Minne olet menossa, Eurooppa?
Pekka
Haavisto hyppäsi junaan kyytiin ja lähti ottamaan selvää, mitä mantereemme
nykytilanteesta sen eri suunnilla ajatellaan. Reilun kuukauden
interrail-reissulla syntyi monipuolinen ”matkapäiväkirja” Eurooppa raiteilla.
”Määränpää ei ikinä
ole paikka, vaan uusi tapa nähdä asiat.” Henry Millerin lausahdus sopisi Pekka Haaviston uuden Eurooppa
raiteilla -teoksen (Otava)
Ensimmäisen junamatkansa hän teki 16-vuotiaana vuonna
1974, viimeisestä reilauksestakin oli jo 34 vuotta. Kesällä 2018 Haavisto
halusi palata nuoruutensa muistoihin ja kokea, millaista reilaaminen nykyisin
on, nähdä miten Eurooppa on tällä välin muuttunut.
Eurooppa
raiteilla ei ole opaskirja, eikä se myöskään kerro vain matkan vaiheista. Sen sijaan
se sisältää paljon tietoa maanosamme historiasta ja politiikasta,
arkkitehtuurista ja taiteista.
Reilatessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta
Berliiniin Haavisto pohtii matkustamisen filosofiaa, käy keskusteluja
satunnaisten kanssamatkustajien kanssa ja tapaa uusia eurooppalaisia toimijoita
ja suunnannäyttäjiä.
1970- ja 1980-luvun nuorille interrail oli
sukupolvikokemus. Tuolloin ei ollut Internetiä eikä luottokortteja, mutta into
matkustaa Euroopan syrjäisimpiinkin kolkkiin oli suuri. Osaltaan interrail oli
mukana murtamassa rautaesirippua, kun sen takana asuville nuorille tuli
mahdollisuus tavata reilaavia länsinaapureitaan.
Muuri murtui, mutta nyt Eurooppa on jälleen kriisissä ja sisäisesti
jakautunut.
Siihen kohdistuu myös paineita ulkopuolelta. Trumpin Yhdysvallat,
Putinin Venäjä, Välimeren pakolais- ja siirtolaiskriisit sekä ilmastonmuutos
ovat haasteita nyt ja tulevaisuudessa.
Eikä maanosamme vastaa näihin haasteisiin yhtenäisenä.
Iso-Britannia on lähdössä EU:n yhteistyöstä brexitin siivittämänä, Puola ja
Unkari vetävät kotiinpäin, entä toimivatko yhteiset pelisäännöt taloudellisten
ongelmien kourissa painiskelevassa eteläisessä Euroopassa?
Aina ei Haaviston matka sujunut kuten Strömsössä.
Saunamaisen kuuma yöjuna kuljettaa Haaviston kuuden hengen suljetussa maakuuvaunussa
Budapestiin tapaamaan kahta kansalaisaktivistia Veraa ja Gergelyä. He
ovat pessimistisiä Unkarin tulevaisuuden suhteen. Koulutetut nuoret jättävät
maan, kun Viktor Orbanin ote vain
tiukkenee.
Montenegrossa Haavisto tapaa ihmisoikeuspuolustaja Stevan Milijevicin, joka kritisoi maan
korruptoitunutta nykymenoa. Ranteessaan hänellä on ruotsalaisten antama
Natalia-hälytysranneke väkivaltaisten iskujen varalta. Se on tarpeen, sillä hänen
kimppuunsa on hyökätty monta kertaa.
 |
| Stevan Milijevic ja Pekka Haavisto. |
Serbiassa ja muualla entisessä Jugoslaviassa haikaillaan
Titon aikoja, jolloin monen mielestä kaikki oli paremmin. Kataloniassa pelätään,
että Francon ajan puhkaisematon
kupla jää itsenäisyysjulistuksen aiheuttaman väittelyn alla jälleen
puhkaisematta. Haavisto kohtasi matkallaan paljon huolta ja epäuskoa parempaan
tulevaisuuteen.
Mutta reissuun mahtui myös paljon iloa ja toiveikkuutta.
Ja huumoria. Italialaiset totesivat, että heidän maassaan tapahtuu viikossa
paljon, kuukaudessa vielä enemmän. Mutta vuoden kuluttua kaikki on ennallaan…
Nostalgiakin siivitti matkalaisen menoa. Kreikkalaisen
Hydran saarella Haavikko etsi jyrkän kadun varrelta aivan tiettyä taloa. Sen
osti hänelle tärkeä musiikintekijä Leonard
Cohen 1960-luvulla 1 500 dollarilla. On hiljaisen hetken paikka, mielessä
soi So Long Marianne.
Paljon on Euroopassa toisin, mutta jotkin asiat pysyvät.
Sellainen on onneksi Pariisin Latinalaiskortteleiden lumoava Shakespeare and
Company -kirjakauppa, josta meillä monella on lämpimiä muistoja. Eikä Reeperbahnkaan
ole Irwinin ajoista muuksi
muuttunut.
 |
| Pekka Haavisto on Vihreän liiton puheenjohtaja, kansanedustaja ja Euroopan rauhaninstituutin puheen- johtaja sekä entinen ministeri. |
Kannattiko matkalle lähteä? – Kyllä vain, upeat maisemat,
elävät kohtaamiset ja keskustelut avasivat uusia ajatuksia ja näkökulmia, Pekka
Haavisto vastasi kirjansa julkistamistilaisuudessa Otavassa.
Risuja saa epäyhtenäinen junaliikenne Euroopassa. Joissain
maissa se sujuu mainiosti, mutta kun maa vaihtuu, ollaan taas uusien lippujen,
maksujen ja varausten sekamelskassa. – Siinä olisi Euroopalla hommaa!
Hommaa piisaa Euroopassa muutenkin, sillä maanosamme
potee identiteettikriisiä, eivätkä ennusteet lupaa sille ruusuista tulevaisuutta.
Nyt tarvitaan yhteistyötä, jotta Eurooppa saadaan pysymään raiteillaan. Tarvitaan
tietoja, tapaamisia, keskusteluja, matkustamista.
Kannattaa silti muistaa, että nojatuolimatkailu on
ekologisin tapa matkustaa, Pekka Haavisto toteaa ja kirjoittaa: ”Joskus hyvää matkakirjaa lukiessa näkee ja
kuulee enemmän kuin paikan päällä. Sitä on kirjojen ja kirjoittamisen taika.”
Tämä pätee myös hänen omaan kirjaansa.
