Kontio & Warsta: Koira nimeltään Kissa ja viimeinen naali

Naaliperhe on pelastettava!

Tomi Kontion elävä kerronta ja Elina Warstan ilmeikkäät piirrokset vievät jännittävälle seikkailulle Saamenmaahan lastenkirjassa Koira nimeltään Kissa ja viimeinen naali. Tämänkin hyvän sadun tunnistaa siitä, että sen rivien väleissä piilee myös opetus.

            ”Rakkaus on paras koti”, sanon. ”Se kulkee aina mukana ja lämmittää.”

Reipas kymmenvuotias tyttö nimeltään Tiikeri on pitkän vonkaamisen jälkeen saanut vanhemmiltaan luvan ottaa ystävänsä mukaan lapinreissulle. Sillä ehdolla tosin, että nämä peseytyvät ennen junamatkaa. Tämä johtuu kenties siitä, että kaverit, Näätä, Kissa ja Koira, asuvat viihtyisässä merikontissa Vuosaaren satamassa.

Tuokion verran hämmästeltyäni outoa seurakuntaa Näätä-nimen takaa paljastuu vanhempi herra, joka kutsuu itseään leikillisesti ”puliukoksi”. Ainakin hän on sujauttanut reppuunsa lämmittävän ”yömyssyn” matkaevääksi. Hän osaa rakastaa kaikkia ja kaikkea.

Sutjakan kissan nimeltään Koira ei ole tarvinnut erikseen peseytyä, sillä se lipoo muutenkin turkkinsa puhtaaksi joka päivä. Tarinan minäkertojan rooli kuuluu itsestään selvästi hiukan resuisen oloiselle koiralle nimeltään Kissa. Senhän jo teoksen nimikin Koira nimeltään Kissa ja viimeinen naali (Teos) paljastaa. Palkitut tekijät ovat dokumentoineet hänen seikkailujaan jo kolmessa edellisessä kirjassaan.

Tomi Kontio on Suomen tunnetuimpia nykyrunoilijoita. Minulle erityisen läheinen on hänen runokirjansa Tunturin luokse,rakkaan. Kontio on itse seikkaillut pohjoisen Lapin kiveliöillä ja kertonut kokemuksistaan ja tuntemuksistaan teoksessaan Erämailla.

Elina Warsta on arvostettu kuvittaja ja graafinen suunnittelija, jonka kirjagrafiikkaa on palkittu lukuisat kerrat Vuoden kaunein kirja -kilpailussa.

Elina Warstan ja Tomi Kontion kuvasi Heli Sorjonen.

Nyt kun sinunkaupat on tehty, ei kun reput selkään ja taipaleelle. Koira hyppää saman tien Näädän repun päälle, sillä kaupunkikissan anturoita ei ole luotu kivikkoisessa maastossa tarpomiseen.

Saanatunturin kesäinen luonto on lumonnut leirinuotiolla levähtävän nelikon. ”Minulla on kotoisa olo”, tuumaa Kissa. ”Tämä suuruus ja autius tuntuu niin hellältä ja lempeältä.” Näätä arvelee sen johtuvan siitä, että Kissan isä oli lapinkoira.

Vaeltajien rauha rikkoontuu, kun oranssilla silattu kuukkeli pyrähtää hädissään paikalle. ”Naaliperhe on pulassa. Iso punainen kettu aikoo vallata pesän, karkottaa isän, äidin ja neljä pientä pentua!” Tulisieluinen Tiikeri vihastuu: ”Miten törkeä suunnitelma, meidän on heti lähdettävä apuun.”

Seikkailua siivittävät luonteva sanailu, huumori, elämänviisaudet ja sanaleikit. Warstan tyylikkäiden piirrosten yksityiskohdat höystävät tarinaa. Niiden äärelle kannattaa pikkuväen kanssa pysähtyä ja upota tutkiskelemaan kuvia tarkemmin.

Kun nelivaljakko saapuu pesälle, sen suuaukon edessä toisiaan makaa punaturkkinen repolainen. ”Teen sinusta rosvopaistia mikäkin pesärosvo”, Tiikeri uhkaa. Kettu vain nauraa hekottaa moiselle uhkaukselle.

Näädällä on pitkän elämänkokemuksensa ansiosta paremmat psykologiset taidot. Se valistaa kettua, ettei se pärjää Lapin ankarassa talvessa ja maalaa ihanan kuvan etelän kaupungeista. Hän kertoo takapihoista, ravintoloiden roskakatoksista, lähiöiden hurmaavista cityketuista. Näätä on oivaltanut, että kettu on yksinäinen, sitä vaivaa rakkaudenkaipuu.

Lapinreissu päättyi onnellisesti ystävyyden merkeissä. Naaliperhe sai käpertyä rauhassa suvultaan perimänsä pesäkolon turvaan, kun kettu lähti jolkottamaan kohti etelää etsimään rakkautta ja tyylikästä citymimmiä. Nelikkomme seilasi tyytyväisenä unten maille uudet seikkailut mielessään.

Minut lennokas tarina sai ottamaan selvää naalista, kettua pienemmästä koiraeläimestä, jonka nimi saamenkielellä on njalla. Äärimmäisen uhanalaista naalia on viime vuosina nähty Suomessa liikkuvan vain parisenkymmentä yksilöä.

Kesällä 2022 tehtiin iloinen havainto, kun ensimmäistä kertaa neljännesvuosisataan naalin pesintä onnistui Suomessa. Varmaan urhean ja neuvokkaan nelikkomme ansiosta. Poikasten temmellys tallentui riistakameran kuvaan: 

https://wwf.fi/uutiset/2022/08/aarimmaisen-uhanalainen-naali-pesi-suomessa-kuvaan-tallentui-kolmen-poikasen-pesue/ Pesintä on sen jälkeen onnistunut kolmena vuonna peräkkäin.

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa ja viimeinen naali. Teos. 2024. 40 s. https://www.teos.fi/