Ismo Hölttö taikoo ruhjeista taidetta
Valokuvataiteilija Ismo Hölttö on mennyt Helsingin iholle. Hän on ikuistanut kännykkäkamerallaan tolppiin, sähkökaappeihin ja rappauksiin piirtyneitä jälkiä julisteista, raappeista ja säänvaihteluista. Hänen käsittelyssään näistä ruhjeista on syntynyt omaperäistä taidetta, jota on esillä Laterna Magican näyttelyssä ja taidekirjassa Merkkien kaupunki.
Valokuvan ja muun kuvataiteen polut on usein edelleen tapana nähdä toisistaan historiallisesti erillisinä, vaikka niiden tarkastelu toisiaan ruokkivina ja kommentoivina visuaalisuuden muotoina usein toisi täyteläisemmän kuvan kehityskuluista. Elina Heikka
Ismo Hölttö tunnetaan ikonisista 60-luvun mustavalkoisista koskettavista henkilökuvistaan. Hän kuvasi kaupunkilaisia ja maaseudun ihmisiä arkisissa askareissaan tai pyysi heitä katsomaan kameraan sen kummemmin poseeraamatta. Ensimmäinen näistä klassikkokuvista koottu kirja Ihminen pääosassa ilmestyi vuonna 1989.
Nyt vuosikymmeniä myöhemmin Rolleiflex on vaihtunut helpommin
kannettavaksi Samsung Galaxy -kännykäksi ja pimiön virkaa toimittavat sen kuvankäsittelyominaisuudet.
Ihmisetkin ovat aiheina saaneet antaa tilaa revityille tai tussilla sotketuille
julisteille, tarroille ja muulle kaupungin kasvoilta löytyville merkeille.
Niiden välittämät viestit ovat kerrostuneet toistensa päälle kaupungin
muistiksi.
Hölttö kertoo inspiroituneensa kuuluisan katalonialaisen taiteilijan
Antoni Tàpiesin Barcelonan rosoisia
seiniä kuvaavista maalauksista. Höltönkin valokuvia voisi helposti erehtyä
luulemaan moderneiksi abstrakteiksi maalauksiksi tai taidokkaiksi grafiikan
vedoksiksi.
Höltöllä on kyky nähdä kiinnostavaa siinä, mikä muilta
ohikulkijoilta jää huomaamatta. Laterna Magican näyttelyn ensimmäinen teos on
kuvattu vain päivää ennen avajaisia. Hölttö kehotti minua etsimään sen alkuperä
teoksen ympäriltä. Enhän minä sitä pientä neliösentin kokoista ruhjetta
gallerian rosoisesta tiiliseinästä löytänyt.
27.5.2023, 12.34
Hölttö poimii aiheensa, rajaa sen ja käsittelee kännykän
avulla. Näin alkujaan eräänlaisesta ”dokumentista” tulee itsellinen,
omaehtoinen taideteos. Hän jättää kuviensa tulkinnan, vapaan assosiaation
katsojille nimeämällä teokset vain niiden kuvanottohetken, päivämäärän ja
kellonajan mukaan.
Visuaalisesti kiinnostavista kuvista löytyy tekstinpätkiä,
ihmishahmoja jopa pöllöjä. Teosten alkuperäinen kolmiulotteisuus toistuu hienosti
kaksiulotteisissa kuvissa. Väriyhdistelmätkin toimivat hämmästyttävän hyvin, varsinkin
kun tietää, että ne ovat sattumanvaraisia.
Ihailin kaunista sinivalkoisena leijuvaa teosta, joka toi
mieleeni eleen tai ohikiitävän ajatuksen. Kun kysyin sen alkuperää, taiteilija
vastasi vaatimattomasti: ”muovipussi jossakin”. Silti Hölttö on silminnähtävän
innostunut uudesta aluevaltauksestaan, ja uusia kuvia syntyy jatkuvasti. Tänä
vuonna 85 vuotta täyttävää taiteilijaa ei ikä hidasta.
27.5.2024, 14.28
”Silmä on kameraa tärkeämpi”, totesi eräs avajaisvieras,
mikä pitää paikkansa varsinkin Ismo Höltön hienoja kuvia katsellessa. Niitä voi
ihailla Laterna Magican näyttelyssä Merkkien
kaupunki / City of Signs 20.11. saakka. https://www.laterna.net/
Sekä Mustan taiteen https://mustataide.fi/ suomen- ja
englanninkielisessä valokuvakirjassa, jonka esipuheen on kirjoittanut
kuraattori, taidehistorioitsija Elina
Heikka.
Ismo
Hölttö: Merkkien kaupunki
/ City of Signs. Musta taide. 2025. 59 s.
