Taiteellisia häiriöitä maisemassa ja kirjallisuudessa
Kirjailija
Mikko Rimminen ja kuvataiteilija Otto Karvonen tarkastelevat kommunikaation
mahdollisuuksia humorististen ja yllättävien interventioiden ja niiden dokumentaation
keinoin.
Otto
Karvonen on erikoistunut julkisiin tiloihin sijoittuviin tilapäisiin veistoksiin,
installaatioihin ja performansseihin. Hän hämmentää arkipäivän urautuneita
kuvioita myös pienimuotoisilla yllättävillä interventioilla. Ne ovat
herättäneet uteliaisuutta, epäuskoa ja välillä vastustustakin satunnaisissa
ohikulkijoissa.
Suomen- ja englanninkieliseen Please act like nothing happened - Taiteellisia häiriöitä arjessa
-teokseen on dokumentoitu kuvin ja sanoin hänen tempauksiaan eripuolilla
maailmaa. Taiteilija saattaa suihkuttaa uskonnollista ilmaa pulloista, myydä
vakaumuksellisia muikkuja tai vallata itselleen tilan julkiselta paikalta.
Karvonen haastaa ihmiset tarkastelemaan piintyneitä
arvojaan ja käsityksiään uudesta vinkkelistä.”Omia näkemyksiä ja asenteita pitää aika ajoin kyseenalaistaa ja
uudistaa. Onko se minun arvomaailmani ja totuuteni nyt oikeasti niin mahtavan
ylivertainen?” hän kysyy kirjassa.
 |
| Kaupunkitilan valtaus -performanssi. Helsinki / New York / Barcelona / Christchurch… |
Sanataiturina tunnettu kirjailija Mikko Rimminen näyttää ihastuneen mysteerisiin tahokkaisiin. Yksi
sellainen kummitteli hänen mainiossa romaanissaan Maailman luonnollisin asia (linkki). Nyt toinen samanmoinen
möhkäle jököttää Espoon Ison omenan kauppakeskuksen kyljessä. Se on Karvosen ja
Rimmisen yhteinen ympäristötaideteos super
hyvä olo.
Kookas tahokas pyrkii kommunikoimaan kiireisten
ohikulkijoiden kanssa sytyttelemällä kolmelle seinälleen yksi kerrallaan
sanoja, joista tuskastuttavan hitaasti syntyy lauseita. Kun käytössä on vain
320 sanaa, tehtävä on haasteellinen. Väreistä mukaan on päässyt vain ruskea,
runsautta edustaa lukusana yksitoista ja ihmiskuntaa lasse.
Taideteoksen lauseet rakentuvat kymmeniä tunteja
kestävissä sykleissä. Mutta niiden luonne muuttuu kirjallisessa
dokumentaatiossa super hyvä olo
(Teos). Tällaisessa sivullistetussa muodossa lauseisiin leimahtaa aivan uutta
kiihkeyttä.
 |
| Mikko Rimmisen palkitusta Pussikaljaromaanista tehtiin elokuva. Nenäpäivä voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2010. Kuva: Stefan Bremer |
Niiden jono lähentelee peräti proosarunoa, kuten Rimminen
teoksessa kommentoi: ”joukkoon mahtuu
olosuhteiden pakosta lähes itkupotkuraivostuttavan ontuvia,
kaunosieluisuuteensa kapsahtavia lausumia kuten: voiko tämä raikas ikävä
olla sittenkin vain kevät.”
Alun perin oli tarkoitus, että möhkäleeseen sisältyvä
puhuja kommentoisi kauppakeskusmaiseman ilmiöitä, joten sanastoon valikoitui
näitä kuvaavia sanoja kuten liukuportaita, muovipusseja ja kahviloita.
Mutta pian ilmeni, että teoksen puhuvaa persoonaa tämä ei
kiinnostanut, sen sijaan ulos alkoi vimmalla purkautua ajatuspuhetta halusta ja
toivosta, toki rajallisen ilmaisurekisterin kahlitsemana.
Rimmisen sanoin: ”kalseaan maisemaan jää lerppumaan hyvin
henkilökohtaisia huudahduksia hyvin tulkinnanvaraisesti henkilöityville
vastaanottajille.” Vaikkapa näin:
äkkiä kiusallinen
vyöhyke saa jäädä ja on rauha / ja mitä nyt tapahtuu / kaikki saa halia ja
tykätä / ja on super hyvä olo / epäilemättä
Otto
Karvosen Belief System -näyttely Galleria
Heinossa 20.5. saakka.
Otto Karvonen teoksensa Käsitys 1 (vahva käsitys) uumenissa Galleria Heinossa.
