Kalevi Jäntin palkinnot kahdelle nuorelle lupaavalle kirjailijalle

Niko Hallikainen romaanillaan Suuri märkä salaisuus ja Aino Vähäpesola romaanillaan Suurenmoinen epävire voittivat vuoden 2023 Kalevi Jäntin säätiön palkinnon.

Niko Hallikainen ja Aino Vähepesola palkinnon perustajien
Hildur ja Jalmari Jäntin seurassa. Kuva: Hannele Salminen

WSOY:n pääjohtaja, professori Jalmari Jäntti ja rouva Hildur Jäntti perustivat vuonna 1942 säätiön ja kirjallisuuspalkinnon nuorena kuolleen poikansa muistoksi. Kalevi Jäntin säätiön tarkoituksena on suomalaisen kaunokirjallisuuden edistäminen palkitsemalla nuoria kirjailijoita. Palkinnon on nyt saanut 136 kirjailijaa.

Säätiön palkintolautakuntaan kuuluvat puheenjohtaja, kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko sekä jäseninä VTT Anna Alanko, VTM Leena Alanko, professori Jyrki Nummi, kustantaja, fil.tri h.c. Touko Siltala ja runoilija, taiteilijaprofessori Saila Susiluoto.

Raadin luettavaksi lähetettiin kaikkiaan 39 teosta, joiden tekijät ovat alle nelikymppisiä ja julkaisseet korkeintaan kolme teosta. Palkintosumma oli yhteensä 40 000 euroa, joten kumpikin kahdesta palkitusta saa 20 000 euroa.

”Mielikuvitus on kaikki mitä mulla on”

Niko Hallikainen (s. 1989 Helsingissä) seuraa vimmaisella, omintakeisella kielellään nuoren pojan varttumista Itä-Helsingin lähiössä toisessa romaanissaan Suuri märkä salaisuus. En muista, milloin yksinäisyys, köyhyys ja puberteetin riivaama keho olisivat saaneet näin hyperrealistisesti ja samalla surrealistisesti kuvatun muodon.

Sanoilla on voimia, ne horjuttavat sisälläni jotain, mikä juuri hajosi ja alkoi laajeta.

Romaani rakentuu lyhyistä kappaleista, joissa tarkat huomiot ympäristöstä ja tapahtumista kietoutuvat pojan ajatuksenvirtaan, fantasioihin ja unelmiin. Näin syntyy ulkoisen ja sisäisen välinen vuoropuhelu, jossa universumi saa uusia muotoja ja taipuu outoihin asentoihin.

Raati ylisti romaanin maagista kertojanääntä. ”Se yhdistää lapsen vilpittömän tajunnan korkean runollisiin jumal- ja enkelinäkyihin, villeihin unimaisemiin ja viiltävän tarkkoihin havaintoihin eriarvoisuudesta. Kertoja ei kaihda korkeaa retoriikkaa: hänen kielensä kukkii ylettömänä, provosoivana ja yllätyksellisenä”.

Takapihalla, peruskoulun lapasesta riistäytyneiden päättäjäisbileiden viimeisellä yksinäisellä tupakalla poika ennustaa vierellään tupakantumppeja nokkivalle fasaanille: Jokin tässä maisemassa, jonka sisällä olen, viestii, että mulla tulee aina olemaan vähän vaikeaa. 

Minä puolestani ennustan, että jo esikoisteoksestaan Kanjoni kiitoksia saaneen kirjailijan vimmainen ääni on tullut jäädäkseen kirjalliselle kentälle.

https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/11/niko-hallikainen-suuri-marka-salaisuus.html

Arjen kauneudesta ja sen pyhistä hetkistä

Samoin kuin Hallikaisen esikoinen kirjailijan ja kustannustoimittajan Aino Vähäpesolan (s. 1994 Espoossa) esikoisteos Onnenkissa sai paljon kiitoksia niin lukijoilta kuin kriitikoilta. Teos nousi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi vuonna 2019. Niinpä hänen uutta teostaan odotettiin innolla.

Hallikaisen vimmaisen, moniin suuntiin sinkoilevan teoksen jälkeen Vähäpesolan nyt palkittu Suurenmoinen epävire (Kosmos) tuntuu rauhaisalta suvannolta, jonka taustalla soi Bachin urkukoraali. Kirjailijan kiireetön, yksityiskohdissaan tarkka kerronta ylistää arjen pieniä asioita, läheisyyttä ja ystävyyttä.

Romaani seuraa kolmikymppisen kustannustoimittaja Viivin ja hänen tuttavapiirinsä arkea intiimisti läheltä. Viivi on saanut työstettäväkseen Urkujen historian, Johanneksen elämäntyön. Suurenmoista epävirettä lukiessa oppii myös tämän soittimista mutkikkaimman historiaa ja valmistusta.

Johannes suree pilvipalveluihin kadonnutta sivistystä. Hänen mielestään nykyaika on kadottanut niin mysteerit kuin kädentaidotkin. Johannes itse näkee ihmeitä kaikkialla, ennen kaikkea taiteessa ja luonnossa.

Vaellusretkellä pohjoisessa Viivin kumppani Manukin törmää mysteeriin pysähtyessään tarkastelemaan pienenpientä vaaleanpunaista kanervankukkaa: Nyt se on lopullista. Mä uskon Jumalaan. Kanervankukka ei voi olla olemassa jotenkin itsestään. Ei mikään näin pieni ja yksityiskohtainen.

Viivinkin maailma rakentuu pienistä asioista: Sanottiin, ettei ollut pieniä rooleja vaan ainoastaan pieniä näyttelijöitä. Kaikki sujui hyvin, kun rajasi maailmasta alueen ja laittoi sen niin kauniiksi kuin pystyi.

Vähäpesolan lauseista säteilee hiljaista viisautta, lämpöä ja ymmärrystä meitä vaillinaisia, epävireisiä ihmisiä kohtaan. Palkintoraadin mukaan ”Vähäpesola kuvaa arkea, kuolemaa ja elämän pieniä yksityiskohtia viisaasti ja tarkkojen havaintojen kautta, ja niin lämmöllä, että teos jää soimaan lukijan mieleen kirkkaana ja lohdullisena”.

On hienoa, että asiantunteva raati löytää vuodesta toiseen kirjoja, joiden tekijöistä moni jää kirjallisuutemme historiaan. Kalevi Jäntin palkinnon ovat aikoinaan saaneet muiden muassa Eeva Joenpelto, Pentti Saarikoski, Leena Krohn, Rosa Liksom, Kari Hotakainen, Sofi Oksanen, Katja Kettu ja Iida Rauma. Lista osoittaa, että uudet palkitut ovat hyvässä seurassa. Onnea voittajille!

Niko Hallikainen: Suuri märkä salaisuus. Otava. 2023. 392 s.

Aino Vähäpesola: Suurenmoinen epävire. Kosmos. 2023. 247 s.