maanantai 10. huhtikuuta 2017

Jorma Hinkka: Hommage á R. Mutt 1917–2017

Onko vessanpönttö taidetta?

Jorma Hinkka on työstänyt kiinnostavan kirjan ja näyttelyn Marcel Duchampin satavuotta täyttävän Fountain (Suihkulähde) -teoksen kunniaksi. Pisoaari avasi aikoinaan uuden, häkellyttävän tavan luoda ja tarkastella modernia taidetta.

Marcel Duchampin (1887–1968) Fountainin tarina on yksi taiteen historian merkillisimpiä. Vaikka alkuperäinen teos ei koskaan ollut esillä näyttelyssä ja katosi lähes heti ”valmistumisensa” jälkeen, silti se muutti pysyvästi käsitystämme taiteesta.

Jorma Hinkka on koonnut teokseensa Hommage á R. Mutt 1917–2017. Marcel Duchampin kolme pisoaaria ja 12 kopiota tarinoita ”kylpyhuonekalusteesta” ja sen neljästätoista uudelleensyntymästä. Kirjanen tarjoaa mainion tapausselosteen taiteen ideoista ja käytännöistä.

Muuttaessaan vuonna 1915 levottomasta Euroopasta New Yorkiin Duchamp oli jo 24-vuotiaana kohauttanut taidepiirejä maalauksellaan Portaita laskeutuva alaston. Teoksesta tuli yksi vuosisatansa merkityksellisimpiä. Se meni kubismia pidemmälle kuvatessaan maalauksen keinoin eri näkökulmista tarkastellun kohteensa ohella myös liikettä. Mutta tämä oli vasta alkua uudelle murrokselle.

Sille tarjoutui mahdollisuus, kun uusia taidevirtauksia kannattava taideväki perusti yhdistyksen Society of Independent Artists, jonka ensimmäiseen, New Yorkin Grand Central Palacessa pidettävään näyttelyyn vuonna 1917 saivat kaikki taiteilijat osallistua kuuden dollarin maksua vastaan.

Viikkoa ennen näyttelyn sisäänjättöaikaa Duchamp istui ystäviensä kanssa lounaalla pohtimassa taiteen olemusta. Ilmeisesti sessio oli inspiroiva, sillä saman tien joukko marssi J. L. Mott Iron Worksin saniteettikalusteiden myymälään, josta Duchamp osti kuuluisan pisoaarinsa, risti sen Fountainiksi ja signeerasi nimellä R. Mutt 1917. Teos oli valmis näyttelyyn.

Jatko ei mennyt suunnitelmien mukaan. ”Vulgaari plagiaatti” diskattiin näyttelystä ja piilotettiin verhon taakse. Mitä sille tämän jälkeen tapahtui, on hämärän peitossa. Tosiasia kuitenkin on, että valokuvaaja Alfred Stieglitz otti siitä viikkoa myöhemmin valokuvan galleriassaan. Se jäi ainoaksi todisteeksi (alkuperäisen?) Fountainin olemassaolosta, sillä tämän jälkeen Suihkulähde katosi.

Mutta pisoaaria ei noin vain nitistetty. Taidelehti The Blind Man kirjoitti sen kohtelusta närkästyneenä pääjuttunsa. ”Sillä valmistiko herra Mutt tuon Suihkulähteen omin käsin vai ei, ei ole merkitystä. Hän VALITSI sen. Hän poimi tavanomaisen esineen todellisuudesta, sijoitti sen uuteen yhteyteen, jossa sen käytännöllinen merkitys katosi uuden nimen ja näkökulman vaikutuksesta – hän loi uuden tavan ajatella tuota esinettä.” Readymade oli syntynyt.



Tämän jälkeen pisoaari unohdettiin vuosikymmeniksi. Kunnes se nousi kuin Feenikslintu tuhkasta ja jatkoi elämäänsä, sillä osoittautui, että Duchamp piti sitä taiteellisen tuotantonsa keskeisenä teoksena. ”Asia saattaa hyvinkin olla sillä tavoin, että readymaden käsite on tärkein yksittäinen idea, jonka taiteellinen työni on tuottanut.”

Pisoaarin ensimmäinen ylösnousemus tapahtui vuonna 1950 Haaste ja uhma -näyttelyssä, jonne se sopi tietenkin mainiosti. Sen replikaa etsittiin New Yorkista tuloksetta, kunnes Pariisin Clignancourtin kirpputorilta löytyi lähes alkuperäisen näköinen pisoaari, jonka Duchamp jälleen signeerasi: R. Mutt 1917. Tosin hieman ohuemmin vedoin.

Toisen kerran Fountain nousi estradille Tukhomassa vuonna 1961. Alku oli hankala, sillä oikean näköistä replikaa ei alan liikkeistä löytynyt. Mutta Tukholman Regeringsgatanin ravintola Fratin miestenhuoneessa nökötti oikean oloinen pisoaari, tosin käytetty. 

Mutta eipä aikaakaan, niin kumihanskat kädessään, Chanellin luomukseen pukeutuneena, reipas galleristi Eva af Burén hankasi ostoksensa paljussa kiiltäväksi ja hajuttomaksi.

Tähän saakka raha ei ollut näytellyt minkäänlaista roolia Suihkulähteen elämässä. Tukholman pisoaarin hinnaksi tuli vaatimattomat 300 kruunua. Mutta ajatus tehdä rahaa Fountainin numeroiduilla, signeeratuilla kopioilla ei ollut kaukana. Kenen idea alkujaan oli, ei ole varmaa, mutta Stieglitzin valokuvan perusteella vuonna 1964 valmistetut 12 jäljennöstä myytiin 10 000 dollarin kappalehintaan.

Vuonna 2004 Fountain valittiin Englannissa järjestetyssä 500 taiteen asiantuntijan äänestyksessä kaikkien aikojen vaikuttavimmaksi modernin taiteen teokseksi. Taide on tarua ihmeellisempää.

Jorma Hinkka: Hommage á R. Mutt 1917–2017. Sémiosquare.  2017. 47 s.



Pisoaari piipahti myös kirjan julkistajaisissa ja näyttelyn avajaisissa Laternassa. Ismo Kajander lahjoitti illan sankarille ”suihkulähteen”, joka oli (kenties Réne Magritten innoittamana) signeerattu No Mutt, 2017. Jorma ei laskenut sitä käsistään, ”jottei sille kävisi samoin kuin edeltäjälleen”. Nyt teos komistaa omistajansa työhuoneen ikkunaa.

Näyttely Marcel Duchampin kolme pisoaaria ja 12 kopiota Laterna Magicassa 29.4. saakka. (Kiinnittäkää erityistä huomiota teosten viemärireikiin.)