Maailmanhistoriaa postimerkeissä
Norjalainen
Bjørn Berge kertoo teoksessaan viidenkymmenen 1800- ja 1900-luvulla maailman
eri puolilla sijainneen, sittemmin kadonneen maan tarinan. Kiinnostavien
kertomusten punaisena lankana kiemurtelevat postimerkit.
Arkkitehdin ja kansainvälisesti tunnetun tutkijan Bjørn Bergen intohimo ovat postimerkit.
Hänen kunnianhimoisena tavoitteenaan on hankkia merkki jokaisesta maasta ja
jokaiselta hallintoalueelta, joka on ollut toiminnassa sen jälkeen, kun
ensimmäinen postimerkki Penny Black julkaistiin Englannissa vuonna 1840. Hänen
kokoelmansa kiinnostava osajoukko esittelee maita, joita ei enää ole.
Joukossa on itsenäisiä valtioita, sotilaallisia
sillanpääasemia, raaka-aineaittoja ja suurvaltapolitiikan nappuloita. Jotkut
näistä ovat eläneet vain joitakin päiviä tai viikkoja, toiset yli sata vuotta.
Oma postimerkki on joka tapauksessa todiste, että ne ovat olleet olemassa.
Näitä maita on yli tuhat.
 |
| Bjørn Berge on aiemmin julkaissut lukuisia tietokirjoja ja artikkeleja. |
Kartalta
kadonneet -teoksen (Art House) pohjana ovat olleet paitsi postimerkit, silminnäkijöiden
kertomukset ja historialliset tulkinnat. Elävään ja vetävästi kirjoitettuun
teokseensa Berge on liittänyt ehdotuksia lisälukemiseksi ja monen maan kohdalla
hän on suositellut niistä kertovaa musiikkia, elokuvia ja jopa reseptejä. Näin
on syntynyt aivan uudenlainen, vaihtoehtoinen tapa katsoa ja tulkita
maailmanhistoriaa.
Postimerkit kertovat surullista tarinaa vallanhimosta ja
hyväksikäytöstä. ”Postimerkkien aiheet
osoittavat selvästi, mistä on kysymys – loputtomasti pröystäilevistä
valtiomiehistä, sotilaallista voittoa julistavista muistomerkeistä ja
kaikenlaisista sankareista, jotka mielellään esitetään pöyhkeilevinä
riikinkukkoina tai gorilloina rinta rottingilla.” Harvoin maan perustamisen
ja postimerkin painattamisen syynä on ollut halu lisätä kansan hyvinvointia ja
onnellisuutta.
Hyvä esimerkki tästä on Kaukaasiassa Mustan meren
rannalla sijainnut Batumi, jota britit hallitsivat 1918–1920. Maineeseen se
nousi Knut Hamsunin vieraillessa
siellä vuonna 1899. Muutama vuosi hänen jälkeensä nuori Josif Stalin aloitti sortotoimet ja pyysi kirjailija Mihail Bulgakovia kirjoittamaan elämäkerrallisen
näytelmän Batum. Se sai
murskakritiikin, niinpä loukattu Stalin repi näytelmän sipuksi ja rankaisi
Bulgakovia matkustuskiellolla.
Öljyntuotanto oli Batumissa alkanut 1870 luvulla ja pian
alue tuotti yli 50 % maailman öljystä, siinä selitys brittien
valloitukselle. Kun heidät parin vuoden kuluttua ajettiin paikalta, postimerkit
takavarikoitiin ja varustettiin lisäpainamalla ”British occupation” ennen kuin
se laskettiin uudelleen liikkeelle.
Britit perustivat myös Tangerin kansainvälisen
vyöhykkeen, joka kukoisti vapaamielisenä keitaana vuodet 1923–1956. Meno oli
villiä, salakuljetus, rahanpesu ja kansainvälinen asekauppa kukoistivat.
Vähintään yksi kolmasosa sen 100 000 asukkaasta oli mukana
hämäräbisneksissä. Oopiumilla ja hasiksella lastatut kamelikaravaanit ja yli 30
bordellia huolehtivat erityistarpeiden tyydyttämisestä.
Tämä rento meininki houkutti paikalle amerikkalaisen
kirjailijan Paul Bowlesin, joka pian
sai seurakseen kollegat Truman Capoten,
Tennessee Williamsin, Allen Gingsbergin ja William Burroughsin. Vaikka upporikkaat
mesenaatit kuten Barbara Hutton viihdyttivät
kirjailijoita parhaansa mukaan ylellisissä juhlissa, kulttikirjoja syntyi siitä
huolimatta.
Oma tarinansa on brittien perustama Ylä-Yafa, joka
nykyisin on osa surullisen kuuluisaa Jemeniä. Sen pääkaupunki Mahjaba sijaitsee
kapeassa rotkossa 2 000
metriä vedenpinnan yläpuolella. Talot on rakennettu
puristetusta turpeesta. Ylä-Yafa juhli itsenäisyyttään vuonna 1967
julkaisemalla kymmenen punaisilla ja vihreillä kansallislipuilla koristettua
postimerkkiä.
Oudoksi asian teki se, ettei Ylä-Yafassa ollut toimivaa
postilaitosta eikä Mahjabassa ole sitä ennen tai sen jälkeen näkynyt yhtään
postilaatikkoa. Kaiken takana olikin brittiläinen postimerkkiyritys, joka oli
houkutellut sulttaanin hankkeeseen mukaan lupaamalla suurta myyntiä maailman
postimerkkiharrastajille.
Postimerkit ovat vakuuttava todiste, että todellisuus on
usein tarua ihmeellisempää.
Bjørn
Berge: Kartalta kadonneet – 1800- ja
1900-luvun unohdetut maat
(Landene som forsvant. 1840-1970)
Suom.Taija Votkin. Art House. 2016. 236 s.
