Kapybara ja rescuekoira
Tyylikkään teoksen Tuhkimo von Vuff: Saisinko palan juustostasi päähenkilönä tassuttelee hellyttävä karvaturri, jolta Kapybara-kustannuksen esikoiskirja on saanut arvokkaan nimensä.
Olen hemmoteltu enkä häpeä myöntää sitä.
Eläimellinen meno alkaa heti Tuhkimo von Vuff -kirjan kannesta, johon Viipurista Käpylään päätynyt rescuekoira on painanut kullatun tassunjälkensä hyväksymisen merkiksi. Ja ei kun menoksi! Tai ei sentään ihan vielä, sillä ensin on pötköteltävä (luu päänalusena). Lepohetkeen kuluu ≈ 20 tuntia vuorokaudessa. Sitten jaksaa taas temmeltää.
Mutta ensin ihailijoideni on rapsuteltava minua
perusteellisesti. Olen antanut toiminnalle yksityiskohtaiset ohjeet: A)
pitkäkestoisuus, B) toistuvuus lyhyillä aikaväleillä, C) täysi keskittyminen
(ei muita tähän liittymättömiä toimia yhtäaikaisesti), D) kokonaisvaltaisuus ja
ennen kaikkea kautta koko operaation: E) ylistävä ja muutenkin kehuva puhe
yhdistettynä pääasialliseen toimintaan.
Rapsutuskäsittelyn jälkeen kokemusasiantuntijan
lihakseni ovatkin lämmenneet sopivasti päätä huimaavaa piehtarointiesitystä
varten. Nykytanssia muistuttava vauhdikas kieriskelyni lumihangessa saa
ohikulkijatkin huokailemaan ihastuksesta ja aplodeeraamaan taidokkaille
kiepautuksilleni.
Näyttävien fyysisten ponnistelujensa jälkeen Tuhkimo
ravistelee turkkiaan niin rivakasti että lumi pöllyää ja vetää hetken henkeä
ennen kuin avautuu elämänfilosofiansa syvimmästä olemuksesta (mikä on
somehenkilöiden keskuudessa nykyisin lähes pakollista): Urheilu ei minulle
niinkään maita, mutta juustot sitäkin enemmän: Liikenisikö sinulta palanen esim.
Oltermannia? (Häntä heiluu kannustavasti.)
Tuhkimolta sujuu myös riimittely: rapsutus / must / go / on
Muotiasioiden suhteen Tuhkimo tunnustaa olevansa
konservatiivi. Kahiseva, kankea makkarankuori, heijastintakki on makuuni aivan
liian moderni ja futuristinen, vaikka tykkäänkin tulla huomioiduksi. Nykyajan turhake,
valjaat, ovat nekin epämukavat, joten en suostu pitämään niitä.
Unelmieni maailmasta puuttuisivat myös turkin pesu ja
kynsien leikkuu, punkit ja siilit, vihannekset ”herkkuina” (eivät ole), sähköpotkulaudat
ja pölynimuri. (Kaksi viimemainittua komeilevat myös minun inhokkilistallani.)
Elämän pienet takaiskut Tuhkimo kuitenkin ottaa vastaan
turhia hötkyilemättä stoalaisella tyyneydellä ja keksii niihin tuota pikaa
luovia ratkaisuja. Esimerkki: Vaa’assa käynnin jälkeen nappulatarjontaa vähennetään
0,5 dl päivässä! Nälänhätä uhkaa! Onneksi sinä livautat minulle kelpo kimpaleen
Oltermannia, mutta tee toimenpide siten, ettei Anna huomaa.
Luonteikas ja karismaattinen Tuhkimo aivan ilmeisesti
pitää ystäviensä realiteetit kohdillaan muistuttamalla, mikä elämässä on
tärkeää: Sormillesi olisi parempaa ja tärkeämpääkin tekemistä kuin tuo naputteleminen:
Rapsutus! Tuhkimolla itsellään on tassut tukevasti maankamaralla (paitsi
piehtaroidessa). Vilpittömällä ja raikkaalla elämänasenteellaan hän on saanut
minustakin fanin.
Tuula Coxin piirrokset ja Anna
Häkkisen tekstit täydentävät mainiosti toisiaan. Niiden yhteispelistä
syntyy ilmeikkäitä, eloisia ja tunnistettavia kohtauksia heidän nelijalkaisen
ystävänsä Tuhkimo von Vuffin monenmoisista seikkailuista ja kommelluksista.
Tuula Cox ja Anna Häkkinen esittelivät Tuhkimon edustavaa
cv-kuvaa kirjan julkkareissa Asbestos Art Placessa.
Kuva: Hannele Salminen
Mutta mikä ihmeen kapybara? Tuota pikaa selviää, että
kyse on maailman suurimmasta jyrsijästä, marsua muistuttavasta veikeästä ja
sosiaalisesta otuksesta. Kapybara-kustannus puolestaan on ilahduttava lisä
kustannuskentälle. Annetaan heille puheenvuoro:
”Runoilija, kuvataiteilija ja lääkäri Heidi Wikströmin pitkäaikaisesta haaveesta tuli totta, kun hän perusti Kapybara-kustannuksen yhdessä tyttärensä, monialaisen taiteilijan Tuula Coxin kanssa syksyllä 2025. Kustantamon tarkoituksena on tehdä pieniä painoksia erityisiä kirjoja, aihepiirinä ja kohdeyleisönä mitä tahansa makkaroista prinsessoihin (kunnianarvoisaan Kirsi Kunnakseen viitaten).
Kirja esineenä on tärkeä meille, ja ihailemme entisaikojen
kirjantekotapoja, niistä välittyvää arvostusta käsityöhön, sekä niiden usein
hienovaraista estetiikkaa. Pyrimme omiin kirjoihimme luomaan samankaltaista
lumoa. Esikoisteoksemme Tuhkimo Von Vuff
on
kokonaan käsin kirjoitettu ja kuvitettu ilmeikkäin viivapiirroskuvituksin,
jotka henkivät kuvituksen kulta-ajan tunnelmaa.”
Tuula Cox ja Anna Hänninen: Tuhkimo von Vuff: Saisinko palan juustostasi.
Kapybara-kustannus 2025. https://kapybaratheartcollective.com/kapybara-kustannus/
Erityistä: Käsin kullattu kansi ja takakansi, kuosilliset esilehdet.
