tiistai 15. tammikuuta 2019

Pekka Haavisto – Eurooppa raiteilla


Minne olet menossa, Eurooppa?

Pekka Haavisto hyppäsi junaan kyytiin ja lähti ottamaan selvää, mitä mantereemme nykytilanteesta sen eri suunnilla ajatellaan. Reilun kuukauden interrail-reissulla syntyi monipuolinen ”matkapäiväkirja” Eurooppa raiteilla.



Määränpää ei ikinä ole paikka, vaan uusi tapa nähdä asiat.” Henry Millerin lausahdus sopisi Pekka Haaviston uuden Eurooppa raiteilla -teoksen (Otava)

Ensimmäisen junamatkansa hän teki 16-vuotiaana vuonna 1974, viimeisestä reilauksestakin oli jo 34 vuotta. Kesällä 2018 Haavisto halusi palata nuoruutensa muistoihin ja kokea, millaista reilaaminen nykyisin on, nähdä miten Eurooppa on tällä välin muuttunut.

Eurooppa raiteilla ei ole opaskirja, eikä se myöskään kerro vain matkan vaiheista. Sen sijaan se sisältää paljon tietoa maanosamme historiasta ja politiikasta, arkkitehtuurista ja taiteista.

Reilatessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin Haavisto pohtii matkustamisen filosofiaa, käy keskusteluja satunnaisten kanssamatkustajien kanssa ja tapaa uusia eurooppalaisia toimijoita ja suunnannäyttäjiä.

1970- ja 1980-luvun nuorille interrail oli sukupolvikokemus. Tuolloin ei ollut Internetiä eikä luottokortteja, mutta into matkustaa Euroopan syrjäisimpiinkin kolkkiin oli suuri. Osaltaan interrail oli mukana murtamassa rautaesirippua, kun sen takana asuville nuorille tuli mahdollisuus tavata reilaavia länsinaapureitaan.


Muuri murtui, mutta nyt Eurooppa on jälleen kriisissä ja sisäisesti jakautunut. 

Siihen kohdistuu myös paineita ulkopuolelta. Trumpin Yhdysvallat, Putinin Venäjä, Välimeren pakolais- ja siirtolaiskriisit sekä ilmastonmuutos ovat haasteita nyt ja tulevaisuudessa.

Eikä maanosamme vastaa näihin haasteisiin yhtenäisenä. Iso-Britannia on lähdössä EU:n yhteistyöstä brexitin siivittämänä, Puola ja Unkari vetävät kotiinpäin, entä toimivatko yhteiset pelisäännöt taloudellisten ongelmien kourissa painiskelevassa eteläisessä Euroopassa?


Aina ei Haaviston matka sujunut kuten Strömsössä. Saunamaisen kuuma yöjuna kuljettaa Haaviston kuuden hengen suljetussa maakuuvaunussa Budapestiin tapaamaan kahta kansalaisaktivistia Veraa ja Gergelyä. He ovat pessimistisiä Unkarin tulevaisuuden suhteen. Koulutetut nuoret jättävät maan, kun Viktor Orbanin ote vain tiukkenee.

Montenegrossa Haavisto tapaa ihmisoikeuspuolustaja Stevan Milijevicin, joka kritisoi maan korruptoitunutta nykymenoa. Ranteessaan hänellä on ruotsalaisten antama Natalia-hälytysranneke väkivaltaisten iskujen varalta. Se on tarpeen, sillä hänen kimppuunsa on hyökätty monta kertaa.

Stevan Milijevic ja Pekka Haavisto.

Serbiassa ja muualla entisessä Jugoslaviassa haikaillaan Titon aikoja, jolloin monen mielestä kaikki oli paremmin. Kataloniassa pelätään, että Francon ajan puhkaisematon kupla jää itsenäisyysjulistuksen aiheuttaman väittelyn alla jälleen puhkaisematta. Haavisto kohtasi matkallaan paljon huolta ja epäuskoa parempaan tulevaisuuteen.

Mutta reissuun mahtui myös paljon iloa ja toiveikkuutta. Ja huumoria. Italialaiset totesivat, että heidän maassaan tapahtuu viikossa paljon, kuukaudessa vielä enemmän. Mutta vuoden kuluttua kaikki on ennallaan…

Nostalgiakin siivitti matkalaisen menoa. Kreikkalaisen Hydran saarella Haavikko etsi jyrkän kadun varrelta aivan tiettyä taloa. Sen osti hänelle tärkeä musiikintekijä Leonard Cohen 1960-luvulla 1 500 dollarilla. On hiljaisen hetken paikka, mielessä soi So Long Marianne.

Paljon on Euroopassa toisin, mutta jotkin asiat pysyvät. Sellainen on onneksi Pariisin Latinalaiskortteleiden lumoava Shakespeare and Company -kirjakauppa, josta meillä monella on lämpimiä muistoja. Eikä Reeperbahnkaan ole Irwinin ajoista muuksi muuttunut.

Pekka Haavisto on Vihreän liiton
puheenjohtaja, kansanedustaja ja
Euroopan rauhaninstituutin puheen-
johtaja sekä entinen ministeri.

Kannattiko matkalle lähteä? – Kyllä vain, upeat maisemat, elävät kohtaamiset ja keskustelut avasivat uusia ajatuksia ja näkökulmia, Pekka Haavisto vastasi kirjansa julkistamistilaisuudessa Otavassa.

Risuja saa epäyhtenäinen junaliikenne Euroopassa. Joissain maissa se sujuu mainiosti, mutta kun maa vaihtuu, ollaan taas uusien lippujen, maksujen ja varausten sekamelskassa. – Siinä olisi Euroopalla hommaa!

Hommaa piisaa Euroopassa muutenkin, sillä maanosamme potee identiteettikriisiä, eivätkä ennusteet lupaa sille ruusuista tulevaisuutta. 

Nyt tarvitaan yhteistyötä, jotta Eurooppa saadaan pysymään raiteillaan. Tarvitaan tietoja, tapaamisia, keskusteluja, matkustamista.

Kannattaa silti muistaa, että nojatuolimatkailu on ekologisin tapa matkustaa, Pekka Haavisto toteaa ja kirjoittaa: ”Joskus hyvää matkakirjaa lukiessa näkee ja kuulee enemmän kuin paikan päällä. Sitä on kirjojen ja kirjoittamisen taika.” Tämä pätee myös hänen omaan kirjaansa.

Pekka Haavisto: Eurooppa raiteilla. Nemo. 2019. 384 s.