Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Mitä sun elämässä oikein tapahtuu?

Anna-Leena Härkösen napakassa parisuhderomaanissa Kenraaliharjoitus väljähtyneet avioliitot, kadonneet isät ja tyttöjen välinen ystävyys näyttelevät päärooleja.

Kenraaliharjoituksessa ei kynnetä niin syvissä vesissä kuin Anna-Leena Härkösen edellisessä, mustan huumorin sävyttämässä romaanissa Valomerkki. Siinä minäkertojaa, kirjailijaa, piinasivat masennus ja itsemurha-ajatukset.

Mutta kyllä Kenraaliharjoituksenkin (Otava) nelikymppisellä matkatoimistovirkailijalla Janella huolia piisaa. Vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. 

Viisi vuotta nuorempi aviomies, näyttelijä Mikke on komea ja mukava, yhteisiä lapsia ei ole aiheuttamassa huolia ja asuntolainastakin on lähes puolet maksettu.

Mutta seksi ei pariskunnalta suju. Siitä on tullut Janelle velvollisuus muiden ohessa, joka hoidetaan mahdollisimman nopeasti alta pois. Jos on ihan pakko. Edes reipas riita ei enää pääty sovintoseksiin. Turhautunut Mikki, jota touhu vielä kovasti kiinnostaisi, keksii piristeeksi idean: ”Mitä jos kokeiltas parinvaihtoa?”

Anna-Leena Härkönen tarkastelee parisuhdemarkkinoita raadollisen rehellisesti. Ja hauskasti. Kirjailijan vahva laji, dialogi, hallitsee ja kantaa jälleen teosta. Henkilöiden väliset sananvaihdot kuulostavat niin aidoilta, että voisin kuvitella istuvani baarissa ja kuuntelevani niitä toisella korvalla.

Janen ja Mikin tutustuminen vaihtoparin kanssa ei mene ihan putkeen. Osansa siihen on Janella, joka ei halua kyntää uutta työmaata vaihtoparinsa, makeaa siideriä latkivan tosikkomiehen kanssa. Mikki pyytää Janea vähän skarppaamaan: ”Sun jutut on niin levottomia, että sä oot varmaan syntyny tivolissa.”

Yksityiskohta Aino Kajanimen
kuvakudoksesta Peilikuva 1.

Uutta potkua Janen seksuaalielämään tulee yllättävältä suunnalta. Sattumalta tavattu viisikymppinen kaunis juristinainen Valma bongaa Janesta ihan uuden puolen: ”Mä näen uinuvan lesbouden sinussa.” Tyttöjen välistä ystävyyttä Härkönen kuvaa antaumuksella. Lesboilu tuo Janen elämään aistillisuutta, joka siitä aiemmin oli kateissa.

Vaikka Mikki toivoikin Janen seksuaalisesti vapautuvan, ihan tätä hän ei tarkoittanut. Kun Janen kotiintuloajat lipsuvat, Mikki parahtaa: ”Missä sä luuhaat? Mitä sun elämässä tapahtuu?” Lopulta vastaus on yksinkertainen. Riippuu tosin siitä, miltä kantilta asiaa tarkastelee. Näin Jane asiasta ajattelee:

– Oikeestaan ei ole kyse miehistä ja naisista, sanon.

– Tarvitaan vain ihminen joka lumoaa.

Isänsä Jane kadotti jo kauan sitten, mutta suhde äitiin, Ursulaan, on läheinen. Heidän välisensä riidatkin tuntuvat aidoilta, kuin itse koetuilta. Yllättäen äidin nuoruudesta paljastuu seksuaalista hoipertelua. Yhden yön jutun seuraukset ajavat Janen uuden identiteettikriisin kouriin.

Anna-Leena Härkönen on
kirjailija, käsikirjoittaja ja
näyttelijä.
Kuva:Jouni Haarala

Tästä seuraa kenraaliharjoitus, joka ei mene ihan Janen laatiman käsikirjoituksen mukaan. Mutta näytelmän jatko lupaa valoisampaa aikaa, jotkut polut päättyvät, uudet ovat oraalla. Elämä jatkuu.

Kun Anna-Leena Härköseltä Otavan kevätpressissä tiedusteltiin vinkkejä lomalle lähteville pariskunnille, vastaus tuli empimättä: ”Vältelkää toisianne!” 

Mikäli otatte neuvosta vaarin, hyvän vaihtoehdon tarjoaa ajatuksia herättävä, pureva – mutta ei liian syvälle tunkeutuva – kesälomakirja. Vaikkapa Kenraaliharjoitus.

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus. Otava, 2019. 212 s.