Taidetta, elämää, ihmisiä
Marita
Liulian kirjoittama ja kuvaama Kultakausi
– Golden Age -taidekirja valottaa kansainvälisesti menestyneen taiteilijan työskentelyn
lähtökohtia ja uusia teoksia. Kirja liittyy taiteilijan Serlachius-museo
Göstassa olevaan Kultakausi-näyttelyyn.
Jos muutamalla sanalla pitäisi luonnehtia monipuolisesti
lahjakasta Marita Liuliaa,
ensimmäiseksi tulevat mieleen intohimoinen etsijä, taistelija, joka avaa uuden
oven, kun edellinen sulkeutuu. Kun tähän liittyy herkkyys katsella, kuunnella
ja olla avoin niin elämälle kuin ihmisille, alkaa kokonaiskuva hahmottua, ja
hänen mittavan kolmekymmentä vuotta kestäneen taiteilijanuransa peruspilarit
rakentua.
Vuorovaikutteisen mediataiteen pioneeri Suomessa aloitti
1980-luvulla installaatiotaiteilijana, joka
työskenteli yhdessä teatterin
ammattilaisten kanssa.
2000-luvulla syntyivät maailmaa kiertänyt Marita Liulia Tarot ja Kiasmassakin
nähty maailmanuskontoja käsitellyt Choosing
My Religion. Näiden ohella hän työsti niin maalauksia, valokuvia, elokuvia kuin
esityksiä näyttämöille.
Kultakausi vei Marita Liulian jälleen uusille teille. |
Kultakaudella on Liulialle monta merkitystä. Yksi niistä tarkoittaa
yhdessä työskentelemistä, sitä että ”puhalletaan
yhteiseen hiileen, joka saa hehkunsa yhteisistä arvoista ja visioista”. Näin
kirja ja näyttely ovat samalla myös kunnianosoituksia satavuotiaalle Suomelle,
jossa ”tekemisen meininki” on aina ollut arvostettua.
Vuonna 2012 maailmanmatkaaja asettui Suomeen ja löysi Kultakausi-teemalleen työtilat Helsingin
keskustasta ja heinolalaisesta teollisuushallista.
Pitkään digitaalisten teosten parissa työskennellyt
taiteilija kaipasi materiaalin tuntua ja käsin tekemistä.
Metalliteollisuusyrityksen hulinassa alkoikin syntyä suurikokoisia spontaaneja
maalauksia, joiden yhdessä työvaiheessa taiteilija työsti monikerroksisia teoksiaan
paljain käsin ja kynsin. Teokset ovat usein häkellyttävän kauniita, mutta
niiden taustalla on rosoa, surua maailman tapahtumista, terrorismista,
pakolaisuudesta, Bataclanin uhreista.
"Kevät" oli valmis vasta kun Liulia sai helpulin ja läiskäytti kalliin hopean ja vielä kalliimman helmiäisen päälle ämpärillisen laavavettä |
Maalauksissa käytetyt metallit – ennen kaikkea kulta – saavat
teokset hehkumaan valon mukana, paljastamaan itsestään aina uusia puolia. Kulta
onkin Liulialle eräänlainen tavaramerkki, joka on seurannut taiteilijaa jo kaksivuotiaasta,
jolloin hänen nivelreumaansa alettiin hoitaa kultapistoksilla.
Liulia katselee ihmisiä mielellään ja näkee heidätkin
taideteoksina. Helsingin studiossa vanhojen vaahteroiden lehvästön läpi
siilautuva eteläinen luonnonvalo valaisee mustaksi lakattua pöytää. Kuvattavat
mallit asettuivat sen ääreen mustaa taustaa vasten. Näin syntyi ajasta ja
paikasta riippumaton tunnelma. Liulian keskustellessa malliensa kanssa heidän
elämänsä tärkeimmästä tai kipeimmästä hetkestä, poseeraaminen unohtui.
Veikko ja Frank |
Kuviin tarttui jotain keskusteluista ja Liulia onnistui samalla
vangitsemaan teoksiinsa malliensa ”sisäänpäin kääntyneen katseen”. Näin syntyi
myös kaksoiskuvia, joissa läsnä ovat paitsi kuvattava myös kuvaaja itse. Taiteilijalle
tärkeää onkin ihmisten yhteistyö teosten luomisessa. Taide on hänelle
kommunikaatiota, kieltä, jolla keskustella myös katsojien kanssa.
Entä kultakausi? Onko se tietty elämänvaihe vai voisiko
sitä elää joka päivä, voisiko se olla elämänasenne? Marita Liulian jatkuva
luomiskausi on kysymykseen itsestään selvä vastaus.
Marita
Liulia: Kultakausi – Golden Age. Parvs. 2016. 184 s.
Marita
Liulia: Kultakausi 23. huhtikuuta
saakka Serlachius-museo Göstassa
(Joenniementie 47, Mänttä).