Kati Tervo: Iltalaulaja

Elä ja maalaa!

Kati Tervo on taitavasi solahtanut maineikkaan taidemaalarin Ellen Thesleffin nahkoihin romaanissaan Iltalaulaja. Kesähuvilallaan Casa Biancassa Hämeessä taiteilija maalaa, palaa muistoihinsa. Ja saa nuoren ihailijan.

Nyt eletään Ellen Thesleff (1869 – 1954) -buumia. Aikoinaan hän jäi itseään seitsemän vuotta vanhemman Helene Schjerfbeckin varjoon, mutta vastikään ilmestynyt Hanna-Reetta Schreckin kirjoittama taiteilijan elämäkerta Minä maalaan kuin jumala (Teos) korjaa tilannetta hienosti.

 Schreck valmistelee myös väitöskirjaa Ellen Thesleffistä ja kuratoi hänen näyttelynsä HAMiin kevääksi 2019.

Kati Tervo puolestaan luo ”avainromaanissaan” Iltalaulaja (Otava) intiimin ja elävän kuvan taiteilijan kesästä vuonna 1945 hänelle rakkaassa, jo rapistuvassa Valkosessa talossa Muroleen kylässä Ruovedellä.

Ikääntyneen kosmopoliitin taiteilijan matkat taiteen Mekkaan Firenzeen päättyivät 1939. Sota ja läheisen sisaren kuolema muuttivat ennen niin auvoisan elämän. Taitelija matkustaa kuitenkin joka kesä Lallukan taiteilijakodista maalaamaan kesäpaikkansa maisemia, koskea ja välkkyvää vettä. ”Miten veden sai näyttämään märältä? Kun veteen maalasi valoa, se muuttui märäksi. Se valaistui, kuulsi ja solisi.”

Kati Tervo on kirjailija ja
 kolumnisti.
Kuva: Arto Wiikari

Maalatessa yksinäisyys ja murhe unohtuvat. Sitä paitsi rohkealle ja itsenäiselle luonteelleen ominaisesti taiteilija kohauttaa olkiaan: ”Nyt minulla on minut. Sehän on paljon.” Kun vielä meneillään olevan kesän menetys jo painaa, taiteilija komentaa itseään keskittymään hetkeen: ”Elä ja maalaa!”

Ihan yksin ei taiteilija kuitenkaan aikaansa vietä, hänellä käy läheisen talon nuori tyttö Taimi huushollissa apuna. Tämä on onnistunut näkemään Ellenin maalauksia Pekkalan kartanon salissa ja hurmioitunut. Taimi haluaa olla kuten Ellen, haaveilee naurusta, tanssista ja taiteilusta.

Sitä ei köyhässä kodissa katsota hyvällä. Jopa keltainen rantu, jonka Taimi paukauttaa keskelle harmaata matonkudetta on purettava. Matot ovat surupolkuja ”liedeltä porstuaan ja kiikkustuolilta kammarin ovelle”. Vaikka sota on ohi, se on läsnä muistoissa, puutteessa, isässä, joka hukuttaa sitä puteleihinsa.

 ”Isä kasaa murhetta, muttei mun tarvittis olla murhe, jollet haluu ite taakkaas kasvattaa. Näjetkö, miten maailma o kaunis”, Taimi vastaa äidilleen, joka pelkää taiteilijan ujuttavan joutavuuksia tyttönsä päähän.

Maalaus Kaiku vuodelta1891
 teki Ellen Thesleffistä kuuluisan.

Tervon elävää, autenttista ajankuvaa luovaa kieltä on nautinto lukea. Kielirekisteri vaihtuu sujuvasti murredialogista kertojan ilmeikkäisiin ilmaisuihin.

Lyhyet luvut kuljettavat tarinaa, jossa Ellenin ja Taimin mietteet ja kahden peräti erilaisen ihmisen suhteen lähentyminen on luontevasti kuvattu. Ellen haluaa tytön mallikseen, näkee hänet ”täynnä voimaa ja valppautta, heleää väriä”. Käskee kuuntelemaan ”millainen lintu sinussa laulaa”, kun Taimi pohtii tulevaisuuttaan.

Unelmat eivät taiteentekoon riitä, lahjakkuuden lisäksi se vaatii intohimoa, tinkimättömyyttä, rohkeutta ja kykyä sietää pettymyksiä Tämän Iltalaulaja tavoittaa, se hohtaa kuin pieni helmi, johon on tiivistynyt olennaisin ihmisyydestä, taiteilijuudesta, elämästä.

Kati Tervo: Iltalaulaja. Otava. 2017.204 s.

Ruoka-Kalevala eli makumuistoja Suomesta

 Makumuistot on nyt säilötty kansien väliin

Ruoka-Kalevala eli makumuistoja Suomesta -suurteos tarjoaa tukevan annoksen suomalaista ruokakulttuuria.

Yli 400-sivuinen kirja syntyi S-ryhmän, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Marttaliiton toukokuussa 2016 käynnistämästä jättihankkeesta. 

Kun suomalaisilta kysyttiin rakkaimpia ruokamuistoja, niitä kertyi tuhansia. Osa näistä päätyi Ruoka-Kalevalaan, kaikki talletetaan SKS:n arkistoon.

Ennen nauris nautittihin,

pettuleipä leivottihin.

Kunnes tuli muotimuonat,

Eväs entistä ehompi.

Marketista mainiosta,

Kotilieden liepehiltä,

Mikrouunin uumenista.

Tavallisten ihmisten nostalgiset muistot vievät mummon kyökin rössypotuista, iltamyöhäiseen snagarijonoon. Mukana on niin arkea kuin juhlaa. Varsinkin lapsuuden ruokahetkistä monilla on lämpimiä muistoja. Omatkin makuhermot heräävät, ja vesi herahtaa kielelle kesämökillä popsittua lämmintä mustikkapiirakkaa ja isoäidin hartaasti hauduttamaa karjalanpaistia muistellessa.

– Ruokakulttuuri on mullistunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, ja yhdessä syöminen on vähentynyt. Silti ruoanvalmistus ja aterioiden nauttiminen muiden kanssa luovat muistoja, joita voi jakaa eteenpäin. Toivommekin, että tämä kirja innostaa entistä useampaa tarttumaan yhdessä kauhanvarteen, Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä kehotti kirjan julkistamistilaisuudessa Ritarihuoneella.

Ravintolapäivän viettoa Kallion herkkujen äärellä.
Kuva: Tuomas Sarparanta

Kahdeksan suomalaista eturivin kirjailijaa maustoi teosta novellimuotoisella ruokatarinalla. Kokkeina häärivät: Juha Hurme, Virpi Hämeen-Anttila, Juha Itkonen, Rosa Liksom, Enni Mustonen, Outi Pakkanen, Salla Simukka sekä Pajtim Statovci.

Hankkeeseen voi jokainen edelleen osallistua S-ryhmän verkkosivustolla ruokakalevala.fi. 

Maittavaa moniäänistä Ruoka-Kalevalaa 100-vuotiaan Suomen kunniaksi on myynnissä S-marketeissa, Prismoissa, Sale- ja Alepa-ketjuissa sekä ABC-liikennemyymälöissä edulliseen 15,90 euron hintaan.

 Jani Kaaro (toim.): Ruoka-Kalevala 

eli makumuistoja Suomesta. SKS. 2017. 432 s.