Persoonallisia sisustuksia
Juha-Pekka
Inkisen herkullisesti kuvitetussa teoksessa Miten
tavarat ovat – The Way of Things sisustamisen toisinajattelijat raottavat
ovea rakkaudella, unelmilla ja muistoilla rakennettuihin koteihinsa, joissa
seinien ei tarvitse näkyä.
Skandinaavisen vaaleaan, yhdenmukaiseen ja
minimalistiseen sisustukseen tottuneille Juha-Pekka
Inkisen suomen- ja englanninkieliseen teokseensa Miten tavarat ovat (Taide) kuvaamat 32 kotia vaikuttavat ensi
silmäykseltä kaoottisilta.
Sisustuksen toisinajattelijat eivät kuitenkaan makutuomareista
piittaa, eikä KonMari- siivousmenetelmällä ole heille mitään annettavaa. He
luovat omia vapauden valtakuntiaan, epäsovinnaisia saarekkeita, joissa luovuus ja
mielikuvitus saavat vapaasti rönsyillä asukkaiden mieltymysten mukaan.
Inkinen kirjoittaa esipuheessaan halunneensa tuoda
kuvillaan esiin ”visuaalisen tiheyden” käsitteen erotukseksi sanoille ”täysi”
tai ”sotkuinen”. ”Näiden kotien
sisustajan esteettinen silmä on monesti varma huimimmistakin valinnoistaan.”
Kirjan ”visuaalisesti tiheät”, värikkäät kuvat ja niihin
liittyvät tekstit johdattavat kiehtovalle löytöretkelle tuntemattomiin
maailmoihin, kyläilemään koteihin, jotka pursuavat asukkaidensa ajatuksia, kokemuksia,
mieltymyksiä ja muistoja. Näissä kodeissa aika on kerrostunut, ja se saa näkyä,
olla läsnä tässä hetkessä.
Linnunlaulun huvilaansa asustava panteistinen anarkisti,
toisintoimija Aulis Junes kiteyttää tämän
kauniisti:
”Kun käsittelee
vanhaa tavaraa, tuntuu kuin se olisi vielä lämmin sukupolvien kosketuksesta.
Tavarat eivät ole ystäviäni, mutta tällaisten historiankerrostumien keskellä
sivistyspohja on laaja.” Yksistään tieteellistä kirjallisuutta hänen hyllyistään
löytyy 10 000 nidettä.
Aulis Juneksen huvilassa on 20 olohuonetta. |
Joskus sisustukset villiintyvät barokkisiin, peräti surrealistisiin mittoihin. Mikä niiden luojia innoittaa? Vastauksia löytyy yhtä monta kuin asumusten isäntiä ja emäntiä. Joillekin kodinsisustus on vastapainoa nykyisen työelämän vaatimalle järjestelmällisyydelle ja tehokkuudelle.
Yksikin pilkkuvirhe koodissa ja ohjelma lakkaa toimimasta
tai alkaa toimia väärin. Niinpä kurinalaisuuteen tottuneen koodarin koti saakin
olla ” rönsyilevä ja värikäs
peppipitkätossukoti”.
Wilma Schlizewskille koti on tunnetila. |
Monet kokevat, etteivät he vain asu vaan suorastaan
elävät kotiaan. Tatuointitaiteilija Wilma
Schlizewskin tavallisesta kerrostaloasunnosta on jyhkeällä kalustuksella ja
mustalla sukeutunut gootti-tyylinen juhlasali.
Schlizewskille koti on tunnetila, joka muuntuu mielialan
mukaan. Hän hankkii tavaroita, jotka tuottavat iloa, saavat aikaan
mielihyväentsyymin purskahduksen aivoissa, kun niitä katselee.
Mistä näitä taikakaluja löytyy? Vaikka mistä:
kirpputoreilta, nettisaiteilta, matkoilta, ystävien tuomina, antikvariaateista,
perintönä, romulavoilta. Jotkut keräävät tiettyjä esineitä intohimoisesti, toisten
luokse sekalaiset tavarat vain jollain ihmeellisellä tavalla hakeutuvat.
