Taiteilijaelämän autuus ja hauraus
Torgny
Lindgrenin ”taiteilijaelmäkerta” vie viekkaasti ja lumoavasti taiteen tekemisen
lähteille. Sinne, missä maalaava käsi etsii todellisuuden sisintä luonnetta
herättämällä kuolleen materian henkiin.
Taiteilija
Klingsor (Tammi) jäi Ruotsin eturiviin kuuluneen kirjailijan Torgny Lindgrenin viimeiseksi teokseksi. Hän menehtyi tämän vuoden
maaliskuussa. Toukokuussa tuli toinen suruviesti. Suomen etevimpiin kääntäjiin
kuulunut, Lindgrenin suomentaja Liisa
Ryömä oli seurannut kirjailijaystäväänsä.
Lindgrenin viehättävän vanhahtava kieli taipuu Ryömän
tulkitsemana ilmeikkääksi suomeksi. Romaanissa eletään Västerbottenin
takamailla 1940-luvulla, jolloin sanat
kuten harittaa, pyältää, karvata ja sinkata kuuluvat arjen sanastoon. Näissä ja
monessa muussa ilmaisussa kääntäjällä on riittänyt työsarkaa.
Maatalon askareet sen enempää kuin maailman kuohunta
sotineen eivät nuorta Klingsoria kuitenkaan kiinnosta. Sillä hän on kokenut
ihmetyksen ja ilmiön, joka avaa hänen silmänsä ”todellisuuden sisimmälle luonteelle”. Niinpä hän päättää ryhtyä
taiteilijaksi.
Tarkastellessaan tavallista vihertävää juomalasia hän
oivaltaa, ettei materia ole kuollutta, vaan elää niissä kieppuvissa
partikkeleissa, joista se muodostuu. Tämän – kvanttifysiikan innoittaman – hengen
ja materian liiton hän haluaa maalauksissaan esittää asiaan vihkiytymättömille.
Muuan nuoripari osuu myöhemmin sattumalta hänen ainoaksi jääneen
näyttelynsä avajaisiin purkutuomion saaneeseen kouluun. He lumoutuvat tästä ensimmäisestä
näkemästään taidenäyttelystä, päättävät jäljittään taiteilijan elämää ja
taidetta ja kirjoittaa hänestä kirjan. Jota me parhaillaan luemme.
 |
| Torgny Lindgrenin kirjoja on käännetty 30 kielelle. Tunnetuimpia niistä ovat Doren raamattu ja Akvaviitti. |
Lindgren kommentoi pilke silmäkulmassa taidemaailman
ylilyöntejä, mutta sukeltaa samalla syvälle taiteen mysteereihin, joita kenties
voi parhaiten kuvata fiktion keinoin. Hänen seurassaan viihtyy, vaikka
takaraivossa vaaniikin tunne, etten ole saanut koppia kaikesta siitä filosofisesta
viisaudesta ja kulttuurihistoriasta, jonka hän on tekstiinsä upottanut.
Esiintyykö nimi Klingsor Richard Wagnerin oopperassa? Entä kokeeko samanniminen maalari ”viimeisen hehkuvien värien ja humalluttavan
viinin kesänsä” Herman Hessen
pienoisromaanissa?
Joka tapauksessa, kun kyse on taiteilijaromaanista, värit
leiskuvat ja elävät elämäänsä Ukkoklingsorin valtaisassa arvessakin. ”Reunoiltaan se oli koboltinsininen, mukana
häivähdys vihreää umbraa, sisempänä se hohti okraa ja kadmiuminkeltaista,
keskellä oli krappilakan ja kadmiuminpunaisen loistoa.” Huumori on
itsestään selvä ainesosa Lingrenin kerrontaa.
Klingsor eläytyy rooliinsa taiteilijana niin
täydellisesti, että taiteen edellyttämä nöyryys ja oman työskentelyn jatkuva
kyseenalaistaminen unohtuvat. Hän maalaa samaa tai samankaltaista asetelmaa yhä
uudelleen. Mikään muu ei tunnu luonnistuvan.
 |
| Cézannen Still Life with Apples in a Bowl Ny Carlsberg Glyptoteekissa Kööpenhaminassa. |
Hän lumoutuu Cézannen
teoksesta ”Asetelma, omenoita kulhossa”,
jonka näkee Kööpenhaminassa. Mutta tuijottaa vain maalauksen kulhoja, eikä
huomaa omenoita, joilla mestari oli sanojensa mukaan halunnut häkellyttää koko
Pariisin. Väistämätön katastrofi seuraa lopulta, kun eksistentialismi saapuu
Västerbotteniin maalauksena, joka esittää vain itseään.
Klingsor on kokenut taiteen autuuden, nyt hän saa tuta
sen haurauden. ”Kuolleet esineet samoin
kuin maalaava käsi saattoivat milloin tahansa vaipua olemattomuuteen.”
 |
| Tiia Matikaisen veistos Bella Morte IV Papu Galleriassa. |
Mutta taide elää ja sykkii voimakkaasti niissä aikojen
yli kantavissa teoksissa, joita me rakastamme. Cézanne oli omituinen erakko, jonka
teoksia aikalaiset eivät juuri arvostaneet. Silti hän uudisti taidetta tavalla,
jolle Matisse ja Picassokin ovat tunnustaneet olevansa
velkaa.
Yksin hän ei tähän kuitenkaan olisi pystynyt. Tarvitaan
”klingsoreita”, taiteen aluskasvillisuutta, jolta nerot ponnistavat näkemään
toisin, rikkomaan konventioita ja luomaan jotain ennen näkemätöntä.
Taiteen
olemusta voi mietiskellä 20 taiteilijan Laitumella-ryhmänäyttelyssä
Papu
Galleriassa 26.8. saakka.
