tiistai 1. syyskuuta 2020

Sauli Miettinen: Jorma Uotinen


”I want you.”

Sauli Miettinen on jäljittänyt salapoliisina Jorma Uotisen elämän koreografioita ja kirjoittanut Suomen tanssitaiteen ikonista perusteellisen, kiinnostavan ja ilmeikkään elämäkerran. Teos on kuin jännittävä romaani kaikkine käänteineen.

Ollaksesi suuri pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.”
                                                                                                             Fernando Pessoa


Pienen porilaispojan elämän alkutaival ei luvannut suuria. Yksinhuoltajaäidin miniyksiössä kolmihenkisen perheen elämä oli niukkaa: ”… jo banaani tai appelsiini tekivät päivästä juhlan”. Naapurusto informoi äitiä varhain, että Jorma on homo. Koulussa kiusattiin normista poikkeavaa poikaa.

Jorma ei antanut tämän lannistaa itseään, sillä häntä ajoi intohimo estradeille ja valonheitinten loisteeseen: 

”Viisivuotiaana halusin ostaa Porin teatterin ja kymmenvuotiaana kyselin sieltä töitä. Balettia aloin siskoni kautta opiskella 15-vuotiaana”, taiteilijaprofessori muisteli 70-vuotissytymäpäivänsä kunniaksi julkaistun elämäkertansa Jorma Uotinen tilaisuudessa Otavassa.

Tuoreena ylioppilaana vuonna 1970 hänet kiinnitettiin Doris Laineen ansiosta Kansallisbalettiin. Tästä Uotinen ei turhia ylpeile: ”Oli niin kova pula miestanssijoista, että ottivat minut. Ehkä he näkivät minussa potentiaalia, taitoa ei ollut”. Mutta sitä karttui.

Suomen tanssitaiteen uudistajalta oli ennenkin kyselty muistelmia, mutta Uotinen ei ollut valmis muistelemaan. Onnekkaan sattuman ansiosta oikea elämäkerturi kuitenkin löytyi. Uotinen oli jo aiemmin tavannut tietokirjailija Sauli Miettisen, ja he olivat alustavasti sopineet tapaamisesta.

Miettistä kuitenkin arvelutti, ettei osaisi keskustella kultivoidun taiteilijan kanssa, kunnes hän näki Helsingin Sanomissa kuvan Uotisesta, joka loikoili sängyllä vierellään hänen kirjoittamansa teos Marlene Dietrich – nainen ja tähti. Keskusteltavaa löytyi, ja elämäkertaa alettiin työstää.

Äitinsä tekemässä nahkatakissa
poseeraavan Jorman olemuksesta
huokuu jo itsevarmuus.
Kuva: Kari Hakli
Miettisen käsiin ryöpsähti valtaisa, sekava materiaalipinkka Uotisen uran vaiheista. Tietokirjailija dokumentoi kaiken tunnollisesti, joten viiteluettelo kirjan lopussa venyi peräti 25 sivun mittaiseksi.

Uotisen harvasanaisuus ei helpottanut Miettisen työtä. ”Kysyä voit, en välttämättä vastaa, Uotinen totesi monesti, sillä hänen mielestään ”kaikki ei kuulu kaikille”. 

Tämän vuoksi hänen ystäviensä ja kollegoidensa haastattelut olivat tärkeä tietolähde Uotisen henkilökuvan laatimisessa. Osin ristiriitaisetkin muistelut luovat taiteilijan persoonasta monipuolisen ja kiinnostavan kuvan.

Kun ”nainen, jolla on visio”, tanssija-koreografi Carlyn Carlson kutsui Uotisen johtamansa Pariisin oopperan kokeellisen tanssiryhmän solistitanssijaksi – ”I want you.” – Uotisen koko elämä muuttui. Pariisi on Uotiselle edelleen rakkaus, joka ei sammu.

Uotinen oppi Carlsonin ohjauksessa uusia käsitteitä ja hänen ymmärryksensä tanssitaiteesta muuttui. ”Lähdin tanssijana, palasin taiteilijana”, hän kommentoi aikaansa Pariisissa. Sieltä löytyi myös uusi liikekieli. Se kulminoitui vuonna 1979 Pariisissa esitetyssä sooloesityksessä Jojo, joka teki Uotisesta kansainvälisesti tunnetun tanssitaiteilijan.