Valokuvataiteilija Ismo
Hölttö on luonut kotiinsa, vanhan kerrostalon entiseen saunaan,
tavarataivaan, joka pursuaa vaikka mitä: saksia, kenkiä, korkkiruuveja,
nipuittain erilaisia avaimia. Ovenpieltä koristaa rypäs posliinisia
vessanvetimiä. Tyhjää seinäpintaa ei juuri näy.
Ismo Hölttö on kerännyt vanhoja työkaluja kirp- putoreilta ja järjestellyt ne riveihin ja nippuhin |
Tästä huolimatta kaikki tuntuu olevan juuri oikealla
paikallaan, täydentämässä kokoelmaa, joka kunnioittaa vanhoja työvälineitä ja
käyttöesineitä.
Jokainen niistä on aikoinaan ollut paitsi hyödyllinen myös kaunis,
tehty esteettistä silmää käyttäen. Kauneus vain korostuu nostalgian
patinoidessa esineet, jotka olemassaolollaan kertovat tarinoita historiasta ja
eletystä elämästä.
Kun silmänsä ummistaa näiden monimuotoisten kotien
runsailta yksityiskohdilta, ne alkavat hämmästyttävästi muistuttaa toisiaan.
Niistä syntyy rehevä viidakko, joka rönsyilee omia lakejaan noudattaen
yllättäviin suuntiin, saa aina uusia muotoja.
Vierailun päätyttyä, oven sulkeutuessa, päässä pyörii ja
huimaa. Millaisia ihmemaita kodit voivatkaan olla!
Miten tavarat ovat kyseenalaistaa hyvän maun käsitettä ja laajentaa
samalla ajatteluamme: näinkin voi ja saa sisustaa, rakentaa juuri sellaisen
kodin, jossa itse viihtyy.
Juha-Pekka Inkinen on pitänyt 18 yksityisnäyttelyä, tehnyt neljä valokuvakirjaa, ja hänen teoksiaan on useiden taidemuseoiden kokoelmissa. Kuva: Derrick Frilund. |
Juha-Pekka
Inkinen: Miten tavarat ovat – Sisustamisen
toisinajattelijoita.
Teos on kaksikielinen, joten se on mainio lahja
ulkomaillekin vietäväksi kaurismäkeläisen lakonisuuden vastapainoksi.
Wau!
VastaaPoistaKoti liittyy oleellisesti siihen kuinka terveeksi yhteiskunta/valtio kasvaa,Terveen valtion on omattava terveitä yksilöitä.Kodin tuntemus ihmisen sisällä,sisustaa ja rakentaa ihmisen tuntoa itsestään.Lapsen on hyvä kasvaa maan/luonnon läheisessä kodissa.Kodista heijastuneet kuvat kulkevat mukana ihmisen varttuessa.Eheä,hyviä arvoja mukanaan kantava ihminen,on kauniiden koti-muistojen rakentama.Joskus ihminen kasvaa kodissa,joka ei ole hänen kotinsa.Koditon rakentaa kotinsa ilman-aloista ja kaunistuvien esineiden huokuvuuksista.On varmaan paljolti totta mitä platon puhui oppineista,ilman hyvää ja kaunista kehittyneet arvot,eivät tuota kykyä arvioida asioita oikeudenmukaisesti.Mihin ihmisen kyvyt voivat kasvaa kun on oltava kotiaan vailla juuria ja katastrofit ympärillä laajenevat.Varhaisuudessani kodiksini käynyt,sisustaa kotiani edelleen.Vaikutukset käyvät naapurustoihin enkä minäkään heistä jää ilman.Onneton,joka kodistaan ei saa kotiaan; sieluttoman tila´-onkai naapureita heilläkin.Näköpiiristä poissa ei tarkoita olemattomuutta muualla.Näin nämä Inkisen kuvat minulle muistutti.
VastaaPoista