Olivia Laing: Yksinäisten kaupunki

Tutkimusmatka yksinolon taiteeseen

 Modernissa klassikossa Yksinäisten kaupunki Olivia Laingin omat eristyneisyyden ja yksinäisyyden kokemukset johdattivat hänet aihetta käsittelevien taideteosten ja niiden tekijöiden pariin. Tutkimusmatka toi lohtua ja syvempää ymmärrystä aiheesta.

New Yorkiin tullessani olin palasina, ja niin vinksahtaneelta kuin tämä ehkä kuulostaakin, en saavuttanut ehjyyden tunnetta löytämällä uutta ihmistä tai rakastumalla vaan käsittelemällä asioita, joita muut ihmiset olivat luoneet, sisäistämällä niiden kautta hitaasti sen tosiasian, että yksinäisyys ja kaipuu eivät tarkoita epäonnistumista vaan ainoastaan sitä, että on elossa.

Pikarakastuminen oli lennättänyt englantilaisen kirjailijan ja taidehistorioitsijan Olivia Laingin New Yorkiin, mutta jättänyt melkein saman tien eron kohdatessa tyhjän päälle. Hän oli lohduttoman yksinäinen tuuliajolla vieraassa kaupungissa. Urbaanissa ympäristössä toiseuden kokemus tuntui aivan erityiseltä lukemattomien ihmisten keskellä.

Epiktetos tiesi jo parituhatta vuotta sitten, ettei fyysinen läheisyys poista yksinäisyyden tunnetta : ”Vaikka ihminen olisi yksin, ei hän välttämättä ole yksinäinen; ja vaikka hän olisi joukossa, ei se välttämättä estä häntä olemasta yksinäinen.”

Vuoden 1929 päiväkirjassaan Virginia Woolf pitää sisäistä yksinäisyyttä kiinnostavana ilmiönä. ”Vangitsisin tämän tunteen jos pystyisin: tuntemuksen todellisen maailman laulusta silloin kun yksinäisyys & hiljaisuus usuttavat minut pois asutusta maailmasta.”

Voisiko yksinäisyys siis paljastaa todellisuuden luonteesta ominaisuuksia, jotka muuten jäisivät pimentoon? Laing pohti. Hän huomasi myös saavansa lohtua tietyistä kuvista: En ole yksin yksinäinen, meitähän on kokonainen yksinäisten kaupunki.

Omakohtainen aihe ja sen herättämät kysymykset kannustivat hänet tutkimusmatkalle yksinäisyyden visuaaliseen maailmaan. Tuloksena syntyi nyt suomennettu, alkujaan vuonna 2016 julkaistu teos Yksinäisten kaupunki (Teos), joka on tähän mennessä käännetty jo 17 kielelle. Yksinäisyys kiinnostaa maailmanlaajuisesti.

Kun Laing alkoi perehtyä yksinäisyyttä käsitteleviin taideteoksiin, niiden takaa paljastui taiteilijoita, ihmisiä, joiden yksinäisyys kumpusi lapsuuden nurjista kokemuksista, syrjinnästä, sairaudesta, ihonväristä ja normista poikkeavasta seksuaalisuudesta. Laingin aihetta syvällisesti luotaava teos sisältää hänen omien ja muiden kokemusten ohella myös viiteluettelon sekä kattavan listan aihetta käsitteleviä julkaisuja ja kirjallisuutta.

Edvard Hopper: Nighthawks, 1942.

Laing tunsi olevansa Edvard Hopperin maalauksissa esiintyvä nainen. Varsinkin taiteilijan oman lempiteoksen, Nighthawksin, aavemainen voima veti häntä magneetin lailla puoleensa. Yöllisessä kahvilassa ihmiset ovat yhdessä yksin. Maalauksen kylmä vihertävä valo ja hienovaraiset geometriset häiriöt sen sommittelussa herättävät katsojassa epämukavuuden ja vierauden tunteita.

Haastatteluihin nihkeästi suhtautuneelta Hopperilta tivattiin, esittivätkö hänen maalauksensa amerikkalaista yksinäisyyttä? Vähän ennen kuolemaansa hän vihdoin avautui: ”Puhun tunteistani maalauksissani. (..) En usko, että olen koskaan yrittänyt maalata amerikkalaisuutta. Yritän maalata itseäni.”

