”Taide antaa sysäyksiä elämään”
Runsaasti
kuvitetussa, kiinnostavassa teoksessa Taide
vanhin voitehista esitellään monipuolisesti kuvataidetta sairaaloissa. Taide
ei poista sairautta, mutta se voi edistää parantumista, antaa omalla tavallaan
toivoa ja avata uuden horisontin, aukkoja pois sairaalan arjesta.
”Taiteen parissa
pitkät käytävät tuntuvat lyhyemmiltä, askeleet kevyemmiltä ja ajatukset
positiivisemmilta.”
Jo lääketieteen isä Hippokrates
oivalsi perustavanlaatuisen totuuden: Ars longa, vita brevis – taide on pitkä,
mutta elämä lyhyt. Nyt on seurantatutkimuksin todistettu, että taide voi
pidentää myös ihmisikää. Puhumattakaan taiteen elämää rikastavista
vaikutuksista.
Mittavan Taide
vanhin voitehista – kuvataidetta sairaaloissa -teoksen toimittajat
professori Seppo Seitsalo ja
dosentti Ilkka Taipale toteavat
kirjassaan, että sairaaloiden taidehankinnat ovat olleet ilahduttavasti
myötätuulessa. Tämän ovat mahdollistaneet prosenttiperiaate, sairaaloiden taidebudjetointi
ja näyttelytoiminta sekä taidelahjoitukset ja -sijoitukset.
Taiteen esiinmarssi sairaaloissa ja hoitolaitoksissa
perustuu vahvaan tutkimukselliseen näyttöön sen myönteisistä terveys- ja
hyvinvointivaikutuksista niin psykologisista, fysiologisista kuin
sosiaalisistakin. Teoksen asiantuntijakirjoittajat esittelevät artikkeleissaan
näitä vaikutuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia. Kiinnostavaa luettavaa teoksessa
tarjoavat myös kertomukset monien sairaaloiden kokemuksista kuvataiteen ja sen
tekijöiden parissa.
Ulla-Mari Lindström: Suuria pieniä ihmeitä. 8-osainen valokuvateossarja KYSin vastasyntyneiden teho-osastolla. |
Sairaalataiteen jättiläisen, Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiirin HUSin, kokoelmiin kuuluu noin 4 500 teosta deponoinnit
mukaan lukien. HUSin taidetoimikunta pyrkii ostamaan teoksia ennen kaikkea nuorilta
taiteilijoilta, joten niitä hankitaan esimerkiksi Kuvataideakatemian
lopputyönäyttelyistä.
Odotushuoneen seinille ripustetun taiteen on todettu
vähentävän asiakkaiden jännitystä ja pelkoja sekä vievän ajatukset pois
ahdistavasta tilanteesta. Taide vanhin
voitehista -teoksen toimituskuntaan kuuluva HUSin taideasiantuntija Kirsti Bergström kertoo, miten taide
voi yllättäen viedä mennessään. Silloin aika ja paikka unohtuvat:
”Pyydämme vuoroaan
odottavilta asiakkailta mielipiteitä teoksista ja niiden paikasta. Kerran
tällaisessa tilanteessa teoksen paikkaa pohtivaa asiakasta kutsuttiin
vastaanotolle ja hän sanoi, ettei voi vielä tulla kun tämä ripustus on kesken!”
Teosten ei suinkaan aina tarvitse olla seinille
ripustettavia maalauksia tai grafiikkaa. Taide voi kummitella yllättävissäkin
paikoissa, olla hauskaa ja huumorilla höystettyä. Hyvä esimerkki tästä on galleria
Ortonista hankittu Anssi Kasitonnin
lasikuituveistos Grand Safari, joka kurvailee
hilpeästi kolkossa parkkihallissa.
Taide on livahtanut myös Meilahden sairaala-alueen
pitkiin tunnelikäytäviin, joihin toistakymmentä maan johtavaa
graffititaiteilijaa on spreijannut satoja metrejä graffiteja tunneleissa
kulkevien viihdykkeeksi.
Orton – nykyään Live – on sarjassaan ainutlaatuinen: Se
on ”galleria, jolla on oma sairaala”.
Näin Seppo Seitsalo ja galleristi Sirpa
Viljanen leikkisän ylpeästi toteavat esitellessään vuonna 2001 perustetun,
Invalidisäätiön tiloissa sijaitsevan gallerian aktiivista toimintaa.
Vuosien varrella galleriassa on esitelty yli kahdensadan
niin Suomen eturiviin kuuluvien taiteilijoiden kuin nuorten lupaustenkin
teoksia. Teosvalikoiman skaala on laaja: se ulottuu rakastetun Kylli-tädin piirroksista Anna Tuorin unenomaisiin maalauksiin, Kain Tapperin hivelemään
houkuttelevista puuveistoksista Roi
Vaaran performansseihin.
Legendaarisen taidekriitikko Otso Kantokorven yllättävän ja surullisen poismenon jälkeen
kuraattorina on toiminut huikeista tekstiiliveistoksistaan tunnettu taiteilija Pauliina Turakka Purhonen.
Ammattilaisvoimin hoidettu galleria on esittänyt korkeatasoista, vaikeinakin
pidettyjä aiheita sisältävää taidetta. Silti palaute on ollut positiivista,
joten mitään ennakkosensuuria ns. ”hoivataiteen” filtterin läpi ei ole
tarvinnut harrastaa, kirjoittajat toteavat.
