Kirjoitus antaa mielelle muodon
Laura
Lindstedt tarkastelee jälleen kommunikaation ongelmaa mielenkiintoisessa
uudessa romaanissaan Ystäväni Natalia.
Löytyykö ratkaisu terapeutin sohvalta?
”… luulen että se
mitä kulloinkin tunnen on totta, vaikka se on vain pelkkä läikähdys ajassa, ja
vain kirjoitus voisi tehdä siitä totta.”
 |
| Jussi Karjalanen on jälleen suun- nitellut tyylikkään kirjankannen. |
Laura
Lindstedtin esikoisromaani Sakset (Teos,
2007) valittiin sekä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon että
Finlandia-palkinnon ehdokkaaksi. Kun tuolloin haastattelin häntä
KirjaIN-lehteen (4/2007), hän kertoi
kohtaamattomuuden vaikeudesta, jota hän teoksessaan käsitteli:
– Kaikki ihmisten
väliset kohtaamiset ovat ongelmallisia. Meidän kaikkien sisällä on käynnissä
mielenvyöry, josta olemme vain alitajuisesti tietoisia. Kohtaamistilanteissa
meillä vain ei ole aikaa analysoida sitä.
Uuteen romaaniinsa Ystäväni
Natalia (Teos) Lindstedt on järjestänyt näyttämön, terapeutin vastaanoton, jonne
päähenkilölle graafiselle suunnittelijalle Natalialle on varattu kerran
viikossa 45 minuuttia aikaa analysoida hänen mieltään piinaavaa ongelmaa, alati
ajatuksia riivaavaa seksuaalikuvastoa. Annetaan Natalian itse kertoa:
”Minä olen aina
siellä mukana, keskellä, minuun työnnytään kaikista mahdollisista aukoista ja
minä täytyn, mutta se ei lopu koskaan, ja minun pääni tulee kipeäksi. Eikä
minuun mahdu yhtään järjellistä, edistyksellistä ajatusta, koska pääni on
täynnä näitä rakastettuja. Jotka ovat poissa.”
 |
| Laura Lindstedt voitti Finlandia- palkinnon romaanillaan Oneiron vuonna 2015. Kuva: Jarkko Mikkonen |
Terapeutti on vihdoin saanut potilaan, josta hän on kauan
unelmoinut. Nyt hän voi soveltaa käytännössä kehittämäänsä kerrostamisterapiaa,
johon kuuluvia kirjoitusharjoitteita hän uskoo Natalian pystyvän hyödyntämään
tervehtyäkseen. Sillä kuten hän toteaa:
”Huomaan,
että sinulla on vilkas mielikuvitus, paljon kulttuurista pääomaa ja rohkeutta
puhua.”
Tarinaa kertoo terapeutti ja hänen kauttaan kuulemme myös
Natalian avautuvan varhaisista eroottisista lapsuusmuistoistaan aikuisiin seksuaalisin
kokemuksiinsa saakka.
Pornografiaharjoitteet saavat Natalian vireystason
loiskimaan niin yli äyräidensä, ettei hän tyydy enää vain kirjoitettuun ja
puhuttuun vaan tuo sessioihin mukaan myös nauhurin, jottei kaikki sanottu
katoaisi taivaan tuuliin.
Eikä tämäkään riitä. Natalia kutsuu vastaanotolle myös
alter egonsa lutka Veronican, joka suorittaa masturbaatioperformanssin terapiasohvalla
sekä esittää pornovideon Veronican kaksoiselämä, jossa harrastetaan kimppakivaa
neljään pekkaan.
Natalia on ottanut ohjat käsiinsä eikä tyydy enää vain
makaamaan sohvalla terapeutin ohjailtavana vaan tuo koko persoonansa sen eri
muodoissa istuntoihin. Sillä meillä ei ole vain yhtä ääntä kertoa itsestämme,
kuten Lindstedt on todennut.
Kirjailijaa kiinnostaa myös tekstin materiaalisuus,
niinpä Ystäväni Nataliassa on mukana piirroksia
sukupuolielimistä sekä Lindstedtin käsin kirjoittamia suomennoksia ranskalaisen
kuvataiteilijan Niki de Saint Phallen
teksteistä.
Notkeasti Lindstedt kuljettaa monitasoista, sirpaleista tarinaa,
joka rönsyilee eri suuntiin, mutta pysyy silti hallitusti kirjailijan
hyppysissä. Lukijan on syytä pysyä valppaana, jotta saisi kiinni kaikista
tekstiin upotetuista viittauksista filosofiaan, kirjallisuuteen, feminismiin,
kuvataiteeseen.
Romaanin keskeinen teema, kommunikaation vaikeus, tulee
kirkkaasti näkyväksi terapiahuoneen pelkistetyssä ympäristössä. Siellä rajatusta
seksuaalisuuden aihepiiriin kuuluvista kokemuksista kerrotut muistot ja
tapahtunut ovat vain esimerkki laajemmasta kohtaamisen ongelmasta.
Yksi alkusysäys Ystäväni
Natalian synnylle oli Lindstedtin tekeillä oleva väitöskirja ranskalaisen
kirjailijan Nathalie Sarrauten
tropismeista, lyhyistä teksteistä, joita tämä itse luonnehti sanoin: ”Ne ovat
määrittelemättömiä liikkeitä, jotka liukuvat nopeasti tietoisuuden rajamailla.”
Näistä liikkeistä, läikähdyksistä, tulee totta
kirjoittamalla. Kuten terapeutti toteaa: ”tästä
minän sisäisyydessä kiertävästä puheesta on olemassa tie ulos: kirjoitus, käden
väliintulo, joka ruumiillistaa äänen ja tekee sen näkyväksi”.
Näin kirjoitus antaa mielelle muodon, kun sanat osaa
oikein asettaa. Laura Lindstedt käyttää kättään taitavasti.
