torstai 10. toukokuuta 2018

Mikko Rimminen & Otto Karvonen: super hyvä olo


Taiteellisia häiriöitä maisemassa ja kirjallisuudessa

Kirjailija Mikko Rimminen ja kuvataiteilija Otto Karvonen tarkastelevat kommunikaation mahdollisuuksia humorististen ja yllättävien interventioiden ja niiden dokumentaation keinoin.


Otto Karvonen on erikoistunut julkisiin tiloihin sijoittuviin tilapäisiin veistoksiin, installaatioihin ja performansseihin. Hän hämmentää arkipäivän urautuneita kuvioita myös pienimuotoisilla yllättävillä interventioilla. Ne ovat herättäneet uteliaisuutta, epäuskoa ja välillä vastustustakin satunnaisissa ohikulkijoissa.

Suomen- ja englanninkieliseen Please act like nothing happened - Taiteellisia häiriöitä arjessa -teokseen on dokumentoitu kuvin ja sanoin hänen tempauksiaan eripuolilla maailmaa. Taiteilija saattaa suihkuttaa uskonnollista ilmaa pulloista, myydä vakaumuksellisia muikkuja tai vallata itselleen tilan julkiselta paikalta.

Karvonen haastaa ihmiset tarkastelemaan piintyneitä arvojaan ja käsityksiään uudesta vinkkelistä.”Omia näkemyksiä ja asenteita pitää aika ajoin kyseenalaistaa ja uudistaa. Onko se minun arvomaailmani ja totuuteni nyt oikeasti niin mahtavan ylivertainen?” hän kysyy kirjassa.

Kaupunkitilan valtaus -performanssi.
Helsinki / New York / Barcelona / Christchurch…

Sanataiturina tunnettu kirjailija Mikko Rimminen näyttää ihastuneen mysteerisiin tahokkaisiin. Yksi sellainen kummitteli hänen mainiossa romaanissaan Maailman luonnollisin asia (linkki). Nyt toinen samanmoinen möhkäle jököttää Espoon Ison omenan kauppakeskuksen kyljessä. Se on Karvosen ja Rimmisen yhteinen ympäristötaideteos super hyvä olo.

Kookas tahokas pyrkii kommunikoimaan kiireisten ohikulkijoiden kanssa sytyttelemällä kolmelle seinälleen yksi kerrallaan sanoja, joista tuskastuttavan hitaasti syntyy lauseita. Kun käytössä on vain 320 sanaa, tehtävä on haasteellinen. Väreistä mukaan on päässyt vain ruskea, runsautta edustaa lukusana yksitoista ja ihmiskuntaa lasse.

Taideteoksen lauseet rakentuvat kymmeniä tunteja kestävissä sykleissä. Mutta niiden luonne muuttuu kirjallisessa dokumentaatiossa super hyvä olo (Teos). Tällaisessa sivullistetussa muodossa lauseisiin leimahtaa aivan uutta kiihkeyttä.

Mikko Rimmisen palkitusta
Pussikaljaromaanista tehtiin elokuva.
Nenäpäivä voitti Finlandia-palkinnon
vuonna 2010. Kuva: Stefan Bremer
Niiden jono lähentelee peräti proosarunoa, kuten Rimminen teoksessa kommentoi: ”joukkoon mahtuu olosuhteiden pakosta lähes itkupotkuraivostuttavan ontuvia, kaunosieluisuuteensa kapsahtavia lausumia kuten: voiko tämä raikas ikävä olla sittenkin vain kevät.”

Alun perin oli tarkoitus, että möhkäleeseen sisältyvä puhuja kommentoisi kauppakeskusmaiseman ilmiöitä, joten sanastoon valikoitui näitä kuvaavia sanoja kuten liukuportaita, muovipusseja ja kahviloita.

Mutta pian ilmeni, että teoksen puhuvaa persoonaa tämä ei kiinnostanut, sen sijaan ulos alkoi vimmalla purkautua ajatuspuhetta halusta ja toivosta, toki rajallisen ilmaisurekisterin kahlitsemana. 

Rimmisen sanoin: ”kalseaan maisemaan jää lerppumaan hyvin henkilökohtaisia huudahduksia hyvin tulkinnanvaraisesti henkilöityville vastaanottajille.” Vaikkapa näin:

äkkiä kiusallinen vyöhyke saa jäädä ja on rauha / ja mitä nyt tapahtuu / kaikki saa halia ja tykätä / ja on super hyvä olo / epäilemättä

Mikko Rimminen & Otto Karvonen: super hyvä olo. Teos. 2018. 70 s.

Otto Karvosen Belief System -näyttely Galleria Heinossa 20.5. saakka.

Otto Karvonen teoksensa Käsitys 1 (vahva käsitys) uumenissa Galleria Heinossa.