Seuraavaksi Laing sukeltaa Hopperin kanssa varsin eriparisen yksinäisyyden tulkin, Andy Warholin kompleksiseen elämään. Toisaalta hän kaipasi läheisyyttä ja toisaalta kammosi sitä. Tätä sisäistä ristiriitaa Warhol manifestoi teoksissaan monin eri tavoin ja välinein.

Hän pakeni tunteita ja autenttisuutta niin elämässään kuin taiteessaan kätkeytymällä erilaisten laitteiden taakse. Ja meni tässä niin pitkälle, että kertoi haluavansa olla kone. Kasettinauhuriaan hän kutsui vaimokseen. Warhol teki itsestään eräänlaisen performanssin, karikatyyrin, olemustaan muokkaamalla. Kriitikko John Richardson tulkitsi tämän suojakeinoksi:

”Hän teki hauraudestaan hyveen ja torppasi tai teki ennalta vaarattomaksi kaiken mahdollisen pilkanteon. Kukaan ei ikinä pystyisi parodioimaan häntä. Hän oli tehnyt sen jo itse.” Tämä kertoo Laingin mukaan sekä rohkeudesta että äärimmäisestä torjutuksi tulemisen pelosta.

Olivia Laing kirjoittaa taiteesta ja kulttuurista muun muassa
Guardianiin ja New York Timesiin. Kuva: Sophie Davidson

27.7.1982 tappava virus sai nimekseen AIDS. New Yorkissa sen uhrina kuoli yli 66 000 ihmistä. Tuntematon tauti herätti pelkoa ja inhoa uhreja kohtaan. Voisiko se tarttua minuun? Voinko hengittää samaa ilmaa saastuneen kanssa? Sairastuneilta piti suojautua sen sijaan että heitä olisi hoidettu.

Voin vain kuvitella, miten tuskallista yksinäisyyttä sairastuneet tunsivat, kun tappava tauti riehui sisuksissa, perhe hylkäsi, ja hoitajat kieltäytyivät auttamasta. Yksi Laingin käsittelemistä taiteilijoista, monipuolinen, liian vähän tunnettu David Wojnarowicz, joka itsekin menehtyi AIDSiin, totesi, ettei yksinäisyys ole vain henkilökohtaista vaan myös poliittista.

Teoksessaan Close to the Knives hän kirjoittaa: ”Raivoni johtuu siitä, että kun sain tietää tartunnastani, ymmärsin pian saaneeni niskoilleni myös sairaan yhteiskunnan.” Elämänsä loppuun saakka taiteilija ja aktivisti taisteli uhrien oikeuksien puolesta.

Teoksillaan Wojnarowicz pyrki kommunikaatioon, karkottamaan yksinäisyyttä ja vieraantumista. Hän haastoi meidätkin mukaan: ”Voimme kaikki vaikuttaa toisiimme olemalla niin avoimia, että saamme toisemme tuntemaan itsensä vähän vähemmän ulkopuolisiksi.”

Olivia Laing on samaa mieltä Wojnarowiczin kanssa. Hänen tutkimusmatkansa Yksinäisten kaupunkiin johti kahteen päätelmään. Ensinnäkin: on ymmärrettävä, että ”monet niistä asioista, jotka tuntuvat vaikuttavan meihin yksilöinä, ovat itse asiassa tulosta suuremmista stigman ja ulossulkemisen voimista, joita voi ja pitääkin vastustaa”.  

Toinen Laingin loppupäätelmä johtaa takaisin alkuun, Virginia Woolfin oivallukseen ”todellisen maailman laulusta”, jonka kuulee vain yksinäisyydessä. On opittava ystävystymään itsensä kanssa. Silloin ei ole – Epiktetosta mukaillen – koskaan yksinäinen.

Olivia Laing: Yksinäisten kaupunki. (The Lonely City). Suom. Sirje Niitepõld.

Teos. 2024. 336 s. https://www.teos.fi/