Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä

Jos me olisimme osanneet puhua

Äidin mielenterveysongelmien synkistämän lapsuuden varjot ulottuvat pitkälle päähenkilön aikuisuuteen Helmi Kekkosen eläytyen kirjoittamassa romaanissa Tämän naisen elämä.

”Äiti on kuollut ja minä mietin kulmakarvoja ja tissejä.” Näin tunnustaa 15-vuotias Helena, jottei ajattelisi äitiään tämän hautajaisissa. Häneen liittyvät muistot ovat liian kipeitä, ja syyllisyys painaa. Vain poikaystävänsä Johanneksen seurassa Helena pystyy unohtamaan suljetut ovet, hiljaisuuden, laahaavat askeleet.

Isä on läheinen, mutta neuvoton, ”kun puhumme, puhumme vain jotta puhuisimme jostain muusta, täytämme tilan ympärillämme, meissä kumisevan hiljaisuuden, kuin odottaisimme jotain”.

Helmi Kekkosen kaunis kieli romaanissa Tämän naisen elämä (Siltala) soljuu vähäeleisyydestään ja ilmavuudestaan huolimatta painostavana, merkityksillä ladattuna. Se käärii lukijankin hämärään, ahdistavaan vaippaan.

Äidin kuolema on suistanut Helenan ja isän elämän raiteiltaan, sammuttanut jopa Helenan rakkauden Johannekseen. Hän ei kykene antamaan itselleen anteeksi, sillä itsehän olemme itsemme pahimpia syyllistäjiä. Helenan suru tulee aaltoina, jokainen menetyksen kokenut tietää sen.

Helena keskeyttää terapian, sillä hän ei tunne pystyvänsä uppoamaan tuskallisiin muistoihinsa. Hän haluaa vain päästää irti, mutta juuttuu yhä tiukemmin menneisyyteen. Helena muistaa ajatelleensa ”miten paljon helpompaa kaikki olisi ilman äitiä” ja tiuskaisseensa tuskastuneena sairaalassa äidin itsemurhayrityksen jälkeen: ”Minä en halua olla täällä. Minä inhoan tätä. Minä inhoan sinua”.

Helmi Kekkosen Vieraat nousi Runneberg-
ehdokkaaksi. Kuva: Pihla Viitala

Takaumat lapsuuteen, muistot ja nykyhetki vuorottelevat, luovat rikasta kudelmaa ja taustoittavat Helenan sinnittelyä. Päällisin puolin hänen elämässään kaikki näyttää olevan kunnossa, opiskelut sujuvat jotenkuten, mutta Helena tuntee olevansa yksin, irrallaan kaikesta ja kaikista.

Kunnes Helena tapaa juhlissa taideopiskelija Lilin ja heittäytyy toiseen äärilaitaan, symbioosiin tämän kanssa. Hän tunnustaa, ettei kyse ole rakkaudesta, mutta hänessä lepattaa: ”ensimmäistä kertaa elämässäni minä laukean toisen ihmisen kanssa”.

Suhde kypsyy ystävyydeksi, tärkeäksi ihmissuhteeksi. Yhden asian Helena on päättänyt: ei enää huonoa seksiä, jotta välttyisi olemasta yksin. Hiljakseen alkanut ystävyys Eeroon roihahtaa rakkaudeksi, Helenan perustaksi ja turvaksi. Tämäkään ei silti helpota joka hetki läsnä olevaa, painostavaa äidin muistoa.

Isä näkee Helenan masennuksen ja oivaltaa, että puhumattomuus äidin tilanteesta kostautui: ”Jos me olisimme osanneet käsitellä asioita enemmän, puhua sinun kanssasi, toistemme kanssa, varsinkin silloin kun Mirja vielä…”

Milla Toivasen öljymaalaus Musta sydän.

Kekkonen tulkitsee minäkertojan mielenmaisemaa aidosti, ymmärtäen. Helenan päässä risteilee ajatuksia, joista ei synny sanoja, jotka purkautuisivat ulos ja helpottaisivat oloa. Helenan masennus ajaa kohti toisenlaista, väistämätöntä purkausta.

Jopa Eeron yritykset auttaa ja lohduttaa raivostuttavat Helenaa. ”Eeron ilme on välillä niin alentuva, haluaisin lyödä sitä naamaan, rikkoa jotain, huutaa että haista jo vittu kaikkien kysymystesi kanssa.”

Viimein lähes kolmekymmentä vuotta sitten keskeytynyt terapia alkaa uudestaan. On viimein tullut aika puhua. Terapeutin viisaat sanat avaavat Helenan mielen solmuja ja tuovat valoa sen synkkyyteen. ”Me emme voi muuttaa sitä mitä tapahtui, mutta voimme vaikuttaa siihen miten sinä siihen suhtaudut.”

On mielenkiintoista verrata Helenan tarinaa toiseen naiseksi kasvamisen kertomukseen Anni Ihlbergin Ilonpilaajaan. Siinä, missä Helena käpertyy sisäänpäin, ilonpilaaja purkaa pettymyksensä toisten niskaan.

Tätä on kirjallisuuden rikkaus: se avaa väyliä ymmärtää monimuotoista maailmaa, elämää ja olemisen tapoja. Samalla se lohduttaa: et ole yksin ongelmiesi ja vaikeiden muistojesi kanssa. Me muutkin olemme samaa kokeneet ja selvinneet.

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä. Siltala, 2021. 211 s.

Milla Toivasen näyttely Galleria Livessä 26.11. saakka.