Miranda July: Nelinkontin

Tuttua lätinää vai kirjallinen ilotulitus?

 Yhdysvaltalainen kirjailija Miranda July syöksyy päätä pahkaa seksin ja erotiikan pyörteisiin maailmalla ylistetyssä romaanissaan Nelinkontin. Toisenlainen road trip ei vie maantieteellisesti pitkälle, mutta ulottuu syvälle identiteetin ja halun kartoittamattomiin syövereihin.

Tunsin irtautuneeni iästäni ja naiseudestani ja uivani uusissa suurissa vapauden ja ajan aalloissa. Sillä tavoin voisin muuntua toistuvasti erilaisten intiimien kokemusten kautta, ja vaikka niin ei voisi suoranaisesti ehtiä vanhenemisen edelle, voisin ainakin omalla tavallani vastata sen omituisuuteen ja erityislaatuisuuteen.

Miranda Julyn romaanin Nelinkontin (Siltala) minäkertoja, multimediataiteilija, on saanut kaksikymmentä tonnia kauan sitten kirjoittamastaan lauseesta viskiyhtiöltä, joka on päättänyt käyttää sitä mainoskampanjassaan. Lause koski runkkaamista, mutta yhteydestään irrotettuna sen saattoi yhdistää myös viskiin.

Hän aikoo antaa rahoilla itselleen 45-vuotislahjan, eräänlaisen etsikkoretken, ja ajaa kotoaan Los Angelesista New Yorkiin. Kotiin jäävät levytuottaja-aviomies Harris, pirteä seitsemänvuotias Sam, kuivahtanut avioliitto ja jumissa oleva luova työ. Tarjoaisiko matka uutta perspektiiviä tilanteeseen?

Sen se totisesti tekee, mutta aika lailla toisin kuin päähenkilö oli kuvitellut. Matka on tuskin päässyt alkuun, kun kertoja tekee täyskäännöksen ja suuntaa takaisin kohti Losia. Hän majoittuu nuhruiseen motellihuoneeseen Monroviassa vajaan puolen tunnin ajomatkan päähän kotitalosta. Mitä ihmettä nyt tapahtuu?

Syynä on kolmikymppisen autovuokraamossa työskentelevän Daveyn satunnainen tapaaminen. Tästä alkaa pariskunnan intiimi, kuumottava suhde, jossa ollaan ”ruumiillisesti aina jonkin uuden kynnyksellä”.

Kuulostaako imelän romanttiselta, jo monesti kerrotulta? Siitä ei kuitenkaan ole kyse. July on aivan liian älykäs, itseironinen ja monitasoinen kirjailija sortuakseen moiseen. Sen sijaan hän tarkastelee ihmiseloa laajalla skaalalla. Erotiikan ohella hän pohtii romaanissaan ystävyyttä, perhettä, vanhemmuutta ja ihmisten valintoja.

Rakastan Nelinkontin romaanin kaltaisia kirjoja, jotka yllättävät joka sivullaan ja näyttävät, että teoksen kansien välissä voi tapahtua ihan mitä vain. Kuten tämä: minäkertoja käyttää matkarahansa sisustamalla nuhruisen hotellihuoneensa upeaksi sviitiksi, jossa kullankertainen valo siivilöityy verhojen läpi.

Sviitistä tulee hänen ”oma huoneensa”, pakopaikka, jossa hän viettää aikaansa niin Daveyn kuin muidenkin seksikumppaniensa kanssa. Hän haluaa intiimejä kokemuksia oppiakseen tuntemaan itseään paremmin ja toteuttaakseen sitä, mistä on aiemmin tehnyt taidetta.

Miranda Julyn monipuolinen tuotanto 
käsittää kauno- ja tietokirjallisuutta, 
elokuvia, performansseja ja musiikkia.
Kuva: Elizabeth Weinberg

Tuotantoni oli täynnä yllättäviä yhdyntöjä, sopimatonta seksiä, surrealismia ja lesboilua. Ilmeisesti Davey oli ottanut sen kaiken kirjaimellisesti. Yritin kuvitella itseäni hänen näkökulmastaan, naimisissa olevaa äitiä, joka oli koko ajan suistumassa raiteiltaan.

Kun kertoja kiintyy partnereihinsa, hän saa maistaa omaa lääkettään. Seksikumppaneillakin on seikkailunhaluinen mieli, ja niinpä he jonkin ajan kuluttua jättävät hänet ja liitelevät tiehensä halujensa vieminä. Seuratessani päähenkilön tunteiden hurjaa vuoristorataa tuntui hetkittäin kuin katselisin Pedro Almodovarin elokuvaa Naisia hermoromahduksen partaalla.

Täytyyhän tähän myllerrykseen olla jokin syy? Tarjolla on helppoja vastauksia: keski-iän kriisi tai esivaihdevuodet kenties? Ei, kyse on naamioiden ja teeskentelyn takaa itseään etsivästä ihmisestä elämänsä käännekohdassa. 

Päähenkilö hakee vastauksia kysymyksiin: Kuka minä pohjimmiltani olen? Mitä minä elämältäni haluan? Ja se tärkein kysymys: Miten elää?

Maailmalla ylistetty romaani on Suomessa saanut kahtalaisen vastaanoton. Herman Raivion kirja-arvio Helsingin Sanomissa (28.7.2024) ”Itseapua omassa huoneessa” sai minut nousemaan takajaloilleni.

Arviossaan hän pitää naisen halun autenttista kuvausta ”koomisena”. Kuinka monessa teoksessa mies on päästänyt halunsa valloilleen ja kuvannut sitä graafisesti, mutta kukaan ei ole tuominnut näitä romaaneja koomisiksi.

Raisio jatkaa: ”Pohdiskelut ovat tuttua, turvallista lätinää. Kirjalla ei ole aiheisiinsa uutta annettavaa.” Juuri kun olen väittämässä vastaan avukseni tulee toimittaja Eleonoora Riihisen kommentti Raision arvostelun kainalossa ”Julyn romaani kertoo ihmisestä murroksessa”.

Riihinen lainaa The Observerin toimittajaa, jonka mukaan ”Nelinkontin on kirja, joka saattaa muuttaa koko elämän”. Riihisen mukaan ”Miranda July on onnistunut luomaan täysin omanlaisensa kirjallisen ilotulituksen”.

Summa summarum: Tuttua lätinää vai kirjallinen ilotulitus? Vastaan: omaperäinen, rohkea, uusia uria aukova kirjallinen ilotulitus. Ehdottomasti.

Miranda July: Nelinkontin. (All Fours). Suom. Hilkka Pekkanen. Siltala. 2024. 429s.