sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Perhetytön harharetket

Jukka Behm tarttuu Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaassaan Pehmolelutyttö surullisen ajankohtaiseen aiheeseen: nuorten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

 Kaikki halusivat sitä samaa. Sitä oli nyt liikkeellä. He halusivat nähdä minut. Nähdä ihoani, enemmän ihoani.” Näin kertoo Emilia, 15v, pikkuporvarillisen perheen kympintyttö elämästään romaanissa Pehmolelutyttö

Se voitti WSOY:n kirjallisuussäätiön Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailun 2017.

Emilia on oikeassa. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen uuden tutkimuksen mukaan joka kolmas teinityttö on kokenut seksuaalista häirintää kuluneen vuoden aikana. Suurin osa siitä tapahtuu puhelimessa, Internetissä tai julkisessa tilassa.

Emilialla on salaisuus, kaksoiselämä, josta hän avautuu vain sänkynsä vallanneille pehmoleluille. Silmät ymmyrkäisinä ne kuuntelevat, kun niiden nuori emäntä kertoo myyvänsä aikaansa aikuisille miehille, jotka hamuavat hänen seuraansa. Himoitsevat katsella ja hipelöidä. Mitä vähemmissä vaatteissa sen parempi.

Emilia on monen muun nuoren tavoin ottanut itsestään kuvia ja ladannut ne nettiin. ”Kuinkahan monta kertaa päivässä tartun puhelimeeni ja menen katsomaan videoklippejä ja muiden kuvia ja tarkistan, mitä mieltä minusta ollaan?” Totta kai hän on IHANA, varsinkin silloin, kun suostuu nostamaan paitaansa.

Elämä pysyy puhelimessa, kunnes se ryömii iholle, kun Emilia nimimerkillä ”Pehmolelutyttö” laittaa itsestään rohkean kuvan aikuisten sivustolle. Yhteydenottoja alkaa sadella, mielikuvituksellisia ehdotuksia höystettynä sojottavien pippelien kuvilla.

Jukka Behm on kirjailija ja toimittaja,
 joka esikoisteoksellaan Dr. Mumbai
voitti pohjoismaisen romaanikilpailun
 vuonna 2007.
Taitavasti Jukka Behm sujahtaa teinitytön nahkoihin. Osoittelematta, aidosti ja rehellisesti hän kuvaa Emilian mielen myllerrystä uuden elämänvaiheen kynnyksellä. Ympäristöään ja läheisiään skarpisti tarkkailevaa tyttöä hämmentävät heräävä seksuaalisuus ja sen avulla hankittavissa oleva helppo raha.

 Hän ei hyväksy käytöstään, muttei mahda sille mitään. Katselee itseään ja tekojaan kuin ulkopuolinen.
Välillä ajattelen, että se jota tarkkailen ja jonka puolesta vuoroin pelkään ja häpeän, ei ole minä vaan joku muu, joku pikkaisen (eikä aina niin pikkaisen) sekopäinen tapaus, jota minä en tunne enkä halua tuntea.

Tukalaan tilanteeseen ei perheestäkään ole apua eikä tukea. Sen jäsenet puhuvat – silloin harvoin kun puhuvat – toistensa ohi. Äiti uppoutuu läppäriinsä, isä papereihinsa, veli huitelee omissa menoissaan. Aidosta kohtaamisesta, lämmöstä tai välittämisestä ei ole tietoakaan.

Ja juuri sitä tarvittaisiin nykyisessä ilmapiirissä, joka on läpeensä seksualisoitunut. Media vain lisää pökköä pesään ihannoimalla vähäpukeisia, kauniita nuoria naisia. Ja miesten röntgenkatseet seuraavat tyttöjä kaikkialla, vaikka vierellä kulkisi oma vaimo tai tyttöystävä.


Petri Niemelän maalaus Flash.
Noita pieniä silmäyksiä. Olin tottunut niihin. En osaa sanoa, milloin ne olivat alkaneet. Ehkä jo kuudennella luokalla, ehkä jo aikaisemmin.”

Netti tarjoaa näille markkinoille mainion alustan, sillä siellä kuka hyvänsä voi esittää ketä tahansa. Nuoret haluavat aikuisiksi ja aikuiset takaisin nuoruuteensa. ”Kaikki haluavat olla sitä, mitä eivät ole.”

Jännite säilyy tarinan loppuun saakka. Emilia tulee tutuksi, hänen huoliaan ymmärtää ja häntä haluaisi auttaa. Behm ei heristele sormeaan vaan antaa hänelle uskottavan äänen.

Jos olisin opettaja, luetuttaisin Pehmolelutytön oppilailla, jos minulla olisi teinityttö, antaisin kirjan hänelle ja juttelisin siitä hänen kanssaan. Itse asiassa teos on silmiä avaavaa luettavaa ihan kaikille. Entä tarinan opetus? Aikuiset, sallikaa lapsille lapsuus, vanhemmat, yrittäkää ymmärtää ja rakastaa lapsianne.

Jukka Behm: Pehmolelutyttö. WSOY.  2017. 202 s.
Petri Niemelän maalauksia Brondalla 3.12. saakka.