lauantai 9. helmikuuta 2019

Odysseia – matka taiteessa


Taide tarjosi toisen elämän

Uutuuskirja Odysseia – matka taiteessa piirtää ilmeikkään kuvan taiteenkeräilijä Lars Swanljungista. Teoksessa etsitään vastausta kysymyksiin, mistä intohimo taiteeseen syntyy, ja mitä taiteen omistaminen keräilijälle merkitsee.

Taiteesta ja taiteilijoista on kirjoitettu loputon määrä teoksia, taiteenkeräilijöistä sitäkin vähemmän. 

Puutetta paikkaa nyt kiinnostava suomen- ja ruotsinkielinen, pienikokoinen elegantti teos Odysseia – matka taiteessa. Teoksia Lars Swanljungin kokoelmasta (Parvs).

Julkaisu liittyy helmikuussa Vaasassa, Kuntsin modernin taiteen museossa avautuneeseen Lars Swanljungin kokoelmanäyttelyyn. 

Kirja ja näyttely juhlistavat keräilijän 75-vuotispäivää ja hänen 30 vuoden uraansa taiteen parissa.

Mittavan yli 800 teosta sisältävän kokoelmansa Swanljung lahjoitti Vaasan kaupungin museoiden kokoelmiin. Julkaisuun esipuheen kirjoittanut museotoimenjohtaja Auli Jämsänen toteaa nykytaiteen hankkimisen vaativan uskallusta, sillä kuka tietää, mitä nuoresta taiteilijasta ajan mittaan tulee.

Tomas Regan: Keräilijän muotokuva.
Swanljungin kokoelman lukuisat teoslainat niin koti- kuin ulkomaisiin näyttelyihin todistavat onnistuneista ostoksista ja kokoelman painoarvosta. 

Mistä kaikki sai alkunsa, mikä oli kokoelman ensimmäinen ostos? Vastausta on etsinyt Taideyliopiston dekaani, taiteilija Jan Kaila, joka Swanljungia haastattelemalla on luonnostellut kirjaan keräilijän muotokuvan.

Kreikan historian ja kulttuurin harrastus oli toiminut Swanljungin hammaslääkärin työn vastapainona. Jotain tuntui kuitenkin puuttuvan. Se jokin iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun Swanljung isänsä kutsun avittamana käveli tuolloin Bulevardilla sijainneen Galerie Forsblomin avajaisiin.

Rakkaus Kreikkaan ja gallerian ikkunaan asetetut Jim Dinen Milon Venus ja Roy Lichtensteinin rasteritekniikalla tehty Temppeli iskivät kipinää.  Teokset herättivät Swanljungissa vastustamattoman halun omistaa ne.

Hammaslääkäripariskunnalla ei kuitenkaan ollut vaadittavaa 70 000 markkaa, joten he ottivat pankista lainan ja hankkivat teokset. Näin alkoi odysseia taiteen maailmaan, jossa keräilijä edelleen purjehtii.

Kiinnostus taiteeseen oli syttynyt, mutta Swanljung huomasi pian, että hänen yleissivistyksessään oli kuvataiteiden kohdalla ammottava aukko. Piirustusnumero koulussakin oli ollut kuusi. Kun Annmari Arhippainen ja Carolus Enckell väittelivät Galerie Artekissa siitä, kumpi on oikein: ”öljy kankaalle” vai ”öljy kankaalla” Swanljungista tuntui kuin he olisivat puhuneet vierasta kieltä.

Swanljung alkoi paikata aukkoa ja tutkia intohimoisesti löytämäänsä uutta aluetta. Hän luki taiteesta, matkusti ja kävi näyttelyissä ympäri maailmaa. Taide tarjosi kauneutta ja henkistä rikkautta, avasi Swanljungille toisen elämän. Hänestä sukeutui taiteen keräilijä ja monista galleristeista ja taiteilijoista tuli hänen ystäviään.

Tarja Pitkänen-Walter: Taiteilijan hampaat II.

 Vaikka Swanljung on keräilyssään systemaattinen, teosta hankkiessaan hän luottaa silti vankasti tunteeseen. ”Se on ihana kokemus, kun selkäpiissä tuntuu, että tämä on pakko hankkia”, hän kuvailee haluaan omistaa taidetta. Kun kaupat syntyvät, on juhlan paikka: ”Se on se kicksi, se hurmio! Nyt toi on mun!”

Keräilyn alkuvaiheen amerikkalaisen grafiikan tilalle Swanljungin kokoelmassa nousi islantilainen taide, erityisesti Hreinn Friðfinnsson, ja Guðmundssonin veljekset Georg ja Guðni, jotka edustavat romantiikalla höystettyä viileää estetiikkaa. Kotimaisista tekijöistä läheisiä ovat Silja Rantanen, Carolus Enckell, Kari Cavén ja Martti Aiha.

Entä nyt kun Swanljung on luopunut kokoelmastaan, onko olo haikea, entä jatkaako hän keräilyä? Lars Swanljung kertoo olevansa kiitollinen siitä, että museo on nyt ottanut hänen kokoelmansa haltuun, luetteloi, konservoi ja hoitaa muutkin siihen liittyvät asiat. Ja vaikka hän pyhästi päätti lopettaa taiteen keräilyn, eihän siitä mitään tullut, odysseia jatkuu.

Esimerkiksi nyt kun Pasi Karjula oli Kuhmon vuoden taiteilijana, näin siellä valtavan, hienon halkaistun puunrungon, ja tunne nousi taas: tuon minä haluan!”

Odysseia - matka taiteessa. Parvs. 2019. 32 s.

Kuntsin modernin taiteen museon kokoelmanäyttely 2.2.2020 saakka.