Tuija Kauppinen: Pyörillä päästään

Molemmat omalla tavallaan hurmaavia

Tuija Kauppinen polki puolisonsa kanssa Japanin päästä päähän ja Etelä-Korean halki. Teoksessaan Pyörillä päästään hän kuvaa elävästi matkalla nähtyä ja koettua sekä kohtaamisia paikallisten kanssa. Vieraanvaraisuus yllätti, mutta kulttuurien yhteentörmäyksiltäkään ei vältytty.

Pyöräily on hitaasti matkustamista, ja silloin ympäristöä ehtii aistia syvemmin. (..) Kaikkein antoisinta on kuitenkin se, että pyörällä matkustaen opin joka päivä uusia asioita. Toivon, että tämänkin kirjan kautta voin välittää jotain tuosta ymmärryksestä – tai vain ihmettelystä – myös lukijoille.

Pyöräilen itsekin läpi vuoden, mutta nyt ei tarvitse tarrata pyöränkahvoihin eikä rasittaa reisilihaksia vaan rentoutua nojatuolissa ja antaa Tuija Kauppisen viedä Japaniin, joka pisti pään pyörälle sekä Etelä-Koreaan omalaatuisen tsunamin pyöritykseen. 

Runsaasti kuvitetussa teoksessa Pyörillä päästään (Kirjapaja) hän kertoo matkanteosta, maisemista ja ihmisistä niin eloisasti, että tuntuu kuin olisi itse reissussa mukana.

Olen aiemminkin ollut Tuijan ja hänen puolisonsa Ilkan kyydissä kirjassa Joutilaita kilometrejä. Polkupyörällä Etelä-Amerikan halki, joten tiedän, että luvassa on mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus.

Pariskunnan matka alkoi elokuun lopulla 2024 Japanin neljästä saaresta pohjoisimman Hokkaidon Chitosesta ja päättyi neljän kuukauden ja 5 000 kilometrin jälkeen Etelä-Korean länsirannan Incheoniin. Kaikki tarvittava, teltta, makuupussit, tietokoneet… kulkivat mukana kummallakin kolmessa pyörään kiinnitettävässä laukussa.

Vaikka japanilaisille ominainen vieraanvaraisuus, omotenashi pohjautuu vanhaan teeseremoniaan, se on osa arkisia kohtaamisia tänäkin päivänä. Kauppaan tai ravintolaan ehtii tuskin astua sisään, kun ilmassa jo raikuu irasshaimase! tervetulotoivotus.

Kaikilla leirintäalueilla ei ole suihkuja, mutta matkalaisten onneksi Japanista löytyy onseneita, kylpylöitä peräti kolme tuhatta eri puolilta maata. Monissa niissä kylvetään rikintuoksuisessa vulkaanisessa 40 asteisessa vedessä. Saunassa ei ole mahdollista heittää vettä kiukaalle, mutta sen vastineeksi siellä voi katsella lasin taakse asetetusta televisiosta vaikkapa ruokaohjelmaa.

Japanin pinta-alasta 70 % on vaikeakulkuista vuoristoa, joiden seinämien läpi on puhkottu kaikkiaan 5 000 kilometriä tunneleita. Pyöräily kilometrien pituisessa tunnelissa, jossa on sinniteltävä seinän ja ohi pyyhältävien rekkojen välissä ilman suojakaidetta veti melkein vertoja Patagonian hurjien puhurien aiheuttamalle jännitykselle.

Japanissa yksi kolmasosa maailman nopeimmin ikääntyvästä kansakunnasta on yli 65-vuotiaita. Tätä kompensoivat pirteät kahdeksankymppiset, jotka jatkavat työntekoa, eivätkä haaveile eläkkeelle jäämisestä. Kenties tämä johtuu ikigaista, elämänfilosofiasta, joka antaa elämälle merkityksen ja motivaation kunhan on löytänyt oman kutsumuksensa. Oli se sitten työnteko tai puutarhanhoito.

Espanjan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin vastine kiertää 1 200 kilometrin lenkin Shiokun saaren ympäri. Pyhiinvaelluskonkari Yutaka, joka vaeltaa reittiä jo yhdeksättä kertaa tunnustautuu Nuuskamuikkusen faniksi. Hänen riemullaan ei ole rajoja, kun Ilkka kaivaa repustaan lahjaksi hahmon kuvalla varustetun Muumitikkarin.

Japanin kulttuuripääkaupungissa Kiotossa turisteja pursuilee jo liiaksi asti. Temppeleissä porsastellaan ja geishoja häiritään. Niinpä japanilaiseen hymyyn ei voi aina luottaa, sillä se saattaa kätkeä taakseen passiivis-aggressiivisen viestin:

Jos kiotolainen kysyy ”haluatko kupin teetä”, hän ei ole täyttämässä teekuppiasi vaan toivoo, että lähtisit kotiisi.

Kirjoittamattomia sääntöjä ei kolmessa kuukaudessa opi. Japani, vastakohtien hämmentävä keitos sai monesti retkeläisten päät pyörälle. Ikiaikaisten temppelien rauha ja pilvenpiirtäjien välkkyvät neonvalot, minimalismi ja toisaalta vimmattu kuluttaminen elävät siellä rinta rinnan.

Tuija Kauppinen ja puolisonsa Ilkka pyörineen.

Vaikka Etelä-Korean Busani on vain kuuden tunnin lauttamatkan päässä Japanin Fukuokasta, auringon nousun maassa opitusta ei siellä ole hyötyä. Säännöistä joustetaan eikä omotenashista ei ole tietoakaan, paikallinen ajotyyli hirvittää, ja ruoka on niin tulista, ”että tuntuu kuin olisin tunkenut suuhuni takkatulessa pyöritetyn hiilihangon”.

Kauppisen kuuleman havainnollisen esimerkin mukaan Japania voisi verrata luokan eturivin kilttiin ja huomaavaiseen oppilaaseen, kun taas Etelä-Korea muistuttaa takarivistä huutelevaa, myöhästelevää huliviliä. Molemmat ovat omalla tavallaan hurmaavia.

Reissun kauhunhetket koettiin aivan viime metreillä Incheonin lentoaseman aulassa, kun tilassa alkoi levoton liikehdintä, huudot ja kirkuminen kaikuivat, eivätkä poliisit pystyneet hallitsemaan tilannetta. Kauhukuvat vilistivät mielessä, tulipalo, terroristi-isku!? Ei onneksi, vaan supersuosittu k-pop-artisti, joka mustissa silmälaseissa ja syvään vedetty huppu päässään vilahtaa ohi.

Pariskunnalta on monesti kysytty: ”Miksi matkustatte pyöräillen?” Selitän vapaudesta mennä minne haluan, elämän yksinkertaisuudesta, ympäröivän maailman havainnoinnista kaikin aistein, kiinnostavista kohtaamisista. Tästä kaikesta tunnen päässeeni osalliseksi, kirjaa ahmiessani.

Tuija Kauppinen: Pyörilllä päästään. Polkupyörillä pitkin Japania ja Etelä-Koreaa

Kirjapaja, 2026. 204 s. https://kirjapaja.fi/etusivu/

Teoksen loppuun on koottu hyödyllistä tietoa pitkää matkaa suunnitteleville.