maanantai 13. marraskuuta 2023

Yki Hytönen: Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia

Nostalginen aikamatka Helsinkiin

Yki Hytösen teos Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia esittelee pääkaupungin ja sen asukkaiden elämänmenoa tarkkasilmäisesti ja lämmöllä vuosilta 1950 – 1980. Oman lisänsä upeaan valokuvateokseen tuo saksalaisen, mutta suomalaistuneen valokuvaajan elämäntarina. 

Minä päätin, että me yritetään löytää taas uusi elämä maassa, missä olin poikana ollut niin onnellinen. 


Ikoniset Helsinki-kuvat tuntuvat tutuilta – kuten lankkipojat Rautatieaseman edustalla – mutta kuka kuvat on ottanut? Valokuvahistorioitsija Yki Hytönen vastaa kysymykseen valokuvaelämäkerrallaan Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia (Parvs).

Hytönen on perehtynyt Helsingin kaupunginmuseon viitisentuhatta kuvaa sisältävään Volker von Boninin (1924 – 2006) valokuva-arkistoon ja valinnut sieltä parhaita otoksia teokseensa. Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa von Boninin 133 kuvaa sisältävää näyttelyä täydentävät suurikokoiset värivedokset ja hänen kuviaan sisältävät lehdet.

Volker von Boninin kulkupelit hänen kuvatessaan
Helsingin olympialaisten hyörinää vuonna 1952.

Volker von Bonin syntyi Saksassa, mutta isän attasean virka toi perheen Suomeen, kun hän oli 13-vuotias.  Armeijaan Volker värväytyi 17-vuotiaana, koska ei halunnut jäädä luokkansa ainoaksi pojaksi, kun muut oli jo kutsuttu rintamalle. Myöhemmin hän katui tekoaan: ”Tämä, jälkikäteen arvioituna idioottimainen päätös, leimasi loppuelämääni negatiivisella tavalla”.

Sodan myllerrys heitti von Bonin kolmeksi vuodeksi Venäjän vankileireille, joiden kurjat olot jättivät hänen terveyteensä pysyvät jäljet. Myöhemmin hän opiskeli valokuvaajaksi Münchenissä. Elämä sodan raunioittamassa Saksassa ei kuitenkaan houkutellut, niinpä hän päätti vaimonsa, entisen luokkatoverinsa, kanssa muuttaa Suomeen.

Suomenlinnan jäätie, 1956

von Boninin onnistui saada vakituinen leipätyö valokuvaajana painotalo Tilgmannilla. Hänen henkilöhistoriansa siivellä avautuu mielenkiintoista ajankuvaa ja historiaa Helsingistä. Minut yllätti tieto, että painotalon julkaisema Eeva, joka oli ensimmäisiä suomalaisia naistenlehtiä, oli museostaan kuuluisan Amos Andersonin luomus.

Eevasta tuli von Boninille pitkäaikainen työmaa. Sen muoti- ja sisustusartikkelit vaativat värikuvausta, joka koki uusien julkaisujen myötä vahvan nousun. von Boninilla ei ollut kokemusta muotikuvaajana, mutta hänen asenteensa oli kohdallaan: ”Olin muotikuvauksen amatööri. Yritin vaan olla kreatiivinen ja keksiä aina uusia haasteita”.

von Bonin halusi eroon jäykästä studiokuvauksesta, joten hän vei mallinsa ulkoilmaan. Häntä suretti Helsingissä tuolloin alkanut purkuvimma, jonka seurauksena kokonaisia kaupunginosia katosi. Niinpä hän valitsi muotikuviensa taustaksi uhanalaiset Puu-Vallilan ja Puu-Pasilan. Näin hän sai muotikuviensa sivutuotteena taltioitua katoavaa Helsinkiä jälkipolville.

von Boninin kamera kulki mukana myös hänen vapaa-aikoinaan. Silloin hän saattoi tilaustöitä vapaammin ottaa maisema-, miljöö- ja tilannekuvia. Niitä leimaa hänen tarkka huomiokykynsä, ratkaisevan hetken oivallus ja vahva läsnäolon tuntu.

Susisaari, Suomenlinna, 1960

Hänen humanistinen asenteensa näkyy kuvissa, joissa nauravat tytöt hyppäävät narua, pojat kurkistelevat Suomenlinnassa kanuunan piippuun, ihmiset paiskivat töitä tai ottavat aurinkoa Kaivopuiston kallioilla. von Bonin katselee ihmisiään lämpimän ymmärtävästi pilke silmäkulmassa.

Tuhansien kuvien ohella von Boninilta ilmestyi parisenkymmentä Helsinkiä ja Suomea esittelevää valokuvakirjaa. Niihin hänellä oli mahdollisuus rakentaa kuvistaan laajempia kokonaisuuksia. Ensimmäinen monografia Helsinki ja meri ilmestyi vuonna 1960. Sen kuvissa näkyy hänen rakkautensa mereen ja auringossa kimalteleviin rantakallioihin,

Teoksen Vastakohtien Suomi kuvat ovat ajan hengen mukaisesti kannanottoja, voimakkaasti tyyliteltyjä musta-valkokuvia vailla välisävyjä. Hänen viimeiseksi jääneen kirjansa, Helsinki elää vuonna 1970, kuvissa on uusi lähestymistapa. Dokumentaarisuus on saanut väistyä ihmisten noustessa etusijalle ja miljöön jäädessä viitteelliseksi.

Katse Helsinkiin -teoksen ja Hakasalmen näyttelyn siivin olen päässyt nostalgiselle aikamatkalle menneeseen. Kuvien maisemissa ja miljöissä on paljon tuttua, mutta paljon on myös kadonnut ja muuttunut. Ihmiset sen sijaan tuntuvat huolineen ja iloineen tutuilta, vaikka kukaan ei kännykkään tuijotakaan.

Me olemme tulevien sukupolvien nostalgiaa. Jäin pohtimaan millaisena he meidät näkevät, millaisia kirjoja ja kuvia meistä jää, vai katoavatko lukemattomat näppäilyt bittiavaruuteen?

Yki Hytönen: Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia.

Parvs ja Helsingin kaupunginmuseo, 2023. 216 s.

Hakasalmen huvilan näyttely on avoinna 25.8. saakka.