Quynh Tran: Kun toiset nauttivat

Rakkautta ja kilahduksia

Kuten Quynh Tranin teoksen Kun toiset nauttivat kannen verenpunaisista, uhkaavista kasvoista voi päätellä, kyse ei ole kepeästä rakkausromaanista. Sen sijaan psykologina työskentelevä kirjailija uppoaa taitavasti syvälle mielen selittämättömiin kerroksiin, rakkauden syntysijoille.

Silloin Maggie ymmärsi: hän on niitä jotka saavat mielihyvää katsoessaan, kun toiset nauttivat.

Mitä rakkaudesta vielä voi kirjoittaa, eikö kaikki ole jo sanottu? Ei ole, sen Malmössä asuva, Pietarsaaresta kotoisin oleva Quynh Tran osoittaa toisella kirjallaan Kun toiset nauttivat (Teos). 

Hänen esikoisensa Arvo ja viileys oli arvostelumenestys ja voitti lukuisia palkintoja. Vesa Rantama luonnehti sitä Helsingin Sanomissa” tiivistunnelmaiseksi ulkopuolisuuden kuvaukseksi, joka tuo vietnamilaisyhteisön näkökulman voimalla kotimaiseen kirjallisuuteen”.

Uudessa romaanissa sen päähenkilöt, Vietnamista muuttanut Maggie ja hänen teini-ikäinen, Ruotsissa syntynyt tyttärensä Lana, ovat sopeutuneet Lundin kaupungin elämänmenoon sujuvasti. Silti ulkopuolisuuden tunne vaivaa heitä kumpaakin, omalla tavallaan. 

Teoksen eräänlaiset johdantosanat lausutaan jo heti ensimmäisillä sivuilla: Lana on ”fiksu kuusitoistavuotias, joka silloin tällöin kilahtaa”. Hänellä ei sen vuoksi ole ollut poikaystävää puoleen vuoteen, seikka jota Maggie ihmettelee. Toisaalta ei hänellä itselläkään ole eronsa jälkeen ollut ketään.

Lanalla on kyllä riittänyt poikaystäviä jonoksi asti, mutta hän on heidät toinen toisensa jälkeen jättänyt. Jotain tuntui aina puuttuneen. Olisiko se rakkaus? Lana yrittää udella tietoja isästään, jota hän ei koskaan ole tavannut, mutta Maggie on haluton avautumaan rakkauselämästään. Äiti ja tytär elävät ahtaasti kaksiossa, mutta eivät kohtaa, eivät tunne- eivätkä kommunikointitasolla.

Kun japanilaistyyppinen kylpylä, jossa Maggie työskentelee lakkautetaan, ja Lana alkaa seurustella räppäri Jakobin kanssa, viestitykseen ei turhia sanoja tarvita.  Maggie oli ilmoittanut: ”Minut on irtisanottu” ja Lana oli vastannut: ”Mä oon tavannu yhden pojan.”

Sekä äidin että tyttären mielennäyttämöllä tapahtuu paljon, he kumpikin käyvät vilkasta sisäistä dialogia. Sillä vain ei ole väylää purkautua ulos sanoiksi ja tunteiksi. Tran lomittaa taitavasti, kuin huomaamatta, henkiöidensä sisäisen puheen nykyhetken tapahtumiin. Outi Mennan suomennos sujuu niin elävänä, että voisin kuvitella teoksen alun perinkin kirjoitetun suomeksi.

Tranin tarkkanäköinen psykologinen silmä, kertomuksen lukuisat yksityiskohdat sekä eleetön, osoittelematon kerronta sytyttävät tarinan henkiin ilmeikkääksi kuvaelmaksi. Tuntuu kuin elämä itse puhuisi sivuilta, toteaisi surullisena, että vasta jälkeenpäin ymmärrämme, mitä olisi ja mitä ei olisi pitänyt tehdä. Tulkinnat hän jättää lukijalle.

Quynh Tranin esikoisteos voitti mm. Runeberg-
palkinnon. Kuva: Kevin Chang

Lanan kilahdukset, lyönnit, potkut ja veitsen heiluttelu, saavat ihmiset hänen ympärillään varovaisiksi. Sattuman kautta hän ajautuu lavarunoustilaisuuteen, jossa esitetyt runot jäävät pyörimään hänen päähänsä. Lanasta tuntuu kuin niistä avautuisi väylä avoimempiin vesiin. Vähän kuin hänen rintakehäänsä olisi auennut aina vain uusia huoneita täynnä ilmaa.

Seurustelu on peliä, ja Lana oppii sen sääntöjä koko ajan: Jos haluaa olla jonkun tyypin kanssa, tiettyjä asioita on vain pakko sietää. Mutta välittääkö hän Jakobista todella? Lana alkaa epäillä itseään: Toimiiko rakkaus näin, hänen kykynsä rakastaa, ikään kuin sumuna joka hälvenee vähitellen?

Täydenkuun valaisemasta festivaali-illasta tulee tarinan kulminaatiopiste, jonka jälkeen mikään ei enää ole ennallaan. Ehdin vain kuiskata älkää! mutta  on jo liian myöhäistä. Sitä paitsi eiväthän he minua kirjan sivuille kuule. Näin vastustamattomasti Tranin teksti vetää mukaansa.

Kulkemani matka Maggien ja Lanan seurassa jätti mietteliääksi. Haluaisin tietää, mitä heille tapahtui sen jälkeen kun suljin kirjan kannen. Miten Lanan ja Jakobin kävi, entä löysikö Maggie uuden työpaikan, kenties kaipaamansa rakkauden? Mutta hei, tämähän on vain hienoa kirjallisuutta, faabelia! Niinpä, ja juuri siksi niin totta.

Quynh Tran. Kun muut nauttivat. Teos. 2025. 298 s. https://www.teos.fi/

(När andra njuter). Suomentanut Outi Menna.