maanantai 16. maaliskuuta 2020

Pirkko Koskenkylä: Mikään ei ole pysyvää


Rakkautta Ranskan kuohunnan varjossa

Pirkko Koskenkylän uudessa romaanissa yksityinen ja yhteiskunnallinen punoutuvat saumattomasti yhteen. Sukusaaga – taustallaan terrorismi ja pakolaistulvat – todistaa, että Mikään ei ole pysyvää. Ei maailmassa sen enempää kuin rakkaudessakaan.

Kun maailmaa riepotteleva koronavirus pakottaa meidät välttelemään kontakteja ja pysyttelemään kotona, on mainio tilaisuus upota täysiveriseen rakkausromaaniin, joka elää ajan hermolla. Tällainen on Pirkko Koskenkylän mukaansa tempaava Mikään ei ole pysyvää (Airut Kustannus).

Ystäväni, toimittaja Hilkka Kotkamaa vierailee tällä kertaa Kirjasta-kirjaan-blogissani. Hänen kanssaan sukelsimme romaanin huimaan, ihanaan ja traagiseen menoon. Kirjoitimme jutun yhdessä, etänä, tietenkin.

Tarina käynnistyy, kun romaanin päähenkilö, pariisilainen toimittaja Lauren Morel, saa tiedon isänsä, Au Printempsin tavaratalon johtajan kuolemasta. Äiti on surun murtama. 

Samaan aikaan Laurenin sulhanen, Jean, ilmoittaa lähtevänsä kohtalokkaaksi osoittautuvalle matkalle: lääkäriksi pakolaisleirille väkivallastaan tunnetulle alueelle Afrikkaan.

Jeanista ei kuulu mitään, mutta elämän on jatkuttava. Laurenin perheen vauraus ja menestys ei suojaa sen jäseniä koviltakaan kolhuilta ja menetyksiltä. Afrikan ja Lähi-idän terrorismiksi yltynyt meno soluttautuu myös Ranskaan, eikä siltä ole turvassa kukaan.

Kun terroristit iskivät Bataclanin konserttisaliin Pariisissa vuonna 2015, 138 ihmistä menetti henkensä ja sadat haavoittuivat. Seuraavana vuonna terroristi ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon tappaen 85 ihmistä, yli 200 haavoittui.

Vaikka Koskenkylän mukaan kyseessä on vanhanaikainen romaani, sen henkilöt elävät täysillä nykypäivässä. Kirjailija nivoo sujuvan ihmissuhdekuvauksen ja rakkauden kiemurat luontevasti Ranskan tragedioihin ja maan kiristyvään poliittiseen ilmapiiriin. Hän antaa henkilöidensä väitellä päivänpolttavista aiheista – vaikkapa pakolaistulvasta – puoleen ja vastaan.

Sen tekevät myös Jean ja Laurenin veli Christian: Jean: ” – Minusta pahin vaihtoehto on se, että kaikki tulijat otetaan avosylin Eurooppaan. Vaikka Eurooppa on rikas maanosa, sen arvot ja talous eivät kestä sitä, mitä on tulossa.

Jean, minä toistan, sinä olet aivan liian pessimistinen. Ei niitä sieltä niin paljon tule, ja pienemmän määrän hyvinvointi-Eurooppa kyllä pystyy ottamaan vastaan, toppuutteli Christian.

Veli hyvä, minä en puhu mistään pienistä määristä. Olen varma että eräänä päivänä me täällä Euroopassa hämmästymme sitä tulvaa. Olemme silloin suuren tuntemattoman edessä.”

Pirkko Koskenkylä tietää, mistä kirjoittaa. Hän on entinen televisiotoimittaja, joka Suomesta lähdettyään on jo lähes 30 vuotta asunut Etelä-Ranskassa. Miehensä Pekka Koskenkylän kanssa hän rakensi viehättävään keskiaikaiseen Bargemonin kylään talon, jossa edelleen asuu. 

Talonrakennuksen kommelluksia hän on kuvannut elävästi Koti Provencessa -kirjassaan: 

Bargemon on yksi Mikään ei ole pysyvää -romaanin jännittävistä tapahtumapaikoista:

Lähestyttäessä Bargemonia korkean rinteen reunamaa nuolevaa mutkaista tietä pitkin tiuhaan rakennettu punakattoinen kylä näytti siltä kuin se olisi roikkunut pääskysenpesän tavoin jyrkänteen kupeessa. Kylän ja talorykelmän takana kohosi pystysuora vuoren seinämä.”

Laurenia elämä ei kohtele silkkihansikkain, hänen kokemansa ilo ja rakkaus muuttuvat kuin taikaiskusta suruksi ja epätoivoksi. Mikään ei ole pysyvää. Silti rakkaudelle kohtalokaan ei mahda mitään, se ampuu nuoliaan minne mielii. Toivotaan että yksi niistä vielä kerran osuu Laureniin.

Pirkko Koskenkylän kirjallinen tuotanto on häkellyttävän monipuolinen, se sisältää muun muassa matkakirjoja ja Suomen historiaan paneutuvan Pohjantuuli-trilogian, josta viime kesänä ilmestyi seitsenosainen äänikirja. Omaelämäkerrallinen Tänään kotona – huomenna maailmalla voisi olla fiktiota, sillä niin jännittäviä elämänvaiheita kirjailija on kokenut:

Pirkko Koskenkylä on paitsi toimittaja ja kirjailija myös lahjakas taidemaalari. Tarttuukohan hän seuraavaksi pensseliin vai kynään? Lukija ja katsoja jäävät uteliaina odottamaan uusia yllätyksiä.

Pirkko Koskenkylä: Mikään ei ole pysyvää. Airut Kustannus, 2020. 376 s