Esikoisromaani Shuggie Bain vei Booker-raadilta jalat alta
Douglas Stuartin Booker-palkittu Shuggie Bain, kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin
perustuva kertomus nuoren pojan rakkaudesta alkoholisoituneeseen äitiinsä
riipaisee raadollisuudellaan. Samalla teos on lohdullinen tarina
selviytymisestä.
Sun on nyt
yritettävä sulautua paremmin joukkoon. Sun on yritettävä olla niin kuin ne
muutkin vajakit.
Elämä ei jakanutShuggie Bainille valttikortteja. Päinvastoin. Kriitikkojen ylistämä ja lukijoiden rakastama teos Shuggie Bain (WSOY) kertoo pienen, homoseksuaalin pojan rankan tarinan. Samalla Thatcherin köyhdyttämästä Glasgow’n työväenluokan elämästä 1980-luvulla syntyy häkellyttävän armoton kuva.
Romaani starttaa vuonna 1992, kun 16-vuotiaan Shuggien aamu ruokamarketin tiskin takana uuvuttaa. Hän on saanut hoidettavakseen paitsi oman leikkele- ja juustotiskinsä myös sairastuneen työkaverinsa grillipisteen.
Päivä ei voi alkaa hyvin, jos seurana on
seitsemänkymmentä raakaa broileria, ja juuri tänään ne laimensivat hänen
haaveittensa suloisuutta.
Tuossa vaiheessa Shuggie on jo selvinnyt pahimman yli. Hän asuu yksin ja käy koulua silloin, kun hänellä oli varaa olla tekemättä töitä marketissa.
Douglas Stuart on kertonut halunneensa opiskella kirjallisuutta,
mutta opettaja oli todennut, ettei se hänen taustallaan varmaan onnistuisi.
Niinpä Stuartista tuli muotisuunnittelija. Ja Booker-voittaja.
Intron jälkeen varsinainen tarina alkaa kymmenisen vuotta
aiemmin Skotlannin köyhtyneessä länsiosassa. Glasgow’n teollisuus on ajettu
alas, tehtaita, valimoja ja varustamoja on suljettu. Miehet ovat jääneet
työttömiksi, ja slummeihin jäljelle jääneellä nuorisolla ei ole tulevaisuutta.
Elämä on kituuttamista vähillä armopaloilla. Kun viikon tukirahat
on käytetty, kaasu- ja muita kolikoilla käyviä mittareita keplotellaan auki ja niistä
pihistetään viimeisetkin pennoset. Stuart kuvaa raadollista elämänmenoa
eläytyen, intiimeimpiäkään yksityiskohtia kaihtelematta.
Näissä karuissa tunnelmissa Shuggien äiti Agnes sipsuttelee
ylpeästi korkokengissään ja viininpunaisessa samettimekossaan. Vuokrakasarmien
kaunotar muistuttaa etäisesti Liz
Tayloria eikä tunne kuuluvansa slummien köyhään väkeen.
Hän elää kolmen lapsensa, viisivuotiaan Shuggien ja häntä
vanhempien sisarusten veli Leekin ja sisko Catherinen kanssa vanhempiensa
luona. Iso Shug, hänen puolisonsa, häippäsee toisen naisen matkaan. Hän jättää
jälkeensä epätoivoisen kysymyksen, johon ei löydy vastausta:
Mikset sä
rakastanu mua niin paljon, että oisit ollu juomatta?
Agnesin ja Shuggien välinen kiintymys kiemurtelee kirjan
punaisena lankana, mutta Stuart luo elävää ajan- ja paikankuvaa myös muiden
perheenjäsenten vaiheista. Kukin heistä etsii lohtua ja rakkautta omalla
tavallaan. Yöllä taksia ajava Iso Shug saalistaa ja käyttää hyväkseen heikompiaan.
Rankka elämä raaistaa.Glasgow'ssa syntynyt Douglas Stuart asuu
nykyisin New Yorkissa miehensä kanssa.
Kuva: Clive Smith / WSOY
Veli Leek katoaa omiin maailmoihinsa lyijykynän ja lehtiön kanssa. Hän taltioi näkemäänsä ja sen vastapainona unelmiaan taitaviin piirroksiinsa.
