keskiviikko 17. toukokuuta 2023

Merja Salonen Di Giorgio: Roihupelto-Pompeiji

”Maalaan nykyhetkeä tulevaisuudesta katsottuna”

Merja Salonen Di Giorgion taidekirjan Roihupelto-Pompeiji teoksissa aika on pysähtynyt ja tuntuu kuin se edelleen viipyilisi taiteilijan muistikuvista syntyneissä vahvatunnelmaisissa maalauksissa. Korkeatasoinen teos avaa myös maalausten ja arkkitehtuurin yhteyttä sekä teosten syntyprosessia.

Tietoisuus kahdesta paikasta liukuu päällekkäin, ja kokemukset sekoittuvat. Syntyy unenomainen muisto paikasta, jossa en ole koskaan ollut.

Kirjan kannessa on teoksen RP 11, 2019 kuva.

Useissa Merja Salonen Di Giorgion Roihupelto-Pompeiji-maalaussarjan teoksissa tilojen läpi kulkeva tunneli imee katsojan astumaan maalaukseen ja taivaltamaan kohti käytävän päässä hohtavaa valoa. Taidokas esimerkki tästä on Parvs-kustantamon pieteetillä toimittaman suomen-, ruotsin, englannin- ja italiankielisen kirjan kansikuvateos.

Toisinaan tunnelin päässä häämöttää jotain teollisuusalueelle kuulumatonta: palmu tai suihkulähde kuin hallusinaatio toisesta todellisuudesta. Yhtäkkiä jostain materialisoitunut pylväsjono ilmestyy maalaukseen lipuakseen jälleen sen ohi. Aivan kuin hiljainen keskiaikainen musiikki säestäisi maalauksen tapahtumia.

Arkkitehti ja kuvataiteilija Anu Kaisa Koponen kysyy artikkelissaan taiteilijalta, miten toisilleen niin etäisilta tuntuvat paikat kuin Vesuviuksen purkauksessa tuhkaan ja laavaan hukkunut kaupunki ja 1970-luvun Roihupellon pienteollisuusalue ovat päätyneet samaan 48 öljymaalauksen sarjaan?

RP 29, 2020

Selitys on lopulta yksinkertainen. Salonen Di Georgio oli vieraillut Pompeijissa vuonna 2004. Kävellessään pari vuotta myöhemmin Roihupellon teollisuusaluetta halkovien sisäpihojen läpi uudelle työhuoneelleen hän huomasi, että paikoilla oli yllättävän paljon yhteistä. Tilojen arkkitehtuurit muistuttivat toisiaan ja sen lisäksi: Valon ja varjon rytmitys on alueilla hyvin samanlainen.

Taiteilijan alitajunnassa muhivista muistikuvista alkoi syntyä maalauksia, joissa nämä kaksi paikkaa limittyivät ja lopulta sulautuivat toisiinsa. Pompeijilaisen eliitin asuintilat atrium-pihoineen rinnastuivat Roihupellon karuihin kolmikerroksisiin lamellitaloihin, joiden ”sisäpuutarhaa edustaa yksinäinen asfaltin ympäröimä koivu. Pihalle poiketaan lähinnä autokorjaamoon”.

Pikaisesti vilkaistuna maalaukset vaikuttavat huolettomasti kuin luonnostellen maalatuilta. Mutta kun niitä tarkemmin tutkii, huomaa, miten teoksissa sommittelu loksahtaa kohdalleen, ja yllättävät värikompositiot pelaavat hienosti yhteen.

Kirjaan sisältyvässä taidehistorioitsija Synnöve Malmströmin haastattelussa Salonen Di Georgio kertoo käyttävänsä ainoastaan värisävyjä, jotka olivat käytössä ennen 1850-lukua, jolloin keksittiin paljon kirkkaita värejä. Taiteilija kokee näin olevansa osa taidemaalaamisen satoja vuosia vanhaa historiallista jatkumoa.

RP 36, 2020

Salonen Di Georgiosta oli myös kiehtovaa ottaa selville, mitä syntyy värejä rinnastamalla. Niinpä Roihupellon ikkunanauhojen ruudukot ovat muovautuneet muistin hämäryydessä uudenlaisiin muotoihin ja täyttyneet väreillä päätyessään maalauksiin.

Taide-elämys voi viedä kerralla jalat alta Stendhalin syndrooman tavoin tai se voi vangita katsojan mielen vähitellen ajan kanssa teoksiin uppoutumalla. Näin käy Roihupelto-Pompeiji-maalauksia tarkastellessa.

Niiden lumossa on jotain ajatonta, universaalia. Salonen Di Georgio ei nostalgisesti kaipaa Pompeijin loistoon ennen tulivuorenpurkausta ei myöskään Roihupeltoon, joka sekin kaavoituksen myötä muuttuu.

Sen sijaan taiteilija haluaa teostensa välityksellä kertoa eletyn hetken ainutkertaisuudesta. Hän sanoo maalaavansa ”nykyhetkeä tulevaisuudesta katsottuna”. Tämä hetki on tulevaisuuden menneisyyttä. Teosten vahva läsnäolon tuntu syntyy tietoisuudesta kaiken katoavaisuudesta, luopumisen väistämättömyydestä.

Kun kokee haikeutta luopumisesta ja muutoksesta jo etukäteen, se lisää kiitollisuuden tunnetta kaikesta siitä, mitä tällä hetkellä vielä on, ja kaikesta siitä, mitä on ollut. Voimme nauttia tästä hetkestä enemmän kun tiedostamme sen täydesti.

RP 19, 2020

Merja Salonen Di Georgio
: Roihupelto-Pompeiji. Parvs, 2023. 115 s.

Roihupelto-Pompeiji – Kahden maailman välissä -näyttely Galleria G12:ssa 1.6. saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti