Ulla-Maija Paavilainen: Jukka Rintala – Elämänviiva

 Jukka Rintala ei ole jokapoika

 Ulla-Maija Paavilainen piirtää lennokkaan Elämänviivan muotitaiteilija Jukka Rintalan lähes puolen vuosisadan mittaisesta menestyksekkäästä urasta.

Räntäinen ja harmaa huhtikuun ilta vaihtui kuin taikaiskusta loistoon ja glamouriin Teatterin Kellobaarissa, kun muodin mestarin Jukka Rintalan elämäkertaa Elämänviiva (Otava) juhlittiin taiteilijan 70-vuotissyntymäpäivän aattona.

Rintala oli tyylilleen uskollisena luonut tilaisuudesta kokonaisvaltaisen visuaalisen elämyksen. Angela Klasin laulu, musiikki ja videot säestivät upeaa pukugaalaa, jonka silkit ja sifongit, paljetit ja kristallit leiskuivat punaisella matolla.

 Tulevan muotisuunnittelijan uran alkuaskeleet Porin Pihlavassa olivat vaatimattomat. Pikku-Jukka piirteli omia muotiluomuksiaan äidin naistenlehtien innoittamana nelikulmaisen keittiönpöydän äärellä. Hän sijoittui kolmannelle sijalle jo 18-vuotiaana Euromuotikilpailussa, johon oli lähetetty 515 asukokonaisuutta.

Nuoruusvuosien menestyksen kruunasi Rintalan suunnittelema miesten nahka-asukokoelma Taideteollisen korkeakoulun lopputyönäyttelyyn. Kokoelmaan kuuluva lammasmokkajakku osoittautui niin vastustamattomaksi, että se pihistettiin näyttelystä ennen avajaisia. Ei ihme, että Rintala palkattiin Friitalalle suoraan koulunpenkiltä.

Pitkän linjan journalisti Ulla-Maija Paavilainen on julkaissut useita romaaneja. Hänen kirjoittamansa elämäkerta Kirsti Paakkasesta Suurin niistä on rakkaus oli vuoden 2020 myydyin kotimainen tietokirja. Tästä huolimatta häntä arvelutti ryhtyä Rintalan elämäkerturiksi.

Vaikka Paavilainen on tuntenut muodin mestarin jo kymmeniä vuosia, hänestä tuntui silti, ettei ollut todella päässyt tämän lähelle. Kun hän lopulta ryhtyi toimeen, ”roikuin hänen nilkassaan kuin mäyräkoira”, Paavilainen paljasti tilaisuudessa metodin, jolla hän yritti saada hankalan haastateltavansa avautumaan.

Illan sankaria juhlitaan Teatterin Kellobaarissa.
Kuva: Hannele Salminen

Lopputulos Elämänviiva soljuu yhtä luontevana kuin Rintalalle ominainen lennokas viiva. Muotitaiteilija ei suunnittelutyössään tarvitse tietokonetta. Teen kaiken vapaalla kädellä enkä koskaan korjaa tekemääni. Ranneliike on tärkein. Viivassani ovat mukana sydän, käsi ja aivot.

Ystävät ja tuttavat kuvailevat Rintalaa luonteeltaan pidättyväksi ja herkäksi. Hän on ollut tinkimätön oman salonkinsa kulkija suhdanteiden ja muotivirtausten pyörteissä. Diivaksi hänestä ei ole: Mikään ei saa mennä päähän. Työn mukana täytyy kasvaa, luoda omaa linjaa ja uskoa siihen. Hän arvostaa yhteistyökumppaneitaan ja yleisöään: Osaavat ompelijat ovat aarteita.

Hänen suurin aarteensa on kuitenkin Matti Vaskelainen, joka Esa Saarisen mukaan on ”ihan supertyyppi”. Kumppanukset tapasivat toisensa Studio Polin diskossa, jossa Matti ehdotti Rintalalle pikkuhuppelissa: Me voitais tehdä yhdessä joku projekti. Yhteisiä projekteja on riittänyt nelisenkymmentä vuotta, eikä loppua näy.