Uraan mahtui myös epäonnistumisia. ”Kansallisbaletin Tulilintu vuonna 1997oli taiteellisesti täysi floppi”, Uotinen totesi juhlissaan. ”Se kuvasti senhetkistä elämäntilannettani: maisema oli tuhruinen, köydet solmussa ja pää tulessa.”

Miestanssijoiden päässä oli metalliset pytyt ja niissä paloi oikea tuli. Tietysti yhden päänahka paloi”, Miettinen dokumentoi.

1990-luvun loppu oli Jormalle ristiriitaista aikaa.
Kuva: Kaapo Kamu
Uotinen oli paitsi tanssitaiteensa myös elämänsä kanssa hukassa. Pitkä parisuhde Helena Lindgrenin kanssa oli päättymässä. ”Minulla ei ollut työpaikkaa, ja koti oli tyhjä. Tarvitaanko minua vielä?”, Uotinen kertoi pohtineensa. Oli löydettävä uusi suunta joka suhteessa.

Hänen lempirunoilijansa Fernando Pessoan tuotanto viitoitti taiteilijan tien takaisin luovuuden ytimeen kohti uutta lähestymiskulmaa: ”Toisen taiteilijan työ työnsi minua eteenpäin”. Prosessin tuloksena syntyi kansainvälisesti palkittu surrealistinen tv-elokuva Mies jota ei koskaan ollut.

Esa Saarinen näki ystävänsä tavassa lähestyä Pessoan tekstiä jotain ainutlaatuista: ”Jorma meni päin Pessoan runoutta ja eli sen todeksi”. Luova tanssitaiteilija halusi löytämänsä uuden alun myötä muuttaa myös ulkoista olemustaan ja ajoi hiuksensa pois: ”Yhtäkkiä en kestänyt enää sitä blondattua söheröä”.

Menestys jatkui Heikki Partasen ohjaamassa lumoavassa, monitasoisessa elokuvassa Pessi ja Illusia, jossa Uotinen näytteli Ristilukin roolin. Vuoden 1984 Jussi-gaalassa elokuva sai peräti viisi palkintoa. Hieno ohjaaja Heikki Partanen voitti neljännen Jussinsa, ja Uotinen palkittiin parhaasta miessivuosasta.

Sauli Miettistä kiinnostaa erityisesti
julkisuuden vaikutus ihmisiin.
Kuva: Hannele Salminen

Elämäkertaa lukiessani paljastui, että meillä on Uotisen kanssa sama lempikirjailija: ranskalainen Marguerite Duras, jonka tuotantoa voi lukea yhä uudelleen ja uudelleen, ja aina se puhuttelee (Juttu löytyy täältä.)

Durasin kirjallisessa tuotannossa älyllisyys yhdistyy aistillisuuteen. Saman huomion voi tehdä Uotisen töistä, joissa monissa saattaa nähdä viittauksia koreografin omaan elämään”, Miettinen kirjoittaa. 

Myös Durasin teoksissa kirjailija on itse erottamaton osa tekstiään. Uotinen on samoilla linjoilla: 

Jos haluatte tuntea minut, katsokaa teoksiani”.

Taiteilijaprofessori nousi suuren yleisön rakastamaksi mediapersoonaksi, kun hänet kutsuttiin televisioon tuomaroimaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Osoittautui, että Uotisella on paitsi näkemystä myös sana hallussaan. Hänen tiivistelmänsä tanssijoiden suorituksista ovat jääneet lentäviksi lauseiksi johtotähtenään: ”Ei huono”.

La Diva Kuopio tanssii ja soi -
festivaaleilla 1993.
Kuva: Liisa Nojonen
Uotinen tunnustaa eläneensä intensiivisesti ja intohimoisesti. Hän on saanut toteuttaa itseään monipuolisesti tanssijana, koreografina, johtajana, ohjaajana, laulajana, tanssituomarina, luennoitsijana, näyttelijänä, korusuunnittelijana, juontajana ja tv-persoonana.

Vaikka Sauli Miettisen elävästi kirjoittama, runsaasti kuvitettu teos nostaakin komeasti esiripun Jorma Uotisen hienon uran edestä, taiteilijan syvin persoona jää lopulta mysteeriksi.

Varmaa kuitenkin on, että viisivuotiaassa pojassa syttynyt intohimon liekki roihuaa edelleen. Taiteilijuudesta ei jäädä eläkkeelle, se on koko elämän pituinen prosessi.

Sauli Miettinen: Jorma Uotinen. Otava. 2020. 528 s.