Marita Liulia: Marita Liulian opas taiteilijalle ja tuottajalle

Pieni kirja täynnä painavaa asiaa

Marita Liulian opas taiteilijalle ja tuottajalle perustuu hänen pitkään kokemukseensa kansainvälisesti menestyneenä taiteilija-ohjaajana. Se vastaa kysymyksiin kuten Miten taiteilijaksi tullaan? Miten taiteilijana toimitaan? Entä miten luovia taidemaailman rakenteissa?

Olen kauhistellut jo vuosikymmenten ajan sitä, kuinka taideopetuksessa laiminlyödään työelämätaitojen opettamista. Olisin itse tarvinnut tämän kirjan jo silloin kun aloin haaveilla taiteilijan urasta. Toivon, että siitä on hyötyä niille, jotka ovat matkansa alussa tai tienhaarassa.

Kannen maalaus: Black Planet

Kun Marita Liulia lapsena joutui vuosiksi sairaalasängyn vangiksi, kirjat, kynät, piirustuslehtiö ja pieni levysoitin tulivat avuksi. Ne veivät hänet taiteen ihmemaahan, jota hän ei ole sen koommin jättänyt. 

Hän jakaa nyt kokemuksiaan, tietojaan ja käytännön neuvojaan elävästi kirjoittamassaan teoksessa Marita Liulian opas taiteilijalle ja tuottajalle (Vastapaino).

Hän analysoi myös tarkkanäköisesti taiteen lähihistoriaa nousukaudesta, jolloin taide porskutti aallonharjalla, nykytilanteeseen, jossa kassan pohja häämöttää. 

Kun tukiaisten aika on ohi, eikä tekoäly piittaa tekijänoikeuksista, taiteilijat ajautuvat työttömiksi. Jotain olisi syytä tehdä. Tähänkin hän tarjoaa ideoita.

Liulia on elävä esimerkki siitä, miten pärjätä vaikeissakin olosuhteissa. Hän korostaa monipuolisuuden, verkostoitumisen ja kansainvälisyyden merkitystä taiteilijan kuoppaisella tiellä. Hän on itse vieraillut 70 maassa, joista viiteenkymmeneen vienyt näyttelyjään ja esityksiään.

Verottajan silmissä taiteilija on joko työtön työnhakija tai yrittäjä. Mutta miten yrittää, jos tilanne on lähes sama kuin Liulian tapauksessa parikymmentä vuotta sitten: ”En saanut opiskeluaikanani tuntiakaan työelämätaitojen opetusta yhdessäkään korkeakoulussa.” Hän ehdottaakin, että taiteilijan olisi tämän vuoksi hankittava lisäopintoja talous- ja markkinointipuolelta.

Liulia kritisoi silloin tällöin esiin pulpahtavaa erottelua ”vakavasti otettavan” ja kaupallisen taiteen välillä. Kaiken järjen mukaan taiteen mainonnan ja markkinoinnin tulisi tänä päivänä olla arvostettua ammattitaitoa eikä ”itsensä myymistä”. Anselm Kiefer taidetehtaineen on esimerkki korkealaatuisesta historiaa ja filosofiaa kommentoivasta taiteesta ja sen myymisestä.

Kun työprojektit kasvavat, taiteilijan kannattaa harkita yrityksen perustamista. Liulian päätyönä on ollut laajojen, temaattisten ja monialaisten näyttelyjen valmistaminen museoihin. Elämäntaitoon keskittyvä Marita Liulia Tarot, sekä maailman uskontoja naisen näkökulmasta tarkasteleva Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä ovat hienoja esimerkkejä, miten taideprojekti voi laajeta peleiksi, kirjoiksi ja videoiksi.

Marita Liulia on palkittu Pro Finlandia -
mitalilla. Kuva: Marjo Lampila

Liulia on ollut edelläkävijä mediataiteen ja digitaalisten uusien jakelualustojen alueella. Tutkimus on oleellinen osa hänen teostensa pohjatyötä sekä yhteistyö insinöörien ja ohjelmoijien kanssa, joka on jatkunut koko nelikymmenvuotisen uran ajan. Tällä hetkellä yhdessä tutkitaan tekoälyn mahdollisuuksia.

Rahoitus se vasta luovuutta vaatiikin! -otsikon alla Liulia kertoo keränneensä pikku purosista rahoitusta omille taidetuotannoilleen. Palat löytyvät yhdistelemällä tietoa, taitoa ja intuitiota, jonkinlaista vainua. Sitten pitää vain löytää oikeat ihmiset, ja verkostosta löytyy aina joku, jolta kysyä neuvoa. Hänen mukaansa jokaista teosta, tuotantoa tai näyttelyä varten rahoituksen joutuu aina keksimään uudelleen.

Albert Einstein tiesi, että luova työ vaatii intuitiota, hiljaista tietoa, jota taiteilijan kannattaa sisällään kuunnella: Logiikka vie A:sta B:hen. Intuitio vie kaikkialle. Ainoa todella arvokas asia on intuitio. Mutta se ei yksinään riitä, sillä taiteenteko vaatii lahjakkuutta, opiskelua, sinnikkyyttä ja kovaa työtä.

Silti eteen tulee hetkiä, jolloin epäilys valtaa taiteilijan mielen: kannattaako jatkaa, onko minulla tarpeeksi lahjoja, kiinnostaako työni ketään? Liulia kehottaa silloin ottamaan aikalisän ja tekemään jotain ihan muuta. Hän kuvaa omia niin ylä- kuin alamäkiään rehellisesti ja antaa näin ohjeilleen konkreettista taustaa.

Sitä paitsi kriisit saattavat johtaa uuteen, luovaan suuntaan, ja ratkaisu löytyykin yllättävältä taholta. Oppaan loppuun Liulia on koonnut perusteellisen Tuotantomuistion, jossa hän toteaa, että takapakit ja vaikeudet ovat tärkeä osa luovaa prosessia. Toisinaan ne osoittautuvat onnenpotkuiksi ja syntyykin jotain ihan uutta.

Olipa aikamoinen, hyödyllinen pakkaus tietoa, taitoa ja kokemuksia taiteen ihmemaasta. Oppaansa lopussa Marita Liulia toivottaa lukijalle hyvää matkaa ja toteaa, että ihminen yllättää aina. Sinäkin yllätät vielä itsesi. Hän tietää kantapään kautta, että rajansa löytää vain kokeilemalla.

Taiteilija perustaa Maria Liulia Galleryn syyskuussa Helsingin Kallioon. Siellä järjestetään myös eri alojen taiteilijoiden kanssa keskustelutilaisuuksia kirjan teemoista. Hänen ensimmäinen vieraansa on muusikko Isaac Sene. Täältä lisää tietoa: https://www.maritaliulia.com/

Marita Liulia: Marita Liulian opas taiteilijalle ja tuottajalle. Vastapaino. 2025. 232 s. https://vastapaino.fi/