Stuart ei kauhistele eikä paisuttele elämänmenon raadollisuutta.
Hänellä on taito yhdistää kauheus ja inhimillinen välittäminen. Hän ei tuomitse
vaan ymmärtää ihmisiään, joiden on elettävä niillä vähillä eväillä, jotka
heille on suotu.
Agnes turvautuu paitsi pieneen Shuggieen, oluttölkkeihin,
joita hän piilottelee ympäri asuntoa ja joista hän lorauttelee pitkin päivää
huikkia teemukiinsa. Agnes haluaa ”elää vähän”, toisin sanoen vetää kännit.
Pieni Shuggie hoivaa äitiään, yrittää piilottaa häneltä
avustuskupongit, jotta saisi ostettua vähän ruokaakin. Vahtii setiä, joita ilmaantuu
asuntoon kassiensa kanssa. Shuggie tiesi, että hänen läsnäolonsa vaikeutti pahojen aikeiden toteuttamista.
Shuggiella on omiakin ongelmia. Hänen on annettu ymmärtää,
ettei hän ole ”normaali”, muttei hän tiedä, mikä hänessä on vikana. Kiusattua
poikaa halvennetaan armottomasti: homppeli, hinttari, neiti, sanat kaikuvat
hänen perässään. Leek yrittää opettaa Shuggieta kävelemään ja puhumaan ”muiden
vajakkien tavoin” siinä onnistumatta, vaikka Shuggie sinnikkäästi yrittää näitä
taitoja opetella.
Laura
Jänisniemi suomentaa oivallisesti kielirekisterin eri sävyt slangista kirjakieleen. Hän
tavoittaa Stuartin lempeän ja inhimillisen tekstin poljennon sekä jännityksen
ja draaman, joita arjen vastoinkäymiset synnyttävät.
Kohtaukset vaihtuvat kuin huomaamatta tilanteesta
toiseen. Romaania lukiessa tuntuu kuin katsoisin elokuvaa, jonka Stuartin ilmeikäs
kieli teoksen sivuille heijastaa. Niinpä ei olekaan ihme, että teoksen
televisiosarjaoikeudet on ostettu. ”Saapasepisodi” on elokuvallisuudesta oiva
esimerkki.
Jari Järnströmin maalaus Pyhä sankari. |
Ahnas mutainen maa imaisee Shuggien saappaat, kun Leek kumartuu
pelastamaan hänet pinteestä. Nyt on kiire karkuun, mutta vaikka takaa-ajaja
lähestyy uhkaavasti, Leek ei saa veljeään hievahtamaankaan. ”Mä en voi mennä kotiin.” Shuggie huitoi
dramaattisesti käsiään. ”Ilman saappaita. Äiti tappaa mut! Niistä on vielä osa
maksamatta.”
Agnes yrittää raitistua, mutta kuivat kaudet eivät kestä
pitkään, ja hänen itsemurhayrityksensä ajavat tilanteen viimein umpikujaan. Hän
ei enää juo juhliakseen, hän juo unohtaakseen, koska ei tiennyt, kuinka muuten olisi pitänyt tuskan ja yksinäisyyden
loitolla.
Kun Leek vuorollaan lähtee, hänen neuvonsa pikkuveljelle saa
ihon kananlihalle: Jos sua pelottaa
jättää äiti yksin, piilota kaikki pillerit kylppäristä. Piilota samalla myös
partaterät ja pihviveitset. Shuggie ei kuitenkaan ole menettänyt uskoaan
äitiinsä. Hän haluaa näyttää Leekille, että voi auttaa Agnesta parantumaan: Mun on vaan yritettävä enemmän.
Kaikesta karmeudestaan huolimatta teoksen sanoma on
lohdullinen: lapset selvisivät. Heitä kantoi välittäminen ja perheenjäsenten
välinen solidaarisuus, jotka tekstistä kauniisti välittyvät. Douglas Stuart on
omistanut kirjan äidilleen. Rakkaudella on Shuggie Bainin kasvot.
Douglas Stuart: Shuggie Bain
(Shuggie Bain). Suom. Laura Jänisniemi. WSOY. 2022. 496 s.
Jari Järnströmin teoksiin voi tutustua ja niitä voi hankkia Taidelainaamosta.