Kohtauksia eräästä avioerosta
Ebba
Witt-Brattström kuvaa runomuotoisessa romaanissaan Vuosisadan rakkaussota raastavaa avioerokriisiä, jossa ei ole
voittajia, ainoastaan häviäjiä.
Ruotsalainen Ebba
Witt-Brattström on Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden
professori. Hän on kirjoittanut useita tietoteoksia, mutta dialogiromaani Vuosisadan rakkaussota (Into) on hänen
kaunokirjallinen debyyttinsä.
Witt-Brattström on ollut perustamassa Ruotsiin
Feministinen aloite -puoluetta, ja Expressen-lehti onkin kuvannut häntä ”soihduksi
patriarkaalisessa pimeydessä.”
Hänen riitaisa avioeronsa vuonna 2014 kirjallisuudentutkijan,
Ruotsin Akatemian jäsenen Horace
Engdahlin kanssa 25 vuoden avioliiton jälkeen keikkui pitkään lööpeissä.
Aineksia ja näkökulmaa romaaniin on siis omasta takaa. Witt-Brattström
on omistanut kirjansa Märta Tikkaselle
ja August Strindbergille,
avioliittohelvettien asiantuntijoille.
Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina onkin selvästi ollut uuden romaanin
innoittaja.
Eikö mikään lähes neljässäkymmenessä vuodessa ole naisten
ja miesten välisissä suhteissa muuttunut? Ovatko miehet todella Marsista ja
naiset Venuksesta. Siltä tuntuu Vuosisadan
rakkaussotaa lukiessa. Se kuvaa julmaa asemasotaa, jossa rintamalinjat on
vedetty ja veitsiä teroitettu pitkään.
 |
| Ebba Witt-Brattström on kirjoittanut useita kirjoja muun muassa Edith Södergranista. Kuva:Teemu Kiviniemi |
Romaanin rakenne on jäykkä, se perustuu vuoropuhelulle,
joka tykittää Miehen ja Naisen yhä julmemmaksi käyviä syytöksiä toisiaan
vastaan tyyliin:
”Nainen sanoi:
Sinä olet
terminaattori
joka on
ohjelmoitu levittämään kauhua ja tuhoa
elämäämme.
Mies sanoi:
Oikeat naiset
tietävät
miten sopeutua
miehen
luontaiseen haluun
tavoitella
ylivoimaa.”
Tästä asetelmasta on vaikea edetä mihinkään suuntaan. Pariskunta
elää välitilassa: he eivät kykene eroamaan, mutteivät myöskään aloittamaan
alusta puhtaalta pöydältä. Tosin ei siihen aitoa halua tunnu kummaltakaan
löytyvän. He torppaavat vuorotellen toistensa haparoivan yrityksen sovinnon,
tai edes välirauhan, rakentamiseen.
 |
| Sanna Kananojan maalaus Välitila. |
Mies ja Nainen ovat molemmat kunnianhimoisia
kulttuurivaikuttajia, joten heidän välisensä kilpailu ja valtapeli lisäävät vuororiitelyyn
pökköä pesään. Mies kysyy: ”Tahdotko
sammuttaa lyhtyni / jotta itse loistaisit paremmin.” Kun kuvioon tulevat mukaan
syytökset fyysisestä väkivallasta – ”sisko
huomasi tänään uimahallissa mustelmani” – sävy synkkenee entisestään.
Dialogi pongahtelee pingispallon lailla ja toistaa jo
sanottua vain hieman muunnellussa muodossa. Draaman kaarta ei näin synny.
Ripauskin vaikka synkkää huumoria olisi myös maustanut tarinaa elävämmäksi.
On kirjalla toki ansionsakin. Se kuvaa viiltävän tarkasti
ja aidosti tunnelmia, jotka jokainen eron kokenut tunnistaa. Näin se antaa
vertaistukea: muutkin ovat saman myllyn läpi käyneet.
”Nainen sanoi:
Elämänmittaisen
suhteen raunioilla kulkeminen
saa epäilemään
ettei mitään yhteistä
rakennusta
koskaan
ollutkaan.”
Tuohon en usko. Kyllä rakennus oli, sillä vain
intohimoinen rakkaus voi tuottaa näin syvää katkeruutta ja vihaa.
Ebba
Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
(Århundradets
kärlekskrig). Kirjan on elävästi suomentanut Jaana Nikula, joka sai vuonna 2017 Erkki Reenpää -palkinnon. Into, 2018. 173 s
Sanna Kananojan näyttely Välitila Galleria Katariinassa on avoinna 25.3. saakka.