Matista on moneksi: paitsi elämänkumppani hän on myös kokki, taloudenhoitaja ja autonkuljettaja. Hän vastaa myös kaikkien Rintalan näytösten ja näyttelyiden visuaalisesta suunnittelusta ja toteutuksesta. Rintala on kunnianhimoinen perfektionisti, jota Matti tasapainottaa huumorintajullaan ja suurpiirteisyydellään.

Galleria Ars Longan näyttelyssä Elämän juhla oli
esillä Kirsti Paakkasen muistoksi omistettu
Suuri sydän marraaskuussa 2021.

Ennustaja, jonka pakeille Rintala oli Siurossa osunut, näki jo etukäteen toisen Rintalalle tärkeän ihmisen: ”Elämääsi tulee mustatukkainen nainen, joka muuttaa elämäsi suunnan”. Lentäessään Nizzasta Suomeen mustatukkainen nainen näki lehdessä kuvia Rintalan suunnittelemasta värikkäästä Karjalan marjat -mallistosta ja päätti saman tien palkata malliston suunnittelijan Marimekkoon.

Kirsti Paakkanen antoi Jukka Rintalalle Marimekossa areenan, jolla tämä teollisen vaatesuunnittelun kruununa sai mahdollisuuden luoda lumoavia iltapukuja. Parhaimmillaan hänen luomuksiaan vilahteli Linnan juhlassa parisenkymmentä. Miten nämä ylväät, dramaattiset ja linjakkaat puvut syntyvät?

Rintala kertoo saavansa vision henkilöstä ja tälle suunniteltavasta puvusta ”velhovaistollaan”. Ateljeeasujen työ lähtee liikkeelle ihmisestä, sen jälkeen tarvitaan laatukangas. Teatterin tilaisuudessa Rintala painotti, että näistä elementeistä syntyy YKSI luonnos: ”Jos niitä olisi useampia, naiset haluaisivat yhdistellä niitä. Sellaisesta ei synny yhtään mitään”.

Paavilaisen elävä ja eläytyvä teksti loihtii kiehtovia näkyjä lukijan mielikuvitukselle. Helsingin Musiikkitalossa Maria Lund lumosi paitsi laulullaan ja kauneudellaan myös iltapuvuilla, joiden silkkisifonkihelmat pyörteilevät näyttämöllä kuin sumu jäätyneen asfaltin päällä, paljetit tihkuvat erotiikkaa kuin kirsikka, joka on hämmästynyt omasta täydellisyydestään.

Ulla-Maija Paavilainen on pitkän
uran tehnyt journalisti ja kirjailija.
Kuva: Jonne Räsänen

Punavuoren vilskeen vastapainona Rintala rauhoittuu Karkkilan Vaskijärven maaseutukodissa keskellä metsää. Luova mieli saa ladata akkujaan pionien, ruusujen ja jättimäisten rhododendroneiden siimeksessä. Täälläkään kumppanukset eivät silti malta levätä laakereillaan.

Tiluksille on noussut ateljeetalo ja autotallin paikalle kumppanukset suunnittelevat samppanjabaaria. Sitä varten Rintala on jo hankkinut biedermeier-kaluston. Mattia harmittaa: 

”Jukka osti ne minulta salaa. Elättelin jo toivetta, että ollaan menossa modernimpaan suuntaan”. Suunnitelmissa on myös kulttuuri- ja taidekeskus sekä näyttely Pieksämäen Poleemiin kesällä.

Julkkiskampaaja Marco Limatiuksen mukaan Rintalan imago ja markkinointi ovat omaa luokkaansa. Kuka muu suunnittelija on pystynyt tuotteistamaan oman brändinsä noin monipuolisesti, olipa kyseessä sitten kangas tai kaakeli?

Jukka Rintala on työnarkomaani, jolla on ääretön luomisen nälkä ja pettämätön kauneuden taju. Hänen unelmiensa siivet kantavat. Niistä ei synny kaunista turhuutta vaan asuja ja elämyksiä, jotka vievät kantajansa ja katsojansa arjen tuolle puolen.

Ulla-Maija Paavilainen: Jukka Rintala –  Elämänviiva. Otava, 2022. 278 s.