Hengenvaarallisia perhesuhteita
Meritta Koiviston koukuttavassa dekkarissa Perijä vallan- ja rahanhimo sokaisevat. Kun
moraali lentää romukoppaan, jälki on sen mukaista. Lukijalla on pitelemistä trillerin
juonenkäänteissä, jotka lennättävät niin syylliset kuin syyttömät eri puolille
maailmaa.
Konrad kastoi
jalat viileään rantaveteen ja jatkoi kävelyä tuulisella rannalla. Hänen
ajatuksensa palasivat Taalainmaalle tyttöön, joka oli vannottanut hänet
etsimään totuutta.
Sarjan päähenkilö, suomalaistaustainen kolmikymppinen
rikoskonstaapeli Harriet Jaatinen toipuu keskenmenosta sairaslomalla, mutta
kuten arvata saattaa, hän ei malta levätä laakereillaan, kun nuori nainen
surmataan yllättäen Tukholmassa.
Tästä alkaa kieputus, jonka syövereissä Harriet alkaa
pian epäillä, että naruja vetelee, jälleen kerran, upporikkaan Ledermannin-
suvun kuolleeksi
oletettu, raiskauksesta epäilty johtaja, teollisuusmagnaatti Konrad Ledermann.
Kuka perii hänen valtavan omaisuutensa ja nousee imperiumin johtoon?
Vaihtoehtoja piisaa: Pohjois-Espanjan luostarissa
varttunut munkkiveli Jeremias, pojantytär, tutkintavankilasta karannut Sonja
vai hänen 17-vuotias taidemaalausta New Yorkissa opiskeleva tyttärensä Ida? Olisiko
naisiin menevällä Konradilla vielä muitakin perijäkandidaatteja?
Entä mitä metkuja puolestaan punoo Konradin Chanelin
jakkupukuun sonnustautunut seurapiirivaimo Margareta Strandvägenin
luksuslukaalissa samppanjaa siemaillessaan? Hänen
ketalemiehensä on kuin onkin hengissä, siitä ei ollut enää pienintäkään
epäilystä. Hän luulee olevansa kaikkien yläpuolella, mokomakin narsisti,
Margareta ajatteli.
Avaimen tilaisuudessa kirjailijalta udeltiin, mistä ihmeestä
hän keksii yllättävät juonikuvionsa? ”Juoni syntyy teeman kautta. Kuuntelen kirjan tahtoa, minne se minut haluaa
viedä”, Koivisto paljasti.
Kuvasin Meritta Koiviston Avaimen julkistustilai-
suudessa Rosebud Sivullinen kirjakaupassa
Hänen lihaa ja verta olevat henkilöhahmonsa eivät vain
kuvita jännittävää tarinaa. He elävät arkeaan, jonka myötä tulevat lukijalle
tutuiksi niin huolineen kuin unelmineen. Nämä arjen suvantopaikat tuovat hetken
hengähdystauon muutoin nopeatempoiseen kertomukseen.
Tarinan päänäyttämönä toimii Tukholma, josta henkilöt singahtavat
kuka mihinkin maailman kolkkaan. Heidän polkunsa risteävät milloin Karibialla
kelluvan luksusjahdin kannella milloin Brasilian siirtomaavallanaikaisessa merenrantahuvilassa
Casa Brancassa tai Pohjois-Ruotsin erämaakämpillä.
Koiviston kerronta soljuu elävänä ja todentuntuisena. Ja niin jännittävänä, ettei lukemista malttaisi millään keskeyttää.
Tästä saisi
jännittävän jatkosarjan televisioon, innostun, kun vauhdikas kohtaus jälleen
vilistää silmieni editse. Koivistolta sarjan teko sujuisi, sillä hän on paitsi
kirjailija myös kansainvälisesti palkittu elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja.
Tarinan edetessä tuntuu kuin Harriet olisi kietonut minut
mukaan selvittämään outoa, vuosikymmenten taakse ulottuvaa murhavyyhtiä. Tutkin
Harrietin muistiinpanoja ja alan laatia omaa teoriaa tapahtumien syistä ja
seurauksista. Hetken tunnen itseni Harrietin kollegaksi, kunnes uusi paljastus romahduttaa
teoriani kuin korttitalon.
Kun tapahtumat lähtevät vyörymään, tilit tehdään selviksi
ja palapelin palaset löytävät oman paikkansa. Näin syntyvä kuva osoittaa, miten
pahaa jälkeä lapsuuden traumoista kumpuavat teot voivat saada aikaan. Miten
valta korruptoi ja sokaisee. Ja miten anteeksianto voi lopulta olla
mahdollinen. Joskus on parempi jättää
menneet taakse, toteaa Margareta.
Näin vauhdikkaasti sujui Harrietin sairasloma. Onneksi
hänellä on viikonloppu aikaa toipua ennen kuin hän palaa töihin maanantaina. Kenties
romantiikkaakin on tiedossa. Patologi Albert vastaa saman tien Harrietin tiedusteluun,
onko illalliskutsu vielä voimassa: Päivää
Harriet, aina. Milloin sinulle sopii?
Meritta Koivisto: Perijä. Avain. 2025. 254 s. www.avain.net
