta Heräämisen valkea myrsky -teoksesta. Sen riemukkaat säkeet juhlivat ruumiillisuutta luonnon sylissä. ”Hän jakoi yökuuman ruumiinsa meren kanssa / antoi sen herkästi syttyville puille. / Käsi piti lehtiä hyvänään, suuteli ne väkeviksi / terälehtien rotkot sormia vasten / ja omisti ruumiinsa ilon lihaksille.”

Samaa eroottista iloa luonnon helmassa löytää Saila Susiluodon kokoelmasta Dogma. ”rakastan sinua, sinussa kaikkea / hahmoasi kultaisessa valossa kun ääriviivat sekoittuvat / ja onni on kuilun yllä tuoksuva silta”

Nyt eroottinen runo lähentelee jo rakkausrunoa, eikä ihme, sillä niiden erotteleminen ei ole helppoa, vaikka kirjan toimituskunta totesikin osanneensa tehdä eron näiden välillä. Tomi Kontion runo kokoelmasta Ilman nimeä olisit valoa yhdistää genret suloisesti. ”Siinä on silmäsi, / siinä korvasi, nenäsi, häpysi. / Annan sinulle aukot tuulen soittaa, / minun tulla kuin jokin sävel.”

Moni runoilija kokee myös kirjat ja kirjoittamisen eroottiseksi. ”Sinä olet esileikki ja leikki / Sinä olet esiripun takainen kuiskaaja mykkien ajatusten hetkellä / Sinä ole kirjanmerkki joka avaa oikean sivun / tarinan jatkua” Katriina Ranne kirjoittaa runossaan Sinä olet leikki. 

Ja toteaa aivan oikein, miten seksuaalisuus on yksi muodoista, joiden kautta aikuiset voivat säilyttää leikkisyyden elämässään. ”Maailmassa ei ole koskaan liikaa leikkiä.”

Siis leikki jatkukoon! Olet täyttänyt ruumiini tulella on mainio matkaopas intohimon hämärille sivupoluille.

Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella –

Eroottisen runouden antologia. WSOY, 2017, 375 s.