Tyttöjen välisestä ystävyydestä
Annina Holmbergin Hävyttömät-kirjasarja starttaa romaanilla Annabel Lee. Värikkäässä tarinassa neljä ystävystä varttuu tytöistä nuoriksi naisiksi monen mutkan kautta. Ajankuva 1970-luvulta eteenpäin tarjoaa nostalgiaa ja niin ihastuttavia kuin vihastuttaviakin hetkiä.
Niin suuresti eivät rakastaa / voi vanhemmat vuosiltaan –
/ tai viisaammat milloinkaan –
Edgar
Allan Poe
”Minulla oli haave kirjoittaa nykypäivän Angelika-hahmoista Elena Ferrante esikuvanani”, Annina Holmberg paljasti Siltalan pressitilaisuudessa. ”Alkuperäisillä romaanihahmoillani oli vain miehiä, ei naisystäviä. Kirjasarjani lähti liikkeelle ajatuksesta: Entä jos heillä olisikin ollut toisensa?”
Annabel Lee, Lolita ja Lara muodostavat neliapilan
kertojana toimivan Angelikan kanssa: Rakastimme
raivona, mutta emme hylänneet yhteyttämme, vaan pidimme kiinni oikeuksistamme.
Meillä oli oikeus sekä ystävyyteen että rakkauteen, ja sen vuoksi meitä
pidettiin häpeämättöminä.
Tyttöjen erilaiset perhetaustat poukkoilevat värikkäille sivupoluille ja laajentavat tarinan skaalaa. ”Olen kaapannut aiheita myös omasta nuoruudestani.
Isälleni Sound of
Music ei kelvannut, hän pilkkasi sitä lempeästi. Isä kiusoitteli minua myös
tv-sarjasta Pieni talo preerialla.
Silti hän ei ole Annabel Leen kuuluisan säveltäjä- kapellimestari-isän
Sarastron esikuva”, itsekin kulttuurisuvussa varttunut kirjailija vakuuttaa.
Ainakin meille hesalaisille monet kertomuksen
tapahtumapaikat tuovat muistoja mieleen. Angelikan lapsuuden perhe asuu
romanttisesti rappeutuneessa Villa Angelikassa Meilahdessa. Mahtaakohan huvilan
esikuva löytyä vastikään lopettaneesta perinteikkäästä kahvila-ravintola Villa
Angelicasta, joka niitti mainetta epäystävällisellä emännällään?
Monet tuon ajan ilmiöt: kotiapulaiset ja talonmiehet, raitiovaunujen
rahastajamatamit korkeilla palleillaan ja kahdeksankympin lätkät autojen
takaikkunoissa pongahtavat tarinaa lukiessa muistin syövereistä kuin
vieteriukot.
”Nuorena saa mennä överiksi”, kirjailija kommentoi ”Charlien
Enkeleidensä” ei aina niin loppuun saakka harkittuja tempauksia. Marlin
”hölmöilevä” omenaviini ja sen jalostuneempi versio drinkkiklassikko Sininen
enkeli siivittävät neliapilan ajoittain vauhdikkaaksi yltyvää menoa.
Kun tyttöjen hormonit alkavat hyrrätä, romanttisten tyttökirjojen
huokailujen tilalle tarvitaan ronskimpia otteita. Niitä tarjoavat Anaïs Ninin ja Erica Jongin romaanit. Karmeimpana ja kuumottavimpana komeilee Lolitan
bongaama Markiisi de Saden rivoutta
ja väkivaltaa pursuava Justine,
hyveellisen tytön kovat kokemukset.
Tosielämän kömpelöissä kopeloinneissa niiden vinkit tosin unohtuvat. Angelikan
neitsyys pitää lukuisista menetysyrityksistä huolimatta pitkään pintansa, mutta
Lolita vetää mutkat suoriksi: Kysehän on
vain seksistä. Miksi tehdä siitä monimutkaisempaa?
Elettiin aikaa, jolloin nuoret naiset olivat vapaata riistaa
limaisille kähmijöille. Raiskauksistakin monesti vaiettiin, jottei uhrin! maine
olisi mennyt. Jokaisesta vilautuksesta,
ehdotuksesta ja kouraisusta jäi leima, näkymätön poltinmerkki, jota halusi
hangata pois kuin kuraa.
”Minuakin on häiriköity. Se oli tuolloin tavallista. Ei se voi sille mitään, seliteltiin.
Metoo-kampanja oli tarpeellinen herätys. Omat tyttäreni eivät tuollaista
käytöstä enää sietäisi”, Holmberg summaa.
Annina Holmberg on helsinkiläinen kirjailija ja käsikirjoittaja.
Hänen teatterilegendavanhemmistaan Kalle ja Ritva Homber-
gista kirjoittamansa elämäkerrat olivat kriitikoiden ja lukijoiden
ylistämiä. Kuva: Laura Malmivaara
Mutta rakkautemme
oli enemmän / kuin rakkaus milloinkaan, / ja se rakkaus seraafit siivekkäät sai
taivaassa kadehtimaan.
Edgar
Allan Poen Annabel Lee -balladin esikuvaksi
on arveltu hänen nuorta vaimoaan. Holmbergin luoma nykyajan kaima kulkee hänen
jalanjäljissään ja löytää elämänsä suuren rakkauden seilatessaan Angelikan
kanssa ruotsinlaivalla Tukholmaan.
Kun pitkätukkainen rokkari Eddy astuu estradille, se on
menoa. Angelika, joka pelkää menettävänsä sydänystävänsä, toteaa happamana: Minusta tyypin kajalilla korostetut silmät
olivat pippurin väriset, kun taas Annabel kuvaili niitä suklaisiksi.
Holmberg kirjoittaa tarkalla psykologisella silmällä ja
vaistolla. Hän ei sanoilla keikaroi, ei edes ehdi, sillä voisin kuvitella, että
vetävä tarina on tempaissut hänet mukaansa samoin kuin minutkin. Olen kuin
huomaamatta solahtanut nelikon taikapiiriin, sillä niin tutuilta henkilöhahmot
tuntuvat. Aivan kuin meistä olisi tullut Viisikko.
Seuraavaksi on
vuorossa Lolita – räiskyvä, hauska, suorasukainen, raivostuttava, kaltoin
kohdeltu, hemmoteltu Lolita. Mutta ennen kuin Hävyttömät siirtyvät elämässään uuteen
vaiheeseen annetaan viimeinen sana vielä Poen balladin tytölle Annabel Leelle.
But our love it
was stronger by far than the love / Of those who were older than we – / Of many far wiser than we – / And neither the angels in Heaven above /
Nor the demons down under the sea / Can never
dissever my soul from the soul of the beautiful Annabel Lee;
Annina
Holmberg: Häpeämättömät 1. Annabel Lee. Siltala. 2025.
378 s. https://www.siltalapublishing.fi/
