”Puhua noin vain tästä kaikesta”
Sini Silveri rakentaa omaperäisen, silti tunnistettavan maailman Titaanidiskon peilipallon välkkeeseen. Kalevi Jäntin säätiön palkinnon 2020 voittanut runoteos lumoaa aistillisella voimallaan.
”Tulee tuhlailla
sanoja esineitä ajatuksia, puhua noin vain tästä kaikesta, pelkäämättä
selitystä, olemalla tarkka siinä, tekemällä tarkasti pelko, tekemällä tarkasti
sanat, ei-tietäminen.”
Tämän Sini Silveri tekee vaivattoman oloisesti huikentelevaisessa runokokoelmassaan Titaanidisko (Poesia). Kielitaiturin lempeässä otteessa sanat asettuvat luontevasti omille paikoilleen ja tempaavat luonnonkin mukaan karnevaaliin:
”Rannalla on kiven
ruumis, savipylly johon vesi käy, ympäröi laskee ympäröi katoaa, näky on
kiihottava kiva, matalanveden muoto, vettä paljaalla pinnalla.”
Kielen musiikki viekoittelee lukijan diskopallon pyörteeseen.
Sen välkkeessä hetket, tilanteet, tunnelmat ja assosiaatiot vilahtelevat,
sekoittuvat ja luovat maailman, joka lukemisen myötä tulee tutuksi.
DJ Silverin hyppysissä elottomat esineetkin havahtuvat
hereille ja saavat äänensä kuuluville peräti hauskasti: ”automaatti tuijottaa oranssina ja vaikuttaa häkellyttävän lämpimältä.
Otto. odottaa kosketusta ja minä kaipaan jonkinlaista keskustelua, katselemme
toisiamme”.
Titaanidiskossa piipahtaa tuon tuosta vakioasiakkaita:
pilvi, ”joka huijaa ennaltatietämistä”,
aurauskeppi ”keräämässä suurta voimaa,
lähtemässä ehkä pian kävelylle”. Entäs ne sipsit: ”keltaiset paprikasipsit kadulla, jotta tulisi syksyn ikävä”? Niitä
alkaa tehdä mieli.
Tietyt toistuvat elementit sitovat maamerkkeinä kokoelman
palasia yhteen, hahmottelevat maiseman ääriviivoja, minäkertojan mielen
maisemia ja tunnelmia. Vesikin loiskii kokoelmassa monessa olomuodossa: ”Ojassa on hauki.”
Mistä se epeli sinne molskahti? Kenties Kalevi Jäntin säätiön palkinnon viime
vuonna voittaneesta Juhani Karilan
romaanista Pienen hauen pyydystys. Mainio
teos osoitti kouriintuntuvasti, miten vaivalloisesta pyynnistä oli kyse.
 |
| Carmen Marin: The Ocean Spirit (osa) |
Minäkertojan taustalla, rivien välissä, vilahtaa salaperäinen sinä, ”tulta nauttiva ja palava eläin”. Kenties Titaanidiskoa voisi lukea eräänlaisena rakkaustarinana, suhteen aistillisten hetkien kuvauksena, johon luonto avosylin tarjoaa vertauskuvia.
Kokoelmassa on ilmaa ja tilaa lukijan hengittää. Tyhjät
sivut ja lehdet pysäyttävät minut miettimään lukemaani ja selaamaan sivuja
taaksepäin. Valkeat arkit houkuttelevat piirtämään omia mustia merkkejä paperille.
Titaanidiskon riehakas tunnelma ja luottamus sanojen voimaan
tuovat mieleen Erkka Filanderin Helsingin
Sanomien esikoiskirjapalkinnon vuonna 2013 voittaneen runoteoksen Heräämisen valkea myrsky (Poesia):
”Puron ääressä
ylikypsien persikoiden hetki, / tahmea mehu puristuu nyrkistä, / sormihuulten
hymystä.”
Kokoelmia yhdistää välittömyys, hetken havainnoista ja
assosiaatioista, eletystä ja koetusta pulppuavat säkeet. Silti kummankaan
teoksen lopullinen versio on tuskin syntynyt spontaanisti. Virkkeiden taustalla
aistii harkintaa ja hiomista, sillä niin balanssissa sanat kaikessa
huolettomuudessaan sivuille asettuvat.
Pienestä koostaan huolimatta osuuskuntamuotoinen,
yhteisöllinen Poesia kunnostautuu palkintoja jaettaessa. Vaikka sen kustantamat
teokset eivät ole myyntimenestyksiä, ne pitävät intohimoisesti yllä lyriikan
liekkiä.
 |
| Sini Silveri on kirjoittaja, runoilija ja esittäjä. |
Jäntin säätiön palkintolautakunta tekee arvokasta työtä poimimalla meille herkkupaloja esikoisteosten ja muiden vähemmän tunnettujen kirjojen joukosta. Niin erilaisia aiheiltaan ja käsittelytavoiltaan kuin tänä vuonna palkitut teokset ovatkin, kaikki kolme tarjoavat omaperäistä ja oivaltavaa luettavaa.
Anu
Kaajan hulvaton romaani Katie-Kate,
Helmi Kajasteen omakohtainen
esseeteos Rakenna, kärsi ja
unhoita sekä Sini Silverin hersyvä runokokoelma todistavat, miten korkea
katto ja leveät seinät hyvän kirjallisuuden diskossa on. Kas näin:
”Haluan syödä
muovituolit, kylvää jaguaarilla peltoa syyssateessa, ratsastaa suihkulähteellä,
tehdä navastani uudenvuodenyön kukkulan, hajamielisenä kastella aivoniittyä,
juhlia titaanidiskossa.”
Sini Silveri: Titaanidisko. Poesia. 2020. 55 s.
