sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Maistiaisia Teoksen syyssadosta


Teoksen 32 uutuutta kattavat kirjallisuuden kaikki lajit. Ihmeellistä paikkaa kielen, ihmisen ja olemassaolon välissä etsivät niin nuori Stina Saari hurjassa esikoisrunoelmassaan kuin Samuel Beckett juonettomassa monologissaan.


Stina Saari opiskelee kirjallisuutta
Helsingin yliopistossa.
Soutupaviljonki Töölössä tarjosi inspiroivat puitteet Teos-kustantamon syksyn kirjojen infotilaisuudelle ja kesäjuhlille. Mutta yksi odotettu vieras oli joukosta poissa. Palkittu kirjailija, luovan kirjallisuuden opettaja ja puutarhuri Mari Mörö oli kevätkiireissään kompastunut puutarhaletkuun ja murtanut sormensa.

Hänelle jäi näin ollen kirjoitusrauhaa viimeistellä lokakuussa ilmestyvä teoksensa Hajavalo. Se on pitkästä aikaa jälleen fiktiota monien muiden töiden jälkeen. Romaani on hänen mielestään kuningaslaji, jonka aloittaminen on aiheuttanut paineita. Mutta oikea väylä on nyt löytynyt.

Hajavalo on tragikomedia Vancouverin saarelle suuntaavasta entisestä pariskunnasta, jolle on annettu tehtäväksi juhlistaa suomalaisten 1900-luvun alussa sinne perustamaa utopiayhteisöä Sointulaa. Kirjailija asuu itse osan vuodesta kauniilla saarella, joten tietää, mitä hajavalo siellä paljastaa.

Rafael Donnerilla oli unelma: Haluan suureksi elokuvaohjaajaksi. Mutta henkilökohtainen, intiimi dokumenttielokuva vanhenevasta isästä ja eksistentiaalisesti hämmentyneestä pojasta ei saanut ilmaa siipiensä alle.

Sen sijaan syntyi kirjeenvaihtokirja isästä, pojasta, elämästä ja kuolemasta. Teos & Förlaget -sarjaan kuuluvan Innan du försvinner -kirjan suomenkielisestä nimestä vielä keskustellaan. Onko se Ennen kuin olet poissa vai Ennen kuin katoat selviää syyskuussa.

Idea sai alkunsa vuosi sitten Fårön saarella, jossa olimme tekemässä Bergman-dokumenttia. Halusin karistaa harteiltani ”Donnerin poika” -nimityksen, jolla minua on piinattu koko ikäni. Kyse on identiteetistäni, haluan ymmärtää isääni ymmärtääkseni itseäni, Rafael Donner tunnusti.

Kirjoittaminen on aina ollut minulle läheisin taidemuoto, joten hanke sopi minulle. Vastaavan keskustelukirjan, Elämme, siis kuolemme, olen tehnyt arkkipiispa John Vikströmin kanssa. Sairauksista aloitettiin ja jatkettiin uskosta ja elämän tarkoituksesta, Jörn Donner muisteli.

Isän ja pojan 57-vuoden ikäero tuo uuteen teokseen oman mausteensa. Kas näin: ”Rafael: Maalaat kuvan pelokkaasta, yksinäisestä, masentuneesta ja katkerasta ukosta. Siltä minusta tuntuu kun tunkeudun yksityisalueellesi…”

Jörnin mukaan poika on ymmärtänyt kaiken ihan väärin. ”En minä ole onneton, usein olen tyytymätön itseeni. ’Pelokas, yksinäinen, masentunut ja katkera ukko’. Fuck you!”

Identiteetti on hakusissa myös Henriikka Tavin ensimmäisessä romaanissa Tellervo. ”Kiusallisessa aikalaisromaanissa” päähenkilö on aikuinen, muttei aikuistunut. Komiikan ja vakavan hämärää rajamaata kartoittavassa romaanissa tarkastellaan parisuhteen metsästystä. Harrastetaan deittailua ja noudatetaan elämäntapaoppeja.

Miksi nyt romaani palkitulta runoilijalta?

Runous menetti pyhyytensä kokeilussa, jossa julkaisin vuonna 2012 joka kuukausi yhden runokokoelman Poesian 12-projektissa.  Ensi kertaa romaania aloittaessani pelotti, miten saisin tekstin jatkumaan, nyt se tuntuu jo samalta taiteenlajilta. Sitä paitsi kaikki muutkin runoilijat tuntuvat nykyään kirjoittavan romaaneja, Tavi vastasi hymyillen.

Tellervo luottaa amerikkalaisen ihmissuhdekouluttajan oppeihin. Näitä erilaisia ”asiantuntijoita” tunkee nyt joka tuutista, kun elämme ”totuudenjälkeistä aikaa”. Vuoden 2016 tapahtumat sysäsivät tunteet ja valheet eturintamaan, faktat saivat väistyä. Tosin yhteiskunnallinen polarisaatio ja teknologinen kehitys olivat muokanneet otollista maaperää muutokselle jo vuosikymmenten ajan.

Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri & Antto Vihma tarkastelevat analyyttisen kehyksen kautta tätä asiantuntijuuden kriisiä tietokirjassaan Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Teos on ensimmäinen suomalainen yleistajuinen kokonaiskatsaus ajan murrokseen. Onko meillä vielä toivoa? Se selviää 25.9, kun teos julkaistaan.

Monitaiturit Juha Hurme ja Kati Rapia.

Valeuutiset eivät ole niin uusi ilmiö kuin luulisi. Tämä selviää Kati Rapian ja Juha Hurmeen sarjakuvaromaanista Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki – Suomenniemen ensimmäisen tähtitieteilijän elämä ja seikkailut.

Teos jäljittää Hurmeen Finlandia-palkinnon voittaneessa Niemi-romaanissa piipahtaneen Suomen ensimmäisen tähtitieteilijän Sigfrid Aronius Forsiuksen (s.1560) uskomattomia vaiheita. Monialainen tieteilijä ehti toimia myös unitulkkina, käsistä ja tähdistä ennustajana sekä virsirunoilijana. Tarinaa höystävät Juha Hurmeen sepittämät värssyt.

Stina Saari sen sijaan ei värssyjä väsää vaan särkee niitä. Ja kokoaa palasista jotain ihan uutta esikoisteoksessaan Änimling. Hän luo kieltä, joka avautui runoilijan lausumana juhlissa hienosti.


Ehkäpä hän tavoittelee samaa kuin Nobel-palkittu kirjailija Samuel Beckett (1906 – 1989) vuonna 1953 ranskaksi ja 1958 englanniksi julkaistussa romaanissaan Sanoinkuvaamaton. Teoksen Baabel-sarjassa julkaistava kirja johdattaa ovelle, jonka haluan avata.

”… sanoja täytyy sanoa, niin kauan kuin niitä on, täytyy sanoa,  kunnes ne löytävät minut, kunnes ne puhuvat minulle, outo tuska, outo lankeemus, täytyy jatkaa, ehkä se on jo tehty, ehkä ne ovat jo puhuneet minulle, ehkä ne ovat kantaneet minut tarinani kynnykselle, ovelle joka avautuu tarinaani…”