Veikko Halmetoja: Tuomo Saali – Maailman laidalla

”Olen vuorifriikki”

 Tuomo Saali vie katsojan mahtavien luonnonnäytelmien äärelle intensiivisillä maalauksillaan, joissa kaikki tuntuu olevan liikkeessä. Nyt teoksiin voi tutustua hänen 2020-luvun tuotantoa esittelevässä komeassa taidekirjassa Maailman laidalla – Far Reaches of the World.

Maalauksissani tärkeässä roolissa on materiaalisuus. Tutkin öljyvärin fyysisiä, rajattomilta tuntuvia mahdollisuuksia tehdä näkymättömästä näkyvää. Maisema, jota maalaan, ei ole sellaisena olemassa, ja samalla se on tunnistettava olemassa olevaksi.

Galleria Halmetojan julkaisusarjan 13. suomen- ja englanninkielinen teos syntyi galleristi Veikko Halmetojan halusta koota yhteen Tuomo Saalin teoksia, joihin hän tutustui lähemmin kahden Saalin näyttelyn yhteydessä. Kesytön maa (2023) ja Maailman laidalla -näyttelyt veivät pienen vaeltajan henkeäsalpaavien näkyjen sisään.

Saalin teokset eivät kuitenkaan ole vain upeita maisemamaalauksia, vaan kuten Halmetoja kirjoittaa: ”Hänen maisemansa on värisommitelma, klassisen maalauksellinen pinta, joka välillä lähestyy miltei abstraktiota ja tavoittaa informalismin hienoimpia muotoja.”

Halmetoja haastatteli Saalia julkaisuunsa tämän Vallilan työhuoneella keväällä 2026. Keskustelu avaa taiteilijan pitkää taivalta 1970-luvun Savonlinnan taidelukiosta  jo pitempään jatkuneen aihepiirin pariin.

Ateneumissa sijainnut Suomen Taideakatemia tarjosi hyvät edellytykset opiskelulle. Tie taiteilijaksi ei kuitenkaan ole tasainen kuten Saali toteaa: ”Hyvin usein työskennellessäni minulla oli niin sanotusti pallo hukassa. Silloin pidin tauon ja menin katsomaan maalauksia Ateneumiin.”

Saali kertoo aina peilanneensa maalaamistaan taidehistoriaan. Siitä todistaa sekin, että työhuoneella hänen maalipurkkiensa, -tuubiensa, siveltimiensä sekä keskeneräisten ja valmiiden teostensa väliin seinälle on ripustettu juliste espanjalaisen barokkimestari Diego Velázquesin teoksesta Prinssi Baltasar Carlos ratsailla.

Akatemian opettajapersoonista hänelle on jäänyt erityisesti mieleen Rafael Wardi. Kun Saali oli päässyt vierailemaan taiteilijan Merikasarmin studiolle, hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja kyseli tältä monenlaisia teknisiä yksityiskohtia, kuten mitä maalinesteitä Wardi käyttää yms. ”Hän vastasi, hetken mietittyään, että näin keväällä kaikki on keltaista.”

Saali on itse opettanut pitkään ja viihtynyt työssään nuorten parissa. Sattuman kautta hän päätyi vetämään maalauskurssia presidentin kansliassa. Tarja Halonen innostui maalaamisesta jo ensimmäisellä kerralla ja jäi vakituiseksi oppilaaksi.

Kun Halmetoja kysyy, mitä mieltä Saali on siitä, että nuoremmat kollegat ovat kutsuneet häntä alkemistiksi, jonka teoksia on mahdoton jäljitellä, hän toteaa, ettei väite ehkä tuulesta temmattu ole: ”Koko taiteilijanurani ajan olen tavallaan maalaamalla tehnyt empiiristä tutkimusta nimenomaan maalaamisesta.”

Tuomo Saali teoksensa Sublime äärellä näyttelynsä avajaisissa.

Saalin teokset tuntuvat olevan jatkuvassa liikkeessä. Vesimassat syöksyvät katsojaa kohti, pilvet karkaavat pyörteillen ja hukuttavat vuoret utuunsa, valo vaihtuu alati. Tässä suuressa luonnonnäytelmässä öljyväri juhlii, toteuttaa itseään niin ohuen ohuena kuin klimpeiksi paakkuuntuneena. Maanläheisistä väreistä syntyy autenttinen tunnelma.

Saali luottaa maalatessaan intuitioon: ”Pitkän kokemuksen myötä taiteen tekemisen luonne on ainakin itselläni muuttunut enemmän tiedostamattomaan tietoon perustuvaksi toiminnaksi.” Hän vertaa tätä hyppäämiseen tai putoamiseen virran vietäväksi: ”Koskaan en tiedä, minne seuraava pyörre minut vie.”

Saalin maisemissa esiintyvä pieni vaeltaja on monesti tällaisen tilanteen edessä, uskallanko ylittää tuon joen, kiivetä tuolle jyrkänteelle? Taiteilija ei enää kiellä, että vaeltaja on hänen alter egonsa.

Saali tunnustaa olevansa ”vuorifriikki”, joka patikoi Euroopan vuorilla. Kauan sitten Dolomiiteilla hän katseli pieniä ihmisiä vaeltamassa suuressa maisemassa. ”Mieleeni tulivat Tove Janssonin kuvitukset Muumi-kirjoissa. Mietin kuvia, joissa pieni otus tuijottaa mereltä nousevaa valtavankokoista myrskyä. Näin syntyi vaeltaja.”

Saattaa olla, että tulevaisuudessa joudumme jättämään hyvästit pienelle vaeltajalle, jolla on ollut tärkeä rooli määrittää mittakaavaa maisemissa: ”Minulla on kuitenkin etiäinen siitä, että vaeltaja tulee lopulta poistumaan näyttämöltä. Annan sen kuitenkin tapahtua luonnollisesti, pikkuhiljaa ja pakottamatta,”

Yksityiskohta teoksesta Far Away.

Minä sen sijaan sukellan vuorostani kirjan maisemiin patikoimaan, vaikka tiedän, että Kauas on pitkä matka. Vaativa polku vie voimia polttavan Auringon alla, sillä Tiettömällä tiellä ollaan Luonnon armoilla. Ajatukseni katoavat Taivaan tuuliin kun ponnistelen Yhä ylemmäs. Tunnen kokeneeni Hetken ikuisuutta, kun vihdoin seison Maailman laidalla.

Kun näyttelyt päättyvät, teokset katoavat ostajien kokoelmiin, taiteilijan tai gallerian varastoihin. Onneksi maalausten taikapiiriin pääsee avaamalla taidekirjan kannen ja antamalla teosten viedä mennessään. Tämän Maailman laidalla -kirja tekee vakuuttavasti.

Veikko Halmetoja: Tuomo Saali – Maailman laidalla, Far Reaches of the World. Halmetojan julkaisusarja. 2026. 112 s. Kirjan voi ostaa galleriasta. https://galleryhalmetoja.com/

Tuomo Saalin näyttely Maailman laidalla on esillä Galleria Halmetojassa 22.11. saakka.