”Kirjoitan stereotypioita vastaan”
Meritta Koiviston suosittu Harriet Jaatinen -dekkarisarja on edennyt neljänteen osaan Erakko. Nyt kirjailija paljastaa, miten jännittävät ja koukuttavat tarinat – joihin lukijat henkeään pidätellen eläytyvät – oikein syntyvät?
Erakossa suomalaistaustainen, Tukholmassa työskentelevä kolmikymppinen rikoskonstaapeli Harriet Jaatinen joutuu uransa kenties monimutkaisimman ja vaikeimman rikoskuvion syövereihin.
”Dekkareissani jännitys, koukuttavuus ja yllättävät käänteet ovat totta kai etusijassa. Haluan silti kirjoittaa monitasoisia teoksia, joten ujutan niihin mukaan, kuin huomaamatta, pohdintaa arvoista ja moraalisista kysymyksistä”, Koivisto avasi teostensa rakennetta.
Vaikka kyse on trillereistä, hänen henkilöhahmonsa ovat tavallisia arkipäivän sankareita, kanssakulkijoita, huolineen ja murheineen. ”Kirjoitan stereotypioita vastaan. Yleensä dekkareissa päähenkilöillä on lukuisia henkilökohtaisia ongelmia. Harriet sen sijaan on järkevä ja pikkutarkka, melkein pedantti. Muu henkilögalleriani tarjoaa hänelle sitten sopivasti vastapainoa”, Koivisto naurahtaa.
Erakon yksi teema on nuorten pahoinvointi ja masennus. Nuoret hakeutuvat nettiyhteisöihin, ja kuvioon tulevat mukaan masennuslääkkeet. Tätä kautta kirjailija on voinut pohtia lääketeollisuuden eettisiä valintoja.
Hän kertoo seuraavansa aikaansa ja haistelevansa sen tuulia. ”Ajan ilmiöt tuottavat kuin itsestään juonikuvioita tarinaan. Perehdyn aiheisiin, ja sen jälkeen annan mielikuvitukseni lentää.” Nuoria kiehtovat romaanissa Tukholman lähimetsässä asuvan erakon materialismin vastaiset ajatukset.
 |
| Meritta Koivisto on kansainvälisesti palkittu elokuva- käsikirjoittaja ja -ohjaaja. Erakko on hänen kahdeksas romaaninsa. Kuva: Hannele Salminen |
Yksinäisyys vaivaa monia Erakon henkilöhahmoja, kuten teoksen nimikin jo kertoo.”Monet nuoret ovat kiusattuja ja yksinäisiä, minäkin olin aikoinani koulukiusattu.
Haluan myös kertoa eri-ikäisistä ihmisistä. Ledermannien mahtisuvun matriarkka Margareta tuntee hänkin itsensä yksinäiseksi kultaisessa häkissään Strandvägenin luksuslukaalissa.”
”Margareta on matkan varrella tullut minulle läheiseksi henkilöhahmoksi. Hänen kauttaan voin käsitellä vallan väärinkäyttöä. Margareta tekee, mitä häneltä odotetaan, kunnes päättää tehdä omat valintansa.”
Koivisto kirjoittaa paikoista, joita tuntee. Näitä ovat Tukholma ja Los Angeles, joissa hän on pitkään asunut ja työskennellyt. Myös häntä itseään kiinnostavat asiat lipsahtavat kuin luonnostaan osaksi tarinaa. Margareta tuo mukanaan taiteen ja sen vaikutuskeinot. ”Pidän viikossa lauantaisin yhden vapaapäivän kirjoitustyöstä ja kiertelen silloin näyttelyissä.”
”Kirjoittaminen on tunteiden kanssa elämistä. Uppoudun ja eläydyn tekstiin niin totaalisesti, että pari kattilaakin on palanut karrelle, kun ulkomaailma on unohtunut”, Koivisto tunnustaa. Lukijalta sen sijaan ulkomaailma katoaa, kun on pääteltävä kuka murhasi erakon?
Meritta Koivisto: Erakko. Storytel. 2025. https://www.storytel.com/fi
