Kulttuurit törmäyskurssilla
Katja Keisalan esikoisteoksessa Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille
haaveet särkyvät toinen toisensa jälkeen. Monikulttuurisen avioliiton vastoinkäymiset
paljastavat, ettei suomalainen arki suju salsan tahtiin.
Missä sinä olit silloin, kun minä ajattelin itsemurhaa?
Katja Keisalan romaani Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille (Atena) sivuaa kirjailijan omaa elämää ja kuuluu tätä nykyä suosittuun autofiktiiviseen koulukuntaan. Tämä houkuttaa lukijan pohtimaan, mikä kerrotusta on totta, mikä tarua? Suurin osa on varmaan faktaa, sillä kuka keksisi päästään näin surkuhupaisia kommelluksia?
Teos kertoo myös oman versionsa ”Vuosisadan rakkaustarinasta”, genrestä, jonka Märta Tikkanen vakuuttavasti aloitti.
Tarina alkaa, kun mustatukkainen, komeahko
mies, jolla on pehmeät huulet, joutuu bussin töytäisemäksi puolustaessaan tarinan
minäkertojaa humalaisen miehen kopeloinnilta.
Kaksi nuorta, kaunista, mutta köyhää ihmistä löytää
toisensa: suomalainen minä ja kuubalainen sinä, jolle minäkertoja tarinansa
osoittaa. Heillä ei ole varaa huvituksiin, mutta ilmaista lystiä piisaa
lakanoiden alla piehtaroidessa. Olo on auvoista, kunnes kuubalaiset kondomit
tekevät temppunsa.
Minää se ei haittaa, sillä syntymäperheestään eron ottanut
nainen on kaivannut kuubalaisten mainostettua yhteisöllisyyttä ja elämäniloa.
Alkuun lapsiperheen elämä sujuukin toiveiden mukaan. Vieraita lappaa
eksoottista kuubalaista aviomiestä ihmettelemässä.
Keskeiselle sijalle nousee kuitenkin siipan parin
kuukauden Suomessa oleskelun aikana hankkima monikulttuurinen ystäväpiiri ja
sen yhteisöllisyys. Pian selviää, ettei se vastaa siihen ladattuja odotuksia. Yhteisöllisyys
teettää paljon työtä, jatkuvaa ruoanlaittoa ja kustannuksia. Sen nimissä jotkut
alistetaan muiden, yleensä miesten, resurssiksi.
Minäkertoja tekee väitöskirjaa monikulttuurisista
avioliitoista, mutta huomaa omien ja haastattelemiensa pariskuntien kokemusten
perusteella, etteivät hänen alkuoletuksensa pidä paikkaansa. Hän oli toivonut
voivansa osoittaa, että monikulttuuriset parisuhteet
mahdollistavat vallitsevista sukupuolirooleista vapautumisen ja aivan
uudenlaisten suhteiden rakentamisen.
 |
| YTT Katja Keisala toimii tutkijana ja opettajana. Kuva: Jonne Räisänen |
Käy ilmi, että sukupuoliroolit vain vahvistuvat näissä avioliitoissa. Tasa-arvo jää kaukaiseksi haaveeksi. Pehmeähuulisella riittää menoja, kotitöihin hänellä ei ole aikaa. Puhelimeen hän ei vastaa ja katoaa joskus vuorokausiksi ilman selityksiä. Lupauksistaan hän ei pidä kiinni.
Kun vaimo ei suostu poseeraamaan kameran edessä
kuubalaiseen tapaan työntämällä rintansa ulos, repimällä kaula-aukkoa alemmas
ja pyllistelemällä, pehmeähuulinen tokaisee loukkaavasti: Sinä olet niin suomalainen.
Keisala puolestaan kirjoittaa niin eloisasti, että
lukiessa tuntuu kuin istuisin viinilasillisella ystävän kanssa, joka
luottamuksellisesti paljastaa sielunsa syövereitä, myöntää katuvansa
sinisilmäisyyttään ja herkkäuskoisuuttaan. Keisala ei kuitenkaan vuodata
valitusvirttä vaan kuvaa kulttuurien törmäilyä sarkasmilla ja jopa huumorilla.
Jälkikäteen näin voi tehdä, mutta tapahtumien pyörteissä minäkertojan
usko siihen, että rakkaus kantaa, alkaa horjua. Kahden pienen lapsen hoito,
pesuveden lämmittäminen liedellä ja vanhan rintamamiestalon loputon remontti
alkavat syödä hänen voimiaan.
Miksi tämän täytyy aina olla tällaista? Miksi sinä et voi olla iloinen? pehmeähuulinen elämäniloinen aviomies ihmettelee vaimon (oikeutettuja) valituksia. Kaiken kukkuraksi kaikkeen tyytymätön kuubalainen anoppi ilmestyy torppaan ja ajaa tilanteen kuilun partaalle: anopin vierailun jälkeen sain mielenterveysdiagnoosin, mielialalääkereseptin, terapialähetteen ja vuoden sairasloman.
Kuubalaisen miehen januksenkasvot alkavat paljastua. Torppaan tupsahtaa siipan ystävä, erään Maijan Suomeen luotsaama Masculino Kuubasta koettelemaan onneaan. Avioliittosuunnitelmat Maijan kanssa kuitenkin kariutuvat, sillä osoittautuu, että Masculinolla on jo vaimo ja lapsi Kuubassa.
Tässä ei Masculinon mielestä ole mitään ihmeellistä. Maijan kosiminen oli
ymmärrettävä pikemminkin rakkauspuheena kuin petoksena. Alkuun
kunnolliselta vaikuttanut Masculino paljastuu pahimmanlaatuiseksi
häntäheikiksi.
”Miehellä on miehen
tarpeet”, Masculino puolusteli, nosti olkapäitään ja avasi kämmenensä
nivustensa edessä, pikkurillit osoittivatkin suoraan tarpeisiin.
Tässä vaiheessa kulttuurit ovat törmäilleet jo niin
monesti, että minäkertojan omatkin epäilykset heräävät. Pariskunta yrittää
silti vielä kerran, sillä rakkaus on tunnetusti sokea. Kalajoen särkillä
vietetyn romanttisen loman jälkeen paljastunut salaisuus laittaa kuitenkin
elämän palaset uuteen järjestykseen.
Kun pehmeiden huulien, salsan ja mojitojen huuma
hälvenee, ”itsekäs ämmä” oppii vihdoin pitämään puoliaan. Lohdutin itseäni sillä, että sinun itsekeskeisyydelläsi varustettu mies
pystyisi varmasti huolehtimaan itsestään.
Katja
Keisala: Kuubalainen
serenadi unelmoiville naisille. Atena, 2021. 297 s.