Viggo Wallensköldin öljymaalaus Coctail HUSin Raaseporin sairaalan röntgenosastolla on yksi sen rakastetuimpia teoksia. |
Taidehistorioitsija, tietokirjailija Marjatta Levanto sai ainutlaatuisen tehtävän, kun hänet valittiin
kuraattoriksi vastaamaan uuden Lastensairaalan taidehankinnoista miljoonan
budjetilla. Hankkeeseen valituilla kotimaisilla taiteilijoilla oli kolmisen vuotta
aikaa suunnitella ja toteuttaa teoksensa ennalta valittuun tilaan tarkkaan määritellylle
käyttäjäkunnalle.
Levanto sai tehtävästään yllättäen myös ikävää palautetta.
Moni kun oli vakaasti sitä mieltä, että lastensairaalaan sopivaa taidetta
olivat vain keijut, tontut ja prinsessat. Kun ilmeni, ettei niitä ollut
tulossa, seurauksena oli pilkkaa ja vähättelyä. ”Henkilökohtaisilta hyökkäyksiltäkään en välttynyt, ehkä odottamattomin
oli kunnianimitys suvakkihuora!”
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Lastensairaalaan saatiin
hieno viidenkymmenen teoksen kokoelma suomalaisen nykytaiteen keskeisiltä
tekijöiltä. ”Koska taiteen tehtävä ei ole
koristella eikä kuvittaa, kiinnitin lasten kohdalla erityisesti huomiota
erilaisten taiteenkokemistapojen moninaisuuteen”, Levanto kirjoittaa.
Kari Cavénin Selfie, peilit kuperalla alustalla, tarjoaa lukemattomia mah- dollisuuksia tarkastella kuvajaistaan Lastensairaalan kahviossa. |
Mahdollisuus katselemisen ohella kokeilla, kuunnella ja
kosketella teoksia luovat sairaalamiljööstä lapsille ja nuorille monella
tasolla innostavan, uteliaisuutta herättävän ja valoisan kokemuksen. Joukossa
on myös yllätysteoksia, jotka saattavat piileskellä oudoissakin paikoissa,
ulokkeissa ja syvennyksissä.
Yksi valituista taiteilijoista on ”kierrätystaiteen”
mestarina tunnettu Kari Cavén, jonka
pelkän nimen mainitseminen nostaa hymyn hänen teoksiinsa ihastuneiden huulille.
Romukaupoista ja siirtolavoilta keräämistään esineistä Cavén loihtii
mielikuvituksellisia veistoksia, joihin sisältyy myös kielellisiä oivalluksia
ja ilottelua.
Tilausteokset tarjoavat taiteilijoille työtä ja
mahdollisuuden toteuttaa visioitaan. Kaikki ei kuitenkaan aina mene yhtä
sujuvasti kuin Strömsössä. Kuvataiteilija
Lauri Nykopp kertoo kirjassa
elävästi hankaluuksista, joihin hän törmäsi luodessaan Mikkelin Koivupuiston
uuden Perhetalon julkisivujen taideteoksia.
Suurhanke oli edennyt jo pitkälle, kunnes työläs projekti
oli vähällä kaatua pulttien peitenappeihin, jotka rikkoivat teoksen pinnan. ”No jos minä maalaan öljyväreillä nuo napit”,
taiteilija päätti sinnikkäästi.
Nykopp teki mitä lupasi. ”Niinpä sitten kiipeilykypärä päässäni tein nostolaitteen nokassa noin
15 pienellä pensselillä 3 600 miniatyyrimaalausta. Tuli melkein hyvä.”
Kaikki meni nappiin: ”Positiivisesta, mielikuvitusta
ruokkivasta Koivupuisto-teoksesta, uudesta Mikkelin nähtävyydestä, kaikki ovat
iloisia.”
Tässä vaiheessa Lauri Nykoppin Koivupuistoteoksen pulttien päät kaipasivat vielä siveltimen kosketusta. |
”On tärkeää, että
saa istahtaa taulun viereen ja ruveta pohtimaan, mitähän se taidemaalari on
ajatellut, kun on maalannut kyseisen teoksen. Minulle on erittäin tärkeää, että
kotini seinillä on kuvataidetta. Tuntuisi oudolta, jos seinät olisivat tyhjät… Taide
on itsestään selvä osa ja erottamaton osa elämääni. En edes osaa kuvitella
elämää ilman, että siinä olisi taidetta. Taide antaa sysäyksiä elämään.”
– Kyllikki Holman (93 v), Palvelukoti
Sofia, Laajasalo
Matti Peltokangas: Suuri Sydän. Havainnekuva |
Kuvanveistäjä Matti
Peltokangas voitti teoksellaan Suuri
Sydän kansainvälisen taidekilpailun, jolla haettiin ympäristötaideteosta
Meilahden kallioille. 14 metrinen teos on suunniteltu toteutettavan 3D
tulostuksena, jolloin se on suurimpia tällä tekniikalla tehtyjä rakenteita
maailmassa. Tavoitteena on, että teos voitaisiin vihkiä samanaikaisesti, kuin
HUSin uusi Siltasairaala vuonna 2022.
Seppo
Seitsalo & Ilkka Taipale: Taide
vanhin voitehista –
kuvataidetta sairaaloissa. HUS taidetoimikunta.
2020. 206 s.