Pirkko Saisio: Suliko

”Sinä haiset vereltä”

Pirkko Saision syväsukellus ”Isä Aurinkoisen” elämään ja mielenmaisemaan romaanissa Suliko on yritys hahmottaa, miten väärien valintojen ja yhteiskunnallisen umpikujan seurauksena idealistista sikisi terroristi ja kansanmurhaaja Josif Stalin.

On keskusteltava Vladimir Majakovskin kanssa sillä juuri Majakovski löysi vallankumouksen ensi tahteihin ne sanat, jotka innostivat tavallisia ihmisiä nousemaan kohtalonsa yläpuolelle.

Mihin ne sanat ovat kadonneet?

Pirkko Saisio on Finlandia-ehdokasromaaninsa Passion tavoin luonut Sulikon (Siltala) lyhyistä kohtauksista ison historiallisen näyn. Stalinin kuolinvuosi naulaa romaanin kiintopisteen vuoteen 1953. 

Vanhenevan, ihmisiin kyllästyneen diktaattorin ajatukset harhailevat hänen puhellessaan minä-muodossa suosikkilaulunsa Sulikolle. Missä olet Suliko? hän kuiskaa monologissaan.

Näiden hiljaisten ja mietteliäiden tuokiokuvien lomassa kertoja luovii muistojen, takaumien ja monenlaisten tapahtumien myötä Neuvostoliiton karikkoisissa vuosissa. 

Kun dramaturgi, ohjaaja, näyttelijä ja kirjailija Saisio yhdistää taitonsa, moniääninen historia vyöryy kirjan sivuilta katsojan tajuntaan kuin hurja epookkielokuva.

Kertoja valottaa kolmannessa persoonassa alkujaan Ioseb Besarionis dze Jughasvili -nimisen georgialaisen pojan tietä, hänen köyhää, väkivaltaista lapsuuttaan, aikaa teologisten opintojen parissa sekä sinnittelyä Siperian vankileirillä. Vallankumousliikkeessä Stalinista tuli ateisti, mutta häilyikö hänen mielensä taustalla silti jonkinlainen uskonnollisuus?

Tarinassa Stalinin lukuisista keskusteluista läheistensä sekä historiallisten henkilöiden kanssa välittyy elävä kuva, miten alkujaan tasa-arvoon ja hyvinvointiin tähdännyt ideologia ja usko vallankumouksen välttämättömyyteen murenivat sortovuosien, teloitusten ja karkotusten hurmeeseen.

”Miten ne eivät ymmärrä kärsimyksen ja koettelemusten välttämättömyyttä vallankumoukselle?”, ihmettelee Stalin vielä kuolemansa kynnyksellä Saision dramatisoimassa muotokuvassa.

Pirkko Saisio sai Finlandia-palkinnon
vuonna 2003 Punaisesta erokirjasta.
Kuva: Hannele Salminen

Sitä ei ymmärrä Stalinin vaimokaan. Alkujaan kirkassilmäinen Nadežda Sergejevna jakoi puolisonsa idealismin, kunnes hänen silmänsä muuttuivat elottomiksi julmien teloitusten äärellä. ”Älä tule, sinä haiset vereltä”, hän nyyhkyttää miehelleen. Sergejevna ampui itsensä mauserilla samoin kuin Majakovskikin.

Talousuudistukset kompuroivat, horjahtelevat taaksepäin, jonot kauppojen edessä pitenevät kunnes ostettavaa ei enää ole. Uuden neuvostoihmisen synnytys kangertelee, kun nälänhätä piinaa, ja kaikki varastavat kaikilta. ”Ikkunat tuijottavat kauhuissaan tyhjiä katuja, ja kaupunki vaikenee”, Saision loihtimat kuvat upottavat lukijan terrorin ytimeen.

Kirjansa lehdistötilaisuudessa Pirkko Saisio kertoi diktaattoreiden kiinnostavan häntä. ”Stalinilla oli alkuun visioita, mutta ”viemärirotta” Putinilla ei niitä koskaan ole ollutkaan”, hän totesi ja pohti, miten yksinäinen hänkin mahtaa olla 2 000 huoneen palatsissaan vainoharhaiseksi muuttuneen Stalinin tavoin.

Kun Stalinilla ei ole enää ketään, johon luottaa, hän puhelee laulun Sulikolle:” ilman rakkauttasi kuolee sieluni, / missä olet, missä, Suliko…” Georgiaksi suliko tarkoittaa sielua. Saision mukaan tämä antoi tarinaan yhden perspektiivin lisää. Etsiikö Stalin Sulikossa vereen hukkunutta sieluaan, kaipaako hän alkuaikojen vallankumouksen illuusiota?

Stalinin suuren puhdistuksen vuosina 1936–1938 miljoonat ihmiset menettivät henkensä julman terrorin uhreina Neuvostoliitossa, suomalaisia joukossa oli yli 25 000. Nyky-Venäjällä Stalin nauttii suurta arvostusta.

Miten tämä on mahdollista? Mistä nämä diktaattorit sikiävät? Valheiden verkostoista, joissa valta sokaisee, rahanahneista alamaisista, joita ensin houkutellaan palopuhein, kunnes hakataan hiljaisiksi. Mieleltään sairaat, säälimättömät diktaattorit ovat taitavia pelureita. Elämme parhaillaan Sulikon jatkokertomuksessa, jota viemärirotta Putin kirjoittaa mausereillaan Ukrainassa.

Pirkko Saisio: Suliko. Siltala, 2024. 411 s.