perjantai 25. joulukuuta 2020

Sini Silveri: Titaanidisko

”Puhua noin vain tästä kaikesta”

 Sini Silveri rakentaa omaperäisen, silti tunnistettavan maailman Titaanidiskon peilipallon välkkeeseen. Kalevi Jäntin säätiön palkinnon 2020 voittanut runoteos lumoaa aistillisella voimallaan.

Tulee tuhlailla sanoja esineitä ajatuksia, puhua noin vain tästä kaikesta, pelkäämättä selitystä, olemalla tarkka siinä, tekemällä tarkasti pelko, tekemällä tarkasti sanat, ei-tietäminen.”


Tämän Sini Silveri tekee vaivattoman oloisesti huikentelevaisessa runokokoelmassaan Titaanidisko (Poesia). Kielitaiturin lempeässä otteessa sanat asettuvat luontevasti omille paikoilleen ja tempaavat luonnonkin mukaan karnevaaliin:

Rannalla on kiven ruumis, savipylly johon vesi käy, ympäröi laskee ympäröi katoaa, näky on kiihottava kiva, matalanveden muoto, vettä paljaalla pinnalla.”

Kielen musiikki viekoittelee lukijan diskopallon pyörteeseen. Sen välkkeessä hetket, tilanteet, tunnelmat ja assosiaatiot vilahtelevat, sekoittuvat ja luovat maailman, joka lukemisen myötä tulee tutuksi.

DJ Silverin hyppysissä elottomat esineetkin havahtuvat hereille ja saavat äänensä kuuluville peräti hauskasti: ”automaatti tuijottaa oranssina ja vaikuttaa häkellyttävän lämpimältä. Otto. odottaa kosketusta ja minä kaipaan jonkinlaista keskustelua, katselemme toisiamme”.

Titaanidiskossa piipahtaa tuon tuosta vakioasiakkaita: pilvi, ”joka huijaa ennaltatietämistä”, aurauskeppi ”keräämässä suurta voimaa, lähtemässä ehkä pian kävelylle”. Entäs ne sipsit: ”keltaiset paprikasipsit kadulla, jotta tulisi syksyn ikävä”? Niitä alkaa tehdä mieli.

Tietyt toistuvat elementit sitovat maamerkkeinä kokoelman palasia yhteen, hahmottelevat maiseman ääriviivoja, minäkertojan mielen maisemia ja tunnelmia. Vesikin loiskii kokoelmassa monessa olomuodossa: ”Ojassa on hauki.”

Mistä se epeli sinne molskahti? Kenties Kalevi Jäntin säätiön palkinnon viime vuonna voittaneesta Juhani Karilan romaanista Pienen hauen pyydystys. Mainio teos osoitti kouriintuntuvasti, miten vaivalloisesta pyynnistä oli kyse.

Carmen Marin: The Ocean Spirit (osa)

Minäkertojan taustalla, rivien välissä, vilahtaa salaperäinen sinä, ”tulta nauttiva ja palava eläin”. Kenties Titaanidiskoa voisi lukea eräänlaisena rakkaustarinana, suhteen aistillisten hetkien kuvauksena, johon luonto avosylin tarjoaa vertauskuvia.

Kokoelmassa on ilmaa ja tilaa lukijan hengittää. Tyhjät sivut ja lehdet pysäyttävät minut miettimään lukemaani ja selaamaan sivuja taaksepäin. Valkeat arkit houkuttelevat piirtämään omia mustia merkkejä paperille.

Titaanidiskon riehakas tunnelma ja luottamus sanojen voimaan tuovat mieleen Erkka Filanderin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon vuonna 2013 voittaneen runoteoksen Heräämisen valkea myrsky (Poesia):

Puron ääressä ylikypsien persikoiden hetki, / tahmea mehu puristuu nyrkistä, / sormihuulten hymystä.”

Kokoelmia yhdistää välittömyys, hetken havainnoista ja assosiaatioista, eletystä ja koetusta pulppuavat säkeet. Silti kummankaan teoksen lopullinen versio on tuskin syntynyt spontaanisti. Virkkeiden taustalla aistii harkintaa ja hiomista, sillä niin balanssissa sanat kaikessa huolettomuudessaan sivuille asettuvat.

Pienestä koostaan huolimatta osuuskuntamuotoinen, yhteisöllinen Poesia kunnostautuu palkintoja jaettaessa. Vaikka sen kustantamat teokset eivät ole myyntimenestyksiä, ne pitävät intohimoisesti yllä lyriikan liekkiä.

Sini Silveri on kirjoittaja, runoilija ja esittäjä.

Jäntin säätiön palkintolautakunta tekee arvokasta työtä poimimalla meille herkkupaloja esikoisteosten ja muiden vähemmän tunnettujen kirjojen joukosta. Niin erilaisia aiheiltaan ja käsittelytavoiltaan kuin tänä vuonna palkitut teokset ovatkin, kaikki kolme tarjoavat omaperäistä ja oivaltavaa luettavaa.

Anu Kaajan hulvaton romaani Katie-Kate, Helmi Kajasteen omakohtainen esseeteos Rakenna, kärsi ja unhoita sekä Sini Silverin hersyvä runokokoelma todistavat, miten korkea katto ja leveät seinät hyvän kirjallisuuden diskossa on. Kas näin:

Haluan syödä muovituolit, kylvää jaguaarilla peltoa syyssateessa, ratsastaa suihkulähteellä, tehdä navastani uudenvuonyön kukkulan, hajamielisenä kastella aivoniittyä, juhlia titaanidiskossa.”

Sini Silveri: Titaanidisko. Poesia. 2020. 55 s.