Illuusion lumo
Maylis
De Kerangalin kiehtovassa romaanissa Maailma
käden ulottuvilla nuori nainen oppii maalauksen kielen, löytää sen avulla uusia
maailmoja ja pitelee aikaa siveltimensä kärjellä.
Palkittu ranskalainen kirjailija Maylis De Kerangal lumosi hienolla romaanillaan Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Siltala). Se kertoi sydämestä,
joka halusi jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen.
Nyt kirjailija vie lukijan ilmaisuvoimaisella kielellään
jälleen uusiin maailmoihin. Teoksessaan Maailma
käden ulottuvilla (Siltala) sukelletaan kasvukertomuksen ja rakkaustarinan myötä
koristemaalauksen saloihin ja palataan historiassa 20 000 vuoden päähän.
Paula Karst on tuiki tavallinen, vähän saamaton,
pariisilainen nuori nainen, joka ei ole löytänyt elämälleen suuntaa. Kunnes
pääsee brysseliläiseen koristemaalarikouluun opiskelemaan trompe l’œil -tekniikoita, illuusion taidetta.
Ammatti vaatii kärsivällistä asioiden
haltuunottoa, havaintokykyä ja silmää sekä fyysistä kestävyyttä.
De Kerangal on varmaan itsekin joutunut opiskelemaan aihettaan,
sillä niin tarkoilla yksityiskohdilla hän on tarinansa silannut. Aluksi Paula
oppii maalaamaan eri puulaatuja: Makassarin eebenpuuta, Kongon mahonkia,
poppelin sydänpuuta ja pähkinäpuun kehälustoa. Sen jälkeen käydään marmorin
kimppuun. Tutuiksi tulevat: Carrara, grand
antique, labrador, henriette blonde,
fleur de pécher ja griotte d’Italie.
Paula lumoutuu uuden kielen aakkosista ja oppii
käyttämään palettiveistä, kaksikärkistä sivellintä marmorointiin ja pikimäntysivellintä.
Tiiviissä opiskelutahdissa käydään läpi myös koristelistat, friisit, tyyliplafondit,
patiointi ja kultaus. De Kerangal innostuu joskus liikaakin luennoimaan, mutta
se ei haittaa, sillä hän kykenee luomaan luetteloistaan lähes proosarunoa.
 |
| Maylis De Kerangal on Ranskan palkituimpia nykykirjailijoita. Kuva: Catherine Helié. |
De Kerangalilta kirjoittaminen tuntuu sujuvan yhtä helposti
kuin hengitys. Hänen tekstinsä elää ja ryöpsähtelee, joskus sivunkin mittaiset
lauseet kantavat ja luovat aidon ajan ja paikan tunnun.
Samalla Paulan ajatukset
ja mielenmaisema tulevat lukijalle tutuiksi. Suomentajat Ville Keynäs ja Anu Partanen
ovat täysillä mukana, ja heidän käännöksensä soljuu luontevasti ja ilmeikkäästi.
Kun Paula saa ensimmäisen vaatimattoman toimeksiannon –
hänen on maalattava lastenhuoneeseen taivas – kirjailija innostuu itsekin
hyppäämään kyytiin:
”… olisin kovasti
halunnut olla hänen päänsä sisällä sinä hetkenä, kun maalatut taivaat alkoivat
vilistä hänen aivoissaan, kaikki yhtä aikaa, yhtenä vyörynä, kirkkojen valtavat
kupolit missä jumalat asuvat, planeettojen mekaaninen baletti, kosmiset kehät
täynnä raketteja ja lentäviä lautasia …”
De Kerangalin teksti tuo mieleen toisen omaperäisen
kielen taiturin Monika Fagerholmin. Hänkin
vetää lukijan mukaan vahvatunnelmaisiin teoksiinsa yhtä helpon oloisesti kuin
ranskalainen kollegansa.
Paula ystävystyy maalarikoulussa lahjakkaaseen Jonakseen
ja rempseään, portsarina keikkaa tekevään Kateen. Tämä alkaa epäillä
ammatinvalintaansa ja purkaa turhautumistaan:
”kaikki me päädytään väärentämään raunioita pilkkahintaan, peittämään
paskaisia seiniä kukkafasadeilla tai koristamaan kurjien hotellien typeriä
teemahuoneita”.
 |
| Tiina Mielosen maallaus Punainen paita. |
Mutta Paula on lumoutunut, hänelle on koristemaalauksen
kautta auennut uusia maailmoja, jotka ovat käden ulottuvilla, vain siveltimenvedon
päässä.
Hän upottaa maalauksiinsa paitsi kaiken oppimansa myös kokemuksiaan, muistojaan
ja havaintojaan. Maalaamalla hän pystyy liikkumaan ajassa, pysäyttämään sen
tiettyyn hetkeen.
Paulasta kasvaa täysiverinen artesaani, nomadi, jota
työtilaisuudet kuljettavat eri puolille maailmaa. Ammattitaidon karttuessa hänen
vaatimattomat työmaansa paranevat. Mosfilmin suurilla studioilla hänen
maalaamistaan odottaa Anna Kareninan salonki, ja Cinecittàn lavastamossa
Pietarinkirkon fasadi.
Cinecittàn kulisseissa
harhaillessaan hän perehtyy elokuvanteon historiaan, pohtii todellisuuden
luonnetta ja kokee yhden ohimenevistä rakkaussuhteistaan. Entä Jonas, missä he
suhteessaan menevät? Eivät he itsekään sitä tiedä.
Vihdoin Paula pääsee esittävän taiteen alkulähteille, mukaan
luomaan Lascaux’n luolan täydellistä kopiota. Hän tuntee läheisyyttä luolan
upeat kuvat luoneisiin maalareihin, vaikka 20 000 vuotta erottaa hänet
näistä lahjakkaista kollegoista.
Luolan seinistä on 3D-mallinnusohjelmalla tehty paneeleille
tarkat kopiot, joihin alkuperäiset teokset on maalattava. Kun projektori
heijastaa niiden kuvat paneeleihin, tehtäväänsä tutkiva Paula uppoaa sen
valokiilassa näihin esihistoriallisiin kuviin.
Hänen aikamatkansa menneisyyteen katkeaa kuitenkin raa’asti,
kun kännykkä alkaa piipata Jonaksen lähettämiä huutomerkkejä. Järkyttävä
uutinen paljastuu: samaan aikaan kun Paula haaveilee menneisyyden
taiteilijoista, terroristit ovat hyökänneet Charlie
Hebdon toimitukseen ja tappaneet kaksitoista ihmistä. Piirtäjien murha.
De Kerangal pyyhkii taitavasti pois illuusiot ja palauttaa
Paulan ja Jonaksen järkyttävään hetkeen. Mutta aika menee menojaan, sitä ei voi
pysäyttää, pitää vain hypätä kyytiin. Niinpä pariskunnan välillä pitkään kytenyt
tunne purkautuu viimein. He eivät enää tuhlaa aikaa vaan:
”… tutkiskelevat
nautintoa kuin jotakin herkkää rajapintaa käyttäen koko vartaloaan, ihoa,
kämmeniä, kieltä, silmäripsiä, kuin maalaisivat toisiaan, olisivat muuttuneet
siveltimiksi ja töpöttäisivät, sivelisivät, hankaisivat, kalkioisivat,
paljastaisivat sinisiä suonia ja kauneuspilkkuja, nivustaipeita ja
polvitaipeiden ihoa …”
Maylis
De Kerangal: Maailma käden ulottuvilla
Tiina
Mielosen näyttely Kaukainen TM-Galleriassa 17.11. saakka.
