Marita Liulia: Kultakausi – Golden Age

Taidetta, elämää, ihmisiä 

Marita Liulian kirjoittama ja kuvaama Kultakausi – Golden Age -taidekirja valottaa kansainvälisesti menestyneen taiteilijan työskentelyn lähtökohtia ja uusia teoksia. Kirja liittyy taiteilijan Serlachius-museo Göstassa olevaan Kultakausi-näyttelyyn.

Jos muutamalla sanalla pitäisi luonnehtia monipuolisesti lahjakasta Marita Liuliaa, ensimmäiseksi tulevat mieleen intohimoinen etsijä, taistelija, joka avaa uuden oven, kun edellinen sulkeutuu. Kun tähän liittyy herkkyys katsella, kuunnella ja olla avoin niin elämälle kuin ihmisille, alkaa kokonaiskuva hahmottua, ja hänen mittavan kolmekymmentä vuotta kestäneen taiteilijanuransa peruspilarit rakentua.

Vuorovaikutteisen mediataiteen pioneeri Suomessa aloitti 1980-luvulla installaatiotaiteilijana, joka 

työskenteli yhdessä teatterin ammattilaisten kanssa. 

2000-luvulla syntyivät maailmaa kiertänyt Marita Liulia Tarot ja Kiasmassakin nähty maailmanuskontoja käsitellyt Choosing My Religion. Näiden ohella hän työsti niin maalauksia, valokuvia, elokuvia kuin esityksiä näyttämöille.

Kultakausi vei Marita Liulian jälleen
uusille teille.

Kultakaudella on Liulialle monta merkitystä. Yksi niistä tarkoittaa yhdessä työskentelemistä, sitä että ”puhalletaan yhteiseen hiileen, joka saa hehkunsa yhteisistä arvoista ja visioista”. Näin kirja ja näyttely ovat samalla myös kunnianosoituksia satavuotiaalle Suomelle, jossa ”tekemisen meininki” on aina ollut arvostettua.

Vuonna 2012 maailmanmatkaaja asettui Suomeen ja löysi Kultakausi-teemalleen työtilat Helsingin keskustasta ja heinolalaisesta teollisuushallista.

Pitkään digitaalisten teosten parissa työskennellyt taiteilija kaipasi materiaalin tuntua ja käsin tekemistä. Metalliteollisuusyrityksen hulinassa alkoikin syntyä suurikokoisia spontaaneja maalauksia, joiden yhdessä työvaiheessa taiteilija työsti monikerroksisia teoksiaan paljain käsin ja kynsin. Teokset ovat usein häkellyttävän kauniita, mutta niiden taustalla on rosoa, surua maailman tapahtumista, terrorismista, pakolaisuudesta, Bataclanin uhreista.

"Kevät" oli valmis vasta kun Liulia sai helpulin ja läiskäytti
kalliin hopean ja vielä kalliimman helmiäisen päälle
ämpärillisen laavavettä

Maalauksissa käytetyt metallit – ennen kaikkea kulta – saavat teokset hehkumaan valon mukana, paljastamaan itsestään aina uusia puolia. Kulta onkin Liulialle eräänlainen tavaramerkki, joka on seurannut taiteilijaa jo kaksivuotiaasta, jolloin hänen nivelreumaansa alettiin hoitaa kultapistoksilla.

Liulia katselee ihmisiä mielellään ja näkee heidätkin taideteoksina. Helsingin studiossa vanhojen vaahteroiden lehvästön läpi siilautuva eteläinen luonnonvalo valaisee mustaksi lakattua pöytää. Kuvattavat mallit asettuivat sen ääreen mustaa taustaa vasten. Näin syntyi ajasta ja paikasta riippumaton tunnelma. Liulian keskustellessa malliensa kanssa heidän elämänsä tärkeimmästä tai kipeimmästä hetkestä, poseeraaminen unohtui.

Veikko ja Frank

Kuviin tarttui jotain keskusteluista ja Liulia onnistui samalla vangitsemaan teoksiinsa malliensa ”sisäänpäin kääntyneen katseen”. Näin syntyi myös kaksoiskuvia, joissa läsnä ovat paitsi kuvattava myös kuvaaja itse. Taiteilijalle tärkeää onkin ihmisten yhteistyö teosten luomisessa. Taide on hänelle kommunikaatiota, kieltä, jolla keskustella myös katsojien kanssa.

Entä kultakausi? Onko se tietty elämänvaihe vai voisiko sitä elää joka päivä, voisiko se olla elämänasenne? Marita Liulian jatkuva luomiskausi on kysymykseen itsestään selvä vastaus.

Marita Liulia: Kultakausi – Golden Age. Parvs.  2016. 184 s.

Marita Liulia: Kultakausi 23. huhtikuuta saakka Serlachius-museo Göstassa

(Joenniementie 47, Mänttä).