Myrkyllinen mieli ja tappavat taidot
Maailmankuulu
dekkaristi Peter James saa neuvoja ja ohjeita niin varkailta kuin
poliiseiltakin. Hänen uudessa, rikosylikomisario Roy Gracesta kertovassa
kirjassaan tämä joutuu tunnustamaan, että on pahemman kerran aliarvioinut
mustan lesken vaarallisuuden.
Minerva kustannuksen 25-vuotista taivalta juhlisti
Iso-Britanniasta paikalle lennähtänyt yksi maan suosituimpia dekkaristeja, Peter James. Samalla julkistettiin
hänen Roy Gracesta kertovan kirjasarjansa12. osa, Kuolemaan asti sinun.
James sai idean teokseensa vieraillessaan Suur-Lontoon
poliisin sisäisen valvonnan yksikössä pari vuotta sitten. Siellä eräs
poliiseista esitteli hänelle kaksi peltipurkkia, joissa oli ruokaa hänen
myrkkynuolisammakoilleen. Myrkyillä onkin teoksessa tärkeä rooli. Taustatutkimukset
niiden parissa olivat lopulta koitua kohtalokkaaksi, kun James eräänä päivänä
huomasi pitelevänsä kämmenellään elävää arabialaista skorpionia.
Ehkä osa hänen kirjojensa suosiosta – niitä on myyty 18
miljoonaa kappaletta 52 maassa ja niitä on käännetty 37 kielelle – perustuu
tarkkaan taustatyöhön. Näin ei kuitenkaan alun alkaen ollut laita.
– Yhdessä varhaisimmista romaaneistani tapahtumat oli
sijoitettu Namibiaan, jossa en ollut käynyt, enkä muutenkaan tiennyt maasta juuri
mitään. Kun minulta sitten tiedusteltiin Namibian olosuhteista, häpesin ja tunsin
pettäneeni lukijoita, Peter James tunnusti. Sen jälkeen hän on ollut
huolellinen yksityiskohtien paikkansapitävyydestä.
Nykyään hän varmistaa peräti aikatauluista, että junat ja
lentokoneet hänen kirjoissaan lähtevät juuri niin kuin todellisuudessa. Paljon
apua tiedonhankintaan hän saa myös lukijoilta kirjeiden, twitterin ja
facebookin kautta.
– Kerran kyselin twitterissä, tietääkö kukaan miten tietyn
tyyppinen lukko murretaan. Sain perinpohjaisen vastauksen asuntomurtoihin
erikoistuneelta avuliaalta varkaalta. Lukijani ovat myös fiksuja ja tarkkoja,
he metsästävät ja löytävät joskus virheitä teoksistani. Eräskin lähetti minulle
kahdeksansivuisen selostuksen concretin
(betoni) ja cementin (sementti)
eroista, James naurahti.
Hänen kirjansa poikkeavat perinteisestä englantilaisesta
dekkarikaavasta, jonka mukaan teoksessa kuollaan kirjastossa ensimmäisellä
sivulla ja aletaan sen jälkeen etsiä murhaajaa. Sen sijaan ”Kuolemaan
asti sinun liikkuu yhtä aikaa monessa
tasossa, ja mukana on myös edellisissä kirjoissa avoimeksi jääneitä
juonenkäänteitä”, hehkutetaan Crime Reviewissä.
Kirjasarjan aidon oloisella rikosylikomisariolla Roy
Gracella on elävä esikuva. Hän on Jamesin ystävä, entinen rikosylitarkastaja David Gaylor, joka työskentelee
tiiviissä yhteistyössä kirjailijan kanssa.
– Seurustelen paljon poliisien kanssa ja saan heiltä
arvokasta tietoa kirjojani varten. Olen heiltä oppinut, että hyvältä
rikostutkijalta vaaditaan kaksi ominaisuutta. Hänen on kyettävä yhdistelemään
järjestelmällisesti pieniä yksityiskohtia. Toisaalta hänen on nähtävä luovasti
suuri kokonaiskuva.
– Vierailen myös vankiloissa juttelemassa vankien kanssa.
Heiltäkin saan vinkkejä kirjoihini. Yksi Kuolemaan
asti sinun -teoksen inspiraation lähteistä oli naisvanki, joka oli
myrkyttänyt anoppinsa, James paljasti.
Tärkein resepti koukuttavien kirjojen luomiseen on
Jamesin mielestä kuitenkin kirjailijan kyky rakastaa henkilöitään ja tehdä
heistä kiehtovia. Niin hyviksistä kuin pahiksistakin. Tämä taito Peter
Jamesilla mitä ilmeisimmin on.
Peter
James: Kuolemaan asti sinun. Minerva,
2016. 476 s.
