keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Poliittisten eläinten oma kirja


Toimittaja Meri Eskola talutti valtakunnan ensimmäiset eläimet sympaattiseen teokseensa Presidenttien lemmikit. Hyvän mielen konsultti, somekoira Seppo antaa sille neljä käpälänjälkeä.



Kun pitkän linjan toimittaja Meri Eskola sai tehtäväkseen kirjoittaa tietoteoksen Suomen tasavallan presidenttien lemmikeistä, hanke tuntui aluksi mahdottomalta. Löytyisikö heistä tarpeeksi tietoa sadan vuoden ajalta?

Kyllä löytyi. Kirjallisista ja suullisista lähteistä ja vihjeistä kertyi valtava määrä aineistoa, jonka makupalat Eskola on koonnut kattavaan Presidenttien lemmikit -teokseensa (Docendo). 

Nyt olikin hankkeen viimeinen hetki. Kymmenen vuoden kuluttua tämä ei enää olisi ollut mahdollista, sillä moni silminnäkijä on jo iäkäs.

Maamme ensimmäiset presidentit olivat maatilallisia, joilla kyllä oli eläimiä, mutta ne olivat enimmäkseen karjaa ja työjuhtia. Tuolloin ei lemmikeitä juuri noteerattu. Vähitellen niiden suosio alkoi kasvaa, Urho Kekkosen ajasta eteenpäin eksponentiaalisesti, totesi Eskola. Viimeisin tasavallan ensimmäinen koira Lennu kilpailee jo suosiosta isäntänsä kanssa.

Eskolan kirjahankkeelle myös vähän hymyiltiin: Onko tuo todella tärkeää? No, jollei elintärkeää, niin ainakin mielenkiintoista mikrohistoriaa. Koskettavat ja viihdyttävät tarinat lemmikeistä tuovat esille presidenttien inhimillisen, lämpimän puolen, joka usein jää heidän etäisen julkisen kuvansa varjoon.

Tämä pätee erityisesti chevalierkaartin ratsuväenupseeriin, marsalkka Carl Gustaf Mannerheimiin, joka rakasti hevosiaan kenties enemmän kuin ihmisiä.  Hänen vaimonsa Anastasia Arapovan myötäjäisetkin menivät juoksijatalliin, jonne vasta-avioitunut Mannerheim hankki kalliita ulkomaisia hevosia.

Kirjassa on esitelty Mannerheimin kaikki 26 hevosta öölantilaisesta poni Smulanista rakkaaseen Käthyyn, joka saattoi isäntänsä viimeiselle matkalle. Keski-Aasian tutkimusretkellä Mannerheimilla oli ratsunaan Filip.

Sillä ”oli tapana kulkea vuoripolulla aivan kuilun puoleista reunaa – mikä hirvitti Mannerheimia: Epäilen, että se hautoo itsemurhaa. Tai sitten se on niin maiseman lumoissa.”


Puhetaito puuttuu, muuten ihmisestä kävisi”, vastasi Urho Kekkosen puoliso Sylvi Kekkonen, kun toimittaja tiedusteli häneltä, ovatko koirat viisaita. Hän viittasi presidenttiparin münsterinseisojaan Isabellaan. Tämä piti seuraa Sylville, kun Urho kirmasi Seurasaaren lenkkipoluilla Neuvostoliiton valtionjohdon lahjoittaman venäjänvinttikoira Ludmilan seurassa.

Kekkoselle lahjoitetuista eläimistä olisi voinut perustaa varsinaisen Nooan arkin. Eksoottisin lemmikeistä oli jäänmurtajan miehistön pyydystämä ja kesyttämä jääkarhunpentu Mischka, josta varttui monisatakiloinen köriläs. Tamminiemeen sitä ei kuitenkaan huolittu, vaan parikymppiseksi se eleli Korkeasaaressa.

Hevosten ja koirien jälkeen on kissojen vuoro tepastella estradille salamavalojen säihkeeseen. Presidentti Tarja Halosen maatiaiskissat Miska ja Rontti hoitivat tehtäväänsä arvokkaasti niin hallituksen kuin valtionpäämiesten vierailuilla Tamminiemessä.

Tehtävää jatkoi Venäjän presidentin Medvedevin lahjoittama siperiankissojen sisarrotuun Neva Masqueradeen kuuluva Meggi. ”Olen saanut venäläisiltä kollegoilta usein punaisia ruusuja. Nyt jännitän, tuleeko sieltä sellofaanista miau, Halonen kertoi Ylen Puoli seitsemän ohjelmassa.”

Nevan naamiokissa Meggi.


Kaksi kissakautta ei saanut jatkoa, kun leveästi hymyilevä bostoninterrieri Lennu henkilökohtaisine avustajineen presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio aloitti maailmanvalloituksen. Lähtölaukaus ammuttiin alkuvuonna 2017, kun Lennun virnistelevä kasvokuva levisi The Daily Beast -internetsivustolla.

Seuraavaksi Lennuun lumoutuivat niin somen eri kanavat kuin The New York Times sekä television The Tonight Show. Hurmaava ”pusukone” on vienyt avustajiensa sydämen – he tunnustavat, että Lennu nukkuu pariskunnan sängyssä. ”Ei sitä saa muualle menemään. Yritimme, mutta yritykset olivat liian ponnettomia”, Niinistö kertoi Ilta-Sanomien toimittaja Suvi Kerttulan haastattelussa.



Asiantuntija-arvion mainiosta teoksesta antaa shetlanninlammaskoira Seppo: ”Ehdottomasti täydet neljä käpälää!” Vähintäänkin Lennun lailla hymyilevä Seppo on somesuosikki itsekin vaikkei presidentillinen koira olekaan.

Seppo on isäntänsä viestintäyrittäjä Petteri Poukan avustuksella kirjoittanut teoksen Seppo – hyvän mielen konsultti (Docendo). Kirjassa seurataan Sepon elämää niin julkisuuden valokeilassa kuin tavallisessa arjessa. Siinä myös opastetaan paitsi koiran myös ihmisen kasvatukseen.

Seppo on yleensä loistotuulella, mutta kommelluksiakin sattuu. Vaikka Seppo on shetlanninlammaskoira, lampaiden paimennus ei mennyt niin kuin Strömsössä. Lammasryökäleet eivät suostuneet paimennettaviksi vaan ahdistivat Seppo-paran aitauksen nurkkaan.

Sepolla on iskänsä kanssa missio: tehdä maailmasta parempi paikka. He vierailevat palvelutaloissa tuomassa iloa yksinäisille vanhuksille. Turha mainitakaan, että Petteri jää varjoon, kun valloittavasti hymyilevä, tuuheaa häntäänsä huiskiva hyväntuulinen Seppo saapuu rapsutettavaksi.

Lemmikit luovat läheiset ja lämpimät välit luomakunnan muihin asukkeihin, opettavat huomaamaan, että planeettaamme kansoittaa lukematon määrä elollisia olentoja. Emme me ihmiset ilman niitä pärjää.

Meri Eskola: Presidenttien lemmikit
Docendo, 2019. 176 s.
Petteri Poukka: Seppo – hyvän mielen konsultti
Docendo, 2019. 116 s.
Facebookista Sepon löytää osoitteesta sepposheltti, twitteristä seppokoira 
ja Instagramista seppokoira.