WWF:n Vuoden luontokirja -palkinnon voitti Meren aarteet
Kymmenien
asiantuntijoiden voimin syntyi upeasti kuvitettu, ensimmäinen kattava teos
Suomen vedenalaisesta kansallismaisemasta. Teos on hieno lahja 100-vuotiaalle
Suomelle – ja Itämerelle.
On hämmästyttävää, että jopa kuun pinta tunnetaan
paremmin kuin maapallon meret. Toisaalta sen ymmärtää, kun ajattelee miten
syviä meret ovat. Käytännössä kaikki yli puoli kilometriä pinnan alla
sijaitsevat alueet on tutkittu vain ylimalkaisesti; niistä tunnetaan lähinnä
vain merenpohjan muodot.
Meille Itämeri on tuttu ja rakas. Sen tila alkoi
huonontua 1900-luvun alkupuolella teollistumisen ja maatalouden tehostumisen
seurauksena. Mereen valui ravinteita, ympäristömyrkkyjä, kiintoainesta ja
paljon muuta. Siitä oli tulossa likakaivo.
Meri on kuitenkin pitänyt pintansa. Yhdeksän
rantavaltiota on sitoutunut suojelemaan sitä ja edistämään sen hyvinvointia.
Tätä varten tarvitaan tutkittua tietoa meren tilasta. Suomessa käärittiin hihat
ja ryhdyttiin tositoimiin vuonna 2004, jolloin perustettiin Velmu, Vedenalaisen
meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma.
Tehtävä ei ole ollut helppo. Itämeren vaihteleva
rantaviiva mutkittelee Virolahdelta Tornioon tuhannen kilometrin verran.
Maisemat muuttuvat Suomenlahden kalliorannoista Saaristomeren syvänteiden
kautta Pohjanlahden hiekkapohjiin.
Velmun kiinnostavimmat havainnot on nyt taltioitu
hienoon, värikkääseen teokseen Meren
aarteet (Gaudeamus), jonka ovat toimittaneet Markku Viitasalo, Kirsi Kostamo, Eeva-Liisa Hallanaro, Wilma Viljamaa,
Suvi Kiviluota, Jan Ekebon ja Penina
Blanket.
 |
| Vaskikalan koiras vartioi pesäänsä, jossa mätimunat kehittyvät. Naaras on jo lähtenyt omille teilleen. |
Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori valitsi Itämeren historiaa, elinympäristöjä ja
lajikirjoa esittelevän teoksen voittajaksi viiden finalistin joukosta. ”Teos on
luonnontieteellisen tutkimuksen popularisointia tärkeästä ja kiinnostavasta
aiheesta, luettavassa ja houkuttelevassa muodossa”, hän perusteli valintaansa.
Vaikka hapettomat merenpohjat ovatkin niin autioita kuin
kuviteltiin, meri yllätti silti monimuotoisuudellaan, lajirunsaudellaan ja
värikkyydellään. ”Suomenlahden
lajisto onkin
jopa maailman mitassa ainutlaatuinen: monet mereiset eli suurta
suolapitoisuutta vaativat eliölajit tervehtivät siellä makeassa vedessä
viihtyviä eliöitä.”
Itämeressä erilaisia eliölajeja on sadoittain.
Täsmällistä määrää ei tiedetä, joten meri tarjoaa jatkuvasti uusia aarteita. Vuonna
2013 löytyi kotilolaji, jota ei pystytty tunnistamaan. Osoittautui, että se oli
luultavasti tieteelle uusi laji, jonka täsmällistä sijoittumista kotiloiden
sukupuuhun selvitetään edelleen.
 |
| Yksityiskohta Tapio Heikkilän valokuvasta Hailuoto. |
Meri on edelleen tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja
sielunmaisemaa. Se on inspiroinut niin kirjailijoita, säveltäjiä kuin
kuvataiteilijoita. Näin Saima Harmaja:
”Ihanat vaaleat pilvet / liukuvat
taivaalla. / Hiljaa ja lumoavasti / laulaa ulappa. / Aaltojen hyväilyistä /
meri on väsynyt. / Tulisit aivan hiljaa / tulisit juuri nyt –”.
Meille on annettu ainutlaatuinen aarre, Suomen rannikko,
jolle ei vaihtelevuudessa ja kauneudessa löydy vertaa juuri mistään muualta.
Upean teoksen tekijät kehottavatkin meitä vaalimaan sen perintöä.
”Aaltojen alle
piiloutuu pieniä ihmeitä ja draamoja. Nämä meremme kätketyt aarteet ovat nyt
alkaneet paljastua. Seuraavaksi on pidettävä huolta siitä, että ne säilyvät
myös tulevaisuudessa, niin kauan kuin merikin säilyy.”
Meren aarteet – Löytöretki Suomen vedenalaiseen
meriluontoon.
Gaudeamus. 2017. 518 s.
Tapio
Heikkilän Kansallismaisemat-näyttely Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa
31.12.2017
saakka